tiistai 5. joulukuuta 2017

Marras-joulukuun juttuja

22.11.2017

Monta kertaa on käynyt mielessä, että pitäisi blogiinkin päivitellä Villiksen kuulumisia. Sen kerran, kun Blogger oli jo auki ja kuvat siististi järjesteltynä, puhalsi vanha ja siihen asti uskollinen kone viimeisen hönkäyksensä. Onneksi ajoitus oli kohdallaan, elettiin marraskuun loppua, ja seuraavana päivänä oli huimien tarjouksien ja karmivan ostohysterian Musta Perjantai. Uusi kone löytyikin sopivasti, olkoon sekin yhtä pitkäikäinen kuin edeltäjänsä.

Villiksen ähkyepisodista selvittiin säikähdyksellä (pakko koputtaa puuta *KOP KOP*, vaikka aikaa tästä onkin kulunut jo yli kolme viikkoa). Siihen saakka ehdittiin myhäillä tyytyväisenä, että ei tule mahaongelmia meille tänä syksynä, kun hevoset joivat kuin... Hevoset? Vettä sai kantaa tarhalle selkä vääränä. No, sitten oli se ähky, joka tokikaan ei juomattomuudesta johtunut, vaikka sitä aiheuttikin. Villiksen ja kavereiden juomisesta huolehdittiin erityisen hyvin, herkuteltiin lämpimillä limppareilla ja makuvesillä.


Mutsi hei, älä ahnehdi kaikkea.

Kuivaheinästä säilöheinään siirtyminen hirvitti tavallista enemmän, varsinkin kun hevosen juominen väheni saman tien todella paljon. Syksyn loputtoman vedenlipityksen jälkeen Sula-saavissa ruokintakerrasta toiseen riittänyt vesi nostatti niskakarvoja pystyyn. Greenmix-limu ei maittanut toivotulla tavalla (parasta oli pohjalta löytyneet sattumat, ja niihin pääsi käsiksi nopeiten saavin kaatamalla, T: Villis), joten ostettiin Mashia. Ensikosketus uuteen "herkkuun" oli vähän nihkeä, mutta nyt lämpimät ja laihat puurovedet kiskotaan ämpäristä kilpaillen. Toki se tarkoittaa, että viileä vesi saavista ei kelpaa edelleenkään, mutta juovatpahan sentään jotain...

5.12.2017

1.12.2017

Loppuvuodesta on vietetty taas kavioliittojen vuosipäiviä, ensin Vilman kanssa juhlittiin jo kuusivuotista kavioliittoa. Sitten vuorossa oli vuosipäivä Vienan kanssa, yhdeksän vuotta hevosenomistajina. Eilen puolestaan tuli kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun pieni puolivuotias poninpallero asteli pihaan. Maisa viettääkin vuodenvaihteessa kymppisynttäreitä!


Maisulin pakkaslook, niin soma! 22.11.2017

Pakkasella täällä ei ole paleltu vieläkään (paitsi allekirjoittanut, mutta se on asia erikseen), mutta ne räntä- ja vesisateet, mistä tänä syksynä ja alkutalvena on nautiskeltu lähes jatkuvalla syötöllä... Ei palele silloinkaan, mutta turkki märkänä on paha yrittää pysyä lämpimänä, varsinkaan jos seuraavana päivänä tulee taas pakkaskelit. Vannoutuneena fleecevuorillisten sadeloimien kannattajana tuli ensimmäiset sileävuoriset sadeloimet ostettua vasta viime vuonna. Sille tielle sitten jäätiinkin, nyt fleecevuorilliset on vaihdettu kevyttoppiksiin, joiden alla suojautuu räntäsateeltakin paljon somemmin. Paljon on muuttunut yhdeksässä vuodessa hevosenomistajana, pihattoaikakauden alussa pahallakin säällä loimiteltiin varmuuden vuoksi ainoastaan ohuempiturkkista lämminveristä.

Tosin jos sille linjalle lähdetään, niin ehkä isompi asia olisi ollut, jos joku olisi vinkannut jokusen vuoden päästä hevosia olevan neljä (ja poni), joista ainoastaan yksi on ratsastuskäytössä. Ja sekään ei edes omassa käytössä. Ehkäpä tähän tulee vielä muutos tulevina vuosina?

Villis uudessa takissaan, kyllä kelpaa? 

Pakkasella ei tyhjää takkeja tarvita, tämän villakerroksen alla kyllä pysyy lämpimänä. 5.12.2017

Talvi on tullut ja mennyt tällekin syksylle jo muutaman kerran, mutta nyt lumitilanne on pysynyt hyvänä vähän pidemmän aikaa. Lumensyvyyden epävirallinen mittaustulos on nyt pienen hevosen polvenkorkeuden luokkaa. Pohjat olisivat aika kivat ajolenkkeilynkin kannalta, tavoitteeksi asetetun kahdesti viikossa -tahdin sijaan ajelulla on käyty kerran-pari kuukaudessa. Päivänvaloa riittää muutamaksi tunniksi, eikä vielä olla ihan siinä pisteessä, että huvittaisi lähteä kokeilemaan pimeällä ajolenkkeilyä. Myrskytuulella sen sijaan käytiin ajelulla, meno oli varsin lennokasta. Onneksi kohta on kesä? Ha.

5.12.2017

1.12.2017

1.12.2017

Marraskuussa tuli otettua kuvia huomattavasti vähemmän kuin lokakuussa, mutta onneksi sentään jotain. Pari viikkoa sitten paukkui pakkanen, ja Villis poseerasi kameralle koko karvaisessa komeudessaan. Tässä kuussa otetaankin 2,5-vuotiskuvat, vaikka virallisesti Villis tulee vajaan kuukauden päästä jo kolmivuotiaaksi!

22.11.2017

22.11.2017

Facebookin muistoista löytyi marraskuussa mm. tämä hurmaava kuva viiden kuukauden ikäisestä Villitistä tulipunaisessa tukassaan.

16.11.2015

 22.11.2017

Niitä niin paljon on muuttunut, ja silti nii paljon pysynyt samana -kuvapareja. Kuten alla olevat kuvat, tasan kahden vuoden välillä.

1.12.2015

1.12.2017

Marraskuussa saatiin Villitti-aiheiset talutkin vihdoin kehystettyä. Valmiiden taulujen kuvaaminen osoittautuikin hankalaksi hommaksi, joten molemmista tauluista paremmat kuvat ehkä joskus myöhemmin. Alla kuitenkin 1-vuotiaan Villiksen talvikuvasta Laura Heinosen, Hei-La Art, taiteilema taulu, jota ei muistaakseni blogissa ole vielä aikaisemmin nähtykään.



Kolmivuotiskausi alkaa jo alle kuukauden päästä. Mitään sen suurempia suunnitelmia ei tulevallekaan vuodelle ole, tehdään mitä tehdään, ilman hoppua. Villis on monin tavoin vielä niin kakara, että esimerkiksi selkään nousemisen kanssa ei ole pienintäkään kiirettä. Hyvä tavoite voisi olla se, että ajohommat saataisiin tulevan vuoden aikana toimimaan rutiinilla, liikenteessäkin? Joku opetusjakso suuressa maailmassa, poissa tutuilta kotikulmilta ei olisi huono idea. Tavoitetta siinäkin, että koko porukka pysyisi terveenä!

Ihana ja rohkea mini-Villis 2.12.2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti