maanantai 26. maaliskuuta 2018

Maaliskuulumiset

22.3.2018

Karvanvaihtoa ja keväthuoltoa, niistä on Villiksen maaliskuu koostunut. Oli rokotus- ja raspauspäivä, ja Villiksen elämän toinen hierontakin. Hassu ja huonokäytöksinen karvaotus sai kehuja käytöksestään, niin viisas näin nuoreksi. Ja mutsikin sai osansa kehuista, periyttänyt hyvää luonnettaan varsaansa. (Siinäpä lause, mitä ei olisi hevillä todeksi uskonut vielä joitakin vuosia sitten.)

Hampaita on vaihdettu nyt ihan tosimielellä. Hymy on mennyt ihan uusiksi, kun keskimmäiset etuhampaat on nyt vaihdettu niin ylhäältä kuin alhaaltakin. Raspaus meni taas ihan mallikkaasti ilman rauhoitusta, pientä terävyyttä oli, mutta ei varsinaisia piikkejä. Viime aikoina valjastuskatoksessa on tehty vähän inhottavia ja tylsiä juttuja vaan, eikä Villis ole enää niin innokkaana menossa hoitopaikalle. Katselee vaan ovilta, että mitähän inhottavaa keksitään tänään. Siispä vastapainoksi on kehitelty kivoja juttuja, Villiksen suosikkeja. Epäilyttävien asioiden koskemista, satulaan tutustumista ja selkäännousuharjoituksia.

Villis tarvitsisi vähän pidemmän mahavyön. (Tai laihdutuskuurin...) 23.3.2018

Postilaatikot on edelleen Villiksen ykkössuosikkeja, ja pikkutamma närkästyy silminnähden, jos lenkillä ei saa käydä koskemassa naapureiden postilaatikoita. Villis on tosin niin rohkea ja reipas, että "koskeminen" tarkoittaa lähinnä raivokasta ravistelua, mistä postilaatikko-poloiset eivät välttämättä ehjinä selviä.

Ehkä jopa prrr seis -käskyä tehokkaampi paikalleenjuurruttamiskikka on edelleen se vieressä hyppely. Molemmin puolin on harjoiteltu jalka jalustimessa vieressä hyppelemistä ja läpsytelty satulaa ja jalustimia. Pientä paksua puttea motivoidaan parhaiten herkuilla, joten hyvästä paikallaan pönöttämisestä saa palkkioksi jotain hyvää.

Selkään ei olla vielä menossa, hiukkasen on takakorkeutta tällä paksulla ja pörröisellä tyypillä. 20.3.2018

23.3.2018

Hieronta oli tasan viikon päästä rokotuksesta, ja sen samaisen viikon verran palvelusväki makasi sängynpohjalla lentsun kourissa. Ihan positiivista siis, että Villis malttoi tällä hierontakerralla seistä paikoillaan paljon paremmin, eikä kaivautunut katoksen betonin läpi hokkeineen. Uutena juttuna tällä kerralla hierojalla oli mukana jakkara, eikä siinä mitään. Parasta oli taas jalkahieronta, hieronnan ainoat hetket, jolloin Villis ihan oikeasti rentoutui nauttimaan. Jos tältä varsalta kysytään, olisi seuraava hieronta pelkkää jalkojen hierontaa ja joka puolelta taputtelua. Karvanvaihtokin alkoi sopivasti, ja vielä aamulla puhdasturkkinen varsa oli kuorruttanut itsensä sähköiseen puruun päivänokosilla. Oli siinä harjaamista ennen hierontaa!

Pakollinen mustaa valkoisella -kuva Villiksen hierontakortista. (Toisen hierontakerran hierojan maistelua ei huomioitu tässä)

Ja pakolliset kuvamuistot vuosien takaa, tässä Viena maaliskuisen varsamahansa kanssa 23.3.2015.

Ja ihana, ihana Villis pörrötukassaan! 21.3.2016

Yksi elämänvaihe tuli päätökseen maaliskuussa. Maailman paras maastomopo, lämminveriruuna Nestori saateltiin viimeiselle matkalleen. 18-vuotiaaksi ehtinyt ruuna reipas ilostutti viimeiset vuotensa ylläpitäjiään. Nyt, kun uuden kodin etsiminen olisi tullut taas ajankohtaiseksi, päästettiin rakas ruuna pois. Ei tarvitse enää vanhoilla päivillä sopeutua uuteen paikkaan ja uusiin ihmisiin. Viimeisinä yhteisinä hetkinä tuli niin elävästi mieleen se päivä, kun ruuna kotiin haettiin. Kahdeksan vuotta, yksi silmänräpäys vain. Aina yhtä luottavainen ja kiltti kaveri, korvat hörössä kohti uusia seikkailuja. Ihanat yhteiset vuodet vietettiin, nyt elämä jatkuu ilman Nestoria. Monia kultaisia muistoja rikkaampana. 

9.8.2013
<3 29.4.2012


Sulevi ja Nestori, paras parivaljakko, 11.2.2011. Taas yhdessä, siellä jossain.

Onneksi on kotona neljä kappaletta terapiaeläimiä. Tuhotytöt, jotka järjestivät muuta mietittävää jo kotimatkan aikana. Oli aamulla lähtiessä unohtunut laittaa sähköt päälle, ja joku erityisen reipas ja omatoiminen hevoseläin oli vapauttanut koko lauman pihalle. Villis on näppärä aukaisemaan kahvoja, joten syyttävä sormi osoittaa siihen suuntaan. Kaikki veräjän langat olivat ehjiä, kahvat vaan siististi aukaistu. Viena oli ensimmäisenä vastassa, muu jengi seurasi laukalla perässä. Mahat täynnä heiniä, suoraan paalista nautittuna. Onneksi ovat tottuneet hengailemaan pihallakin, eikä lauman johtajaa saisi lahjottuakaan omin nokkinensa tielle lähtemään. Ja mihinkä sitä, heinäpaalilta.

23.3.2018

23.3.2018

Villikselle taitaa jäädä ne Nestorin suuret saappaat täytettäviksi. Ehkä joskus tästä persoonallisesta pikkuhevosesta tulee se luottotyyppi, paras kaveri, jonka kanssa voi harrastaa mitä vaan. Ja jos ei, niin ainakin meillä on hauska yhteinen matka, haaveesta hevoskaveriksi.

20.3.2018

22.3.2018

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti