keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Onni koostuu pienistä asioista

Onnea on se, kun hevonen hirnahtaa veräjällä, kun talon ulko-ovi aukeaa. 


Ja tietenkin se pieni hetki, kun harmaassa marraskuussa aurinkokin pilkahtaa.


Onnellinen on se, joka saa nukkua kunnon yöunet. 
Tai edes jonkinlaiset yöunet. 

Viena, jonka mielestä onni on oikeaan kohtaan osuvat rapsutukset. 

Onni on ruokahalu. Sellainen sopiva ruokahalu. 
Ei sellainen, että ahdetaan aidan ali, yli ja välistä kaikki marraskuinen pakkasruoho ja nokkoset.
Se meinaan vie kaikki ruokahalut. Ja ne yöunet, omistajalta.


Jokainen (epäonninen) hevosenomistaja tietää muutaman asian varmaksi. 
Yksi on se, miten hevoseton on huoleton. Niin ne väittää.
Sitten se, että jos hevonen sairastuu, tapahtuu se usein perjantai-illan ja maanantaiaamun välillä.


Vähän kuin tarina Tuhkimosta, juuri kun kello lyö kaksitoista, hevonen muuttuu kurpitsaksi.

Ei hauskaa. T: Villis

Ei ole aikaa parkumiselle, ei paniikille. Yöunet voi unohtaa.
Hevonen hinaukseen ja kiertämään pilkkopimeää pihapiiriä, raikkaassa räntäsateessa.


 Sitä ei äkkiä uskoisikaan, miten onnelliseksi tulee, kun hevonen kerjää herkkuja.
Tai haluaa pysähtyä syömään. 
Onnenkyyneleitä voi vuodattaa hevosen suutahtaessa, kun sitä syömislupaa ei heru.


Ilonaiheeksi kelpaa sekin, ettei ponilla ole asiaa samoille heinille. 


Jälkeenpäin voi epäonnessakin nähdä aihetta onnellisuudelle.
Ainakin osaa arvostaa ihan eri tavalla sitä normaalia arkea, yöunia, ruokahalua. Hirnahdusta portilta.
Sitäkin, miten kiltisti pieni hevonen kipeänäkin lähti mukaan öiselle retkelle.


Ja etenkin sitä, kun porkkanapalan eteen tehtäisiin melkein mitä vain. <3

8 kommenttia:

  1. Koettelemukset todellakin kirkastaa ne pienetkin ilot aiheet <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Normaali, tasainen arki on aina hetken yhtä juhlaa.

      Poista
  2. Kauniisti kirjoitettu postaus <3 Ihana kuulla, että vastoinkäymisistä päästiin yli, tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli epätoivoisia hetkiä keskellä yötä sillon. Edelleen on tullut kytättyä varsaa tavallista tarkemmin, mutta normaalilta omalta itseltään se on vaikuttanut. Ehdin syksymmällä juhlia, kun meillä on koko syksyn hevoset juoneet todella hyvin. Mutta ei ollutkaan ummetusähky, mikä riesaksi saatiin...

      Poista
  3. Hyvä, että mahavaivat hellittivät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Nyt jännittää tavallista ememmän syksyn ruokintamuutos, mutta otetaan heinänvaihdos rauhassa ja juodaan herkkujuomia, niin eiköhän se siitä.

      Poista
  4. Been there... Meillä sairastettiin yksi pahimmista ähkyistä tietenkin perjantai-iltana, ja olisikohan ollut vielä jonkun loman alkajaisiksi... Sitä oppii arvostamaan kaikkia niitä pieniäkin asioita, kun taaplaa pitkin ja poikin pimeää pihaa hinaten perässä hevosta, joka haluaisi vain heittäytyä piehtaroimaan...

    Muuten, kokoan blogiin pientä itsenäisyyspäivän projektia, johon keärilen 100 erilaisen suomenhevosen kuvan. Olisikohan sulta löytynyt kuvaa/kuvia, joita olisit halunnut antaa postaukseen mukaan? Jos löytyypi, laita mulle kuvien yhteydessä hevosen nimi, jalostussuunta, kuvaaja ja kuvausvuosi vaikka sähköpostilla henke@hotmail.fi. :)

    VastaaPoista