torstai 3. toukokuuta 2018

Toukokuu

29.4.2018

Seitsemän vuotta sitten toukokuussa otettiin ensimmäinen haparoiva askel hevosblogien maailmaan. Kavioiden kopsetta & koparoiden naksetta -blogin ensimmäisessä blogitekstissä lupailtiin vähän muutakin kuin tavallisen tylsää hevosblogia(, ehkä).  Kirjoittamisen ja kuvaamisen parissa vietetyt vuodet muokkasivat blogia kuin bloggaajaakin. Kolme vuotta sitten elokuussa blogi tuli tiensä päähän, kun jo ensimmäisessä postauksessa päätähtenä esitelty Nestori lähti uuteen ylläpitokotiinsa.

Tänä keväänä on tuntunut entistä vaikeammalta jatkaa blogin kirjoittamista. Kaikki kuvat on otettu, jutut jo kirjoitettu. Seitsemässä vuodessa moni asia on muuttunut, hevosten laumassakin. Ensin tuli Vilma, sitten Villitti. Sitten lähti Nestori.

Kahden päivän ikäinen Villis. <3 17.6.2015

Ja Villis nyt. Ihan yhtä soma? 25.4.2018

Villis täyttää kesäkuussa 3 vuotta, ja elokuussa Villiksen ikioma blogi tulee sekin kolmevuotiaaksi. Villiksen tähänastinen elämä, ensiaskeleista alkaen, kuvapäiväkirjana tallessa täällä. Blogin lopettaminen on käynyt mielessä viime aikoina useammin ja useammin, mutta vielä sinnitellään. Kolmen, seitsemän tai vielä useamman vuoden päästä on varmasti mukava palata tähänkin hetkeen. Katselemaan kuvia ainakin, jos ei muuta.

Kolme vuotta sitten, masuasukkina. 21.4.2015

Kaksi vuotta sitten, 16.4.2016.

Vuosi sitten, 4.5.2017.

Ja tänä vuonna, 22.4.2018.

Pyöreitäkin vuosia tuli täyteen tänä keväänä. Huhtikuussa tuli täydet 10 vuotta siitä, kun eteläsuomalaisesta tuli pohjoissuomalainen. Ja toukokuu alkoi kolmikymppisenä (pthyi). Maisan, ensimmäisen oman varsan kymppisynttäreitä juhlitaan kesäkuussa. Vierivät, vuodet...

Villis on opetellut seisomaan paikoillaan kuvattavana. Ilmeet on tällaisia, kun kaikki äänet katsotaan merkiksi tulla luokse.

Muistaako joku vielä tätä söpöistä poniinia? Vilma kuusi vuotta sitten, 3.5.2012. *sydänsilmähymiö*

Vilma nyt. Noihin mustiin, suupieliin asti roikkuviin "silmäpusseihin" on helppo samaistua. 29.4.2018

Kurakeleistä huolimatta, nyt alkaa olla vuoden paras aika! Vielä on vähän lunta ja viileitä öitä, eli ei ötököitä. Västäräkitkin saapuivat jo jokin aika sitten, uteliaina pomppivat hevostarhassa. Villis laitettiin vielä viime kuussa hokkikenkään, tilsakumeista sentään luovuttiin. Nyt hiekkatiet ovat sulat ja melkein kuivatkin, kävelylenkillä ei kastu varpaat!

Vappuna käveltiin ihanan aurinkoisessa säässä neljän kilometrin lenkki ihmettelemään uusia maisemia, ja maistelemaan lumen alta paljastuneita varpuja. Muurahaispesissäkin kävi jo vipinä ja vilske. Valoa riittää pitkälle iltaa, joten otsavalonkin saa jättää kohta kesälomalle. Siispä laidunkauden alkua odottelemaan!

25.4.2018

22.4.2018

29.4.2018

P.S. Jos oma melkein-Villis kiinnostaa, niin kannattaa tsekata Villiksen pikkusiskon (i. Trispatti) myynti-ilmoitus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti