maanantai 5. helmikuuta 2018

Tammik... Helmikuu on pakkaskuu?

3.2.2018

Mitähän kaikkia kuulumisia sitä olisikaan kerrottavaksi... Ajolenkkejä, kävelylenkkejä, satulajuttuja. Pakkaspäiviä, sähkökatkoja, karkureissuja. Sitä tavallista siis.

Koskaan ole mitään pahaa tehty.  Ja sitä paitsi, se oli Maisa. 1.2.2018

Tarinalla karkulaisista lienee eniten viihdearvoa. Iltana eräänä oli ulko-ovella iltaherkkuja odottamassa kaksi läsinaamaa, ja yksi pieni musta. Viena oli ainoa, joka ei uskonut portin ihan oikeasti kadonneen, vaan pysyi uskollisesti tarhassa olemattomien aitalankojen takana. Ja oli tietenkin jokseenkin tuohtunut kavereille, jotka noin vain jättivät yksin. Vilma oli ensimmäinen aitaan palautuja, sen houkutteleminen oli helppoa. Veräjä (joka kunnostustöiden jälkeen oli taas olemassa) auki ja kutsuhuuto "syömään". Maisa piti tuupata paluumatkan alkuun, ja Villis houkutella porkkanoin. Karkumatkalaiset palautuivat näin kaikki takaisin aitojen oikealle puolelle ilman naruja tai riimuja. Vienakin leppyi iltapalalla, ja uskaltautuu taas portin läheisyyteen puhisematta.

Kultaturkkinen mummurainen 5.2.2018

Pois alta, mahaa tuodaan. T: Villis 3.2.2018

Lauantaina piti olla hierontapäivä, mutta sen peruuntuessa lähdettiin ajelulle. Tämän vuoden jokaisena lauantaina onkin ollut ajopäivä. Onneksi osui juuri lauantaille se lauhempikin päivä, sunnuntaina pakkanen paukkui jo ihan omissa luvuissaan ja tänä aamuna oli pakkasta yli kolmen kymmenen. Villis on toki pakkasenkestävä, vielä kun itse tarkenisi...

Pörröinen Villis, tähän tyyppiin ei pikku pakkanen pure! 3.2.2018 

3.2.2018

Villis on tosin sitä mieltä, ettei ajolenkillä tarvitse kauaa palella. Vaihtoehdot ovat joko kääntyä kotiin heti, tai viilettää koko lenkki niin lujaa kuin lyhyillä koivilla vaan pääsee. Jos Villikseltä kysytään. (Niillä pääsee aika lujaa.)

Edellinen ajolenkki oli ensimmäinen, jolla Villis rentoutui jo ennen tutun kotisuoran alkua. Harmi, että se saavutettu rentous hävisi kuin tuhka tuuleen, kun naapurin kohdalla nähtiin ihmisiä. Okei, oli siellä moottorikelkkakin, mutta kyllä ne ihmiset on pahimpia.

Sinisten pakkaskuvien kaveriksi yksi vaaleanpunainen. Villiäinen <3 5.2.2018

Sitten on satula, joka on ihan okei. Se, mikä ei ole okei, on katoksen ovenraosta nähty karkureissulle lähtenyt Maisa. Jos ihmiset kotipihan ulkopuolella aiheuttavat sydämentykytyksiä, niin Maisa suuntaamassa yksin kohti heinäpaalia... Sitä ei voi pieni hevonen kestää. Karkureissuja poniotus järjesti peräti kahdesti. Livahti liukkaasti kuin ankerias aitalankojen ali samalla, kun joku hevosista oli tulossa tai menossa portista. Tokalla kerralla piti nakata Villiksen kamppeet hankeen ja napata ponia tukasta kiinni, peruutusvaihteella äkkiä takaisin tarhaan, langat kiinni ja sähköt päälle. Tästä aitalankojen alittamisjutusta on tosin syyttäminen vain itseään. Poni kun on tullut monta kertaa napattua lenkkeilemään vapaana tai tukasta taluttaen, portilla sitä alinta lankaa nostamalla.

Kunhan Maisa oli palautettu takaisin aitaan, palattiin satulajuttujen pariin. Ei ongelmaa.

Paikoillaan seisominen kaukana ihmisestä ei ole Villiksen suosikkijuttuja. 29.1.2018

Satula tai roikkuvat jalustimet eivät ole aiheuttaneet minkäänlaista hämmennystä. Suosikkiharjoitus on edelleen se, missä akka hyppii vieressä ja/tai sovittelee jalkaansa jalustimeen. Tarhassakin Villis parkkeeraa selkänsä ihmisen kohdalle, onko helpompaa keinoa saada herkkuja (tai kehuja, mitkä ei kauheasti lämmitä). Kerran kokeiltiin nousta satulaan jalustimesta, eikä enempikään paino satulalla aiheuttanut ihmetystä. Puskaratsun uran alkeita, vuoden päästä ehkä jo maastoillaan?

Villiksen naapurijärkytys on peritty tältä. 31.1.2018

Uudenkarhean satulan sisäänajossa apulaisena on toiminut tyyppi, jonka puskaratsun ura päättyi jo vuosia sitten. Yhden köpöttelyn päätteeksi Viena pudottautui pehmeälle uudelle lumelle polvilleen. Kutittava tuo alkava karvanvaihto, onneksi piehtarointi auttaa. Tuli akalla kiire, ja niin se vielä nousi mummo hangesta siksi aikaa, että sai varusteet (ja kuskin) pois.

Tässä puolestaan järkytetään hevosia (=Vienaa) lampaanhajuisella... Minihevosella? 

Minihevonen on huovutetuista hevosista tuorein tapaus, suomenhevonen hänkin. 

Helmikuu on aloitettu aivan huikean ihanilla aurinkoisilla päivillä! Aurinko lämmittää jo niin paljon, että päivällä lämpötila ulkona on ollut siedettävä. Hevosten punaiset turkit lämpenevät jo auringonpaisteessa, Maisan mustasta villapuvusta tulee suorastaan kuuma. Päiväkin on venynyt yli seitsemän tunnin pituiseksi!

Ei tosin vedä vertoja tälle villahevoselle. 2.2.2018

Pakkasella parasta, päikkärit auringonpaisteessa. 2.2.2018

Pakko vielä lopuksi kehua Maisan kerjäyskekseliäisyyttä. Kenen taskut ei tyhjene tällaiselle?

Maisuli 2.2.2018

9 kommenttia:

  1. Vauhdikkaan kuuloista menoa! Upea tuo villahevonen, sinäkö sen olet tehnyt? Ja voihan istuva Maisa... Ihana! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyyti on välillä aika kylmää. :D Villahevonen on tosiaan itse tekemäni, neulahuovutettu ja n. 28 cm korkea. Tämä oli sellainen helpoksi pieneksi projektiksi ajateltu, piti olla ensimmäinen hevonen, jonka pystyisin myymään... Tuli jotain ihan muuta.

      Maisa on ihan loistava, niin viisas pieni otus. :D Jospa kohta Villiksen ajo-ominaisuudet alkaisi olla sillä mallilla, että poni pääsisi lenkille matkaan. Yksin lenkkeily on Maisan(kin) mielestä vähän tylsää, mutta kaverin kärryn perässä mennään vaikka miljoonaa!

      Poista
  2. Paljonko Villiksellä ja Vilmalla on kokoeroa? :) Joko ollaan lähellä mamman korkeutta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilmaa ei ole tullut mitattua vuosikausiin, epäilen, että se saattaa olla jopa pienhevosmitoissa. Aika samaa sarjaa nämä ovat kaikki +- 150 cm, Villis taitaa olla kaikista suurin. Ainakin sentin emäänsä suurempi, ehkä. :D Tuntuu kovasti kasvaneen muka, mutta kotimittauksella oli suunnilleen samoissa mitoissa kuin näyttelyssä syksyllä. Eli luultavasti ei tuosta juurikaan enää kasva. :)

      Poista
  3. Käsittämättömän upea tuo huopaheppa :O Teetkö näitä omaksi iloksi vai myytkö myös? Teetkö tilaustyönä?

    -Emmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emmi! Tähän mennessä kaikki tehdyt ovat jääneet omaan hyllyyn, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa mahdollisesti tilaistyötkin onnistuvat. :)

      Poista
  4. Aivan upeita kuvia jälleen! Postauksiasi on kyllä tosi kiva lukea😊 Lenkkeilettekö Maisan kanssa tällä hetkellä? Menettekö maastakäsin vai kärryillä?😊
    - Ida R.

    VastaaPoista
  5. Ihan Super hieno tuo huovutettu hevonen :O Upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Haaveena oli, että ehtisin joskus tehdä sarjan suuria suomenhevosia, nykysuomenhevoseen vaikuttaneita oreja. Tai suomenhevosia kaikissa väreissä, se olisi hieno projekti kanssa! Vielä kun saisi aikaiseksi. :D

      Poista