maanantai 8. tammikuuta 2018

Vuoden ensimmäiset

Auringonsäteet, ja kuvat.

Päivän viimeiset, auringonsäteet. Ja kuva, jonka takia kannatti hyppiä 75 cm syvään hankeen?

Aamupäiväheiniä vailla, porkkanatkin kelpaa. Ja herkkuvesi, mitä huitastaan alas kerralla ainakin 15 litraa.

Tyvär, kuin äitinsä.

Tämä taas ei yhtään. Mustan Auroran tyttövasa vuosimallia 2017.

Kaverukset, joita ei pieni pakkanen haittaa.

Valohoitoa, tätä on kaivattu. Päiväkin on pidentynyt jo tunnilla!

Ja... Tätä on vaikea sanoin kuvailla. Pakkas-Maisaa parhaimmillaan!

Jäätäviä ovat pusut tästä turvasta.

Tsempattiin Vilman kanssa, soma se on blondikin auringonpaisteessa!

Vaan tämä on somin.


Heiniä otetaan, lisää.

<3

Vienasta on hyvin samanlaisia kuvia... Seitsemän vuoden takaa. Tai kuuden. 


Se kuvakulma, mistä katsottuna mikä tahansa maisema on kaunis. 

Ja se rasittava kakara, mikä ei usko mitään ja/tai ketään.

Turkki, mikä pitää pakkasen loitolla. (Räntäsateen taas pitää toppaloimet, turkki pysyy kuivana - ja pakkasenkestävänä).

Tämän turkki sen sijaan pitää, sataa taivaalta räntää tahi äkäsiä mummoja.

Se katse, millä taskut tyhjennetään  herkuista. *sydänsilmähymiö*

2 kommenttia:

  1. Oi mikä ihana valoilmiö, tuo on täälläkin vilahdellut, mutta pitkien koulupäivien takia ei ole ehtinyt kameraa ulkoiluttaa ollenkaan... Saisi se päivä siis pidentyä vielä vähän nopeammin. :) Jälleen kerran ihania kuvia kaikista kaviokkaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henna kommentistasi! On kyllä ihanaa, kun aurinko välillä paistelee, nämä on niitä talven parhaita päiviä (kuvausharrastuksenkin kannalta). Täällä on päivä jo melkein kaksinkertainen siihen verrattuna, mitä lyhyimmillään oli. Sen kyllä huomaa! :) Onneksi helmi-maaliskuussa alkaa olla niin pitkiä aurinkoisia pakkaspäiviä, että ehtii kameraa ulkoiluttamaan koulun jälkeenkin! Niitä odotellessa. :)

      Poista