sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Varsanäyttelyissä

On se vaan soma pieni hevonen. <3

Näyttelyreissun varalle oli taas se yksi päätavoite, sama kuin viime vuonna, selvitä hengissä takaisin kotiin. Se tavoite ainakin täyttyi!

Edellisestä reissusta kotikuvioiden ulkopuolelle ehti vilahtaa vuosi. Ehkä sitä lastaamista ja matkustamista olisi voinut harjoitella ennen h-hetkeä vähän enemmänkin. Näyttelyä edeltänyt perjantai-ilta ehti jo pahasti hämärtyä, ennen kuin Villis pääsi tutustumaan pihaan haettuun lainavinkkaan. Ensimmäiset harjoitukset eivät menneet ihan putkeen, yhtään ei kestänyt laittaa painetta ei edestä ei takaa, tai varsa halusi äkkiä ulos. Rauhassa kun odoteltiin ja annettiin Villiksen mietiskellä, niin lopulta syötiin iltapalarehut vinkassa, ja isäntä sai laitella takapuomin ja lastaussillankin kiinni.

Näyttelypäivänä ei tarvinnut olla liikenteessä ennen puolta päivää, 2-vuotiaiden suomenhevosten luokan oli ilmoitettu alkavan puoli kahden aikaan. Toki sitä ennen olisi vielä mittaus ja muut, ja tarkoitus oli olla paikan päällä hyvissä ajoin. Villiksellä on aika hurja karvanvaihto menossa nyt, ja sitä irtokarvaa riittää. Pesuhommiin ei alettu, mutta edellisenä iltana yöheinillä harjailtiin ja loimitettiin varsa, ja turkki olikin ihan siisti näyttelypäivänä.

Hölköttelyhommissa. Raippa jäi kotiin - onneksi vain se - ja alkupätkät olivat vähän löysät, kulmaa kohti lähinnä loikittiin.

Viimeisten varusteiden pakkaamiseen ja lastaamiseen varattiin puoli tuntia. Seuraponiksi ilmoittautunut Maisa käpytteli vinkkaan ihmettelemään edeltä, ja Villis pienen mietinnän jälkeen tallusti perässä. Eniten huolissaan oli Viena, joka huuteli ja hörisi tarhassa siitä asti, kun tyhjä vinkka pihaan saapui. Ehkäpä Viena oli lähdössä itsekin taas Mäntyvaaran reissulle, saman radan läheisyydessä olevalle tallille suuntasi se Vienan kesäreissu vuonna 2014, kun Villis alulle laitettiin.

Alkumatkan ajan matkustin taas itsekin kyydissä varmistamassa, että homma lähtee sujumaan rauhallisesti. Maisa oli enemmän ihmeissään, Villis keskittyi syömishommiin. Maisalla meinasi tulla hätä siinä vaiheessa, kun pysähdyttiin ja turvaihminen häipyi vinkasta. Menomatka sujui hyvin, eikä trailerista ylimääräisiä liikehdintöjä tuntunut, ainoastaan tunnelissa Villis taisi vähän säikähtää erilaisia ääniä. Maisallekin oli heinät alkaneet maittaa, kun heinäverkko siirrettiin ponille helpommin saataville. Raviradalla vinkasta löytyi vähän huolestunut ja kiireinen varsa. Ehdin jo vähän harmitella, kun kuivatusloimikin jäi kotiin, että mitä jos Villis hikoaa vinkassa, mutta yhtään ei ollut tullut hiki. Kuulutuksista kuultiinkin, että Villiksen luokka oli alkamassa seuraavaksi, eli meidän hyvissä ajoin muuttui vähän viime tipaksi, mutta sopivaan aikaan oltiin paikalla kuitenkin.

Totista oli meininki. :-D Villiksen kuppi ehti mennä nurin ennen omaa vuoroa, ja koko ajan piti haukata ketju suuhun.

Isäntä lähti ilmoittautumaan ja kerättiin kamppeet ja varsa (seuralaisineen) mukaan valjaskatoksille. Kavioiden puhdistaminen oli vielä tekemättä, kun lautakunta saapui jo Villiksen kavioita katsomaan. Heti ensimmäinen kommentti taisi olla, että mille suunnalle tämä arvosteltiinkaan, kun takana(kin) on ratsun kengät. Toinen kommentti tuli hyvistä kavioista. Villis saikin kavioistaan tänä vuonna kahdeksan pistettä, ainoa huomautus tuli etukavioiden alle vetäytyneistä kannoista. Siistit seinämät ja hyvät säteet, taisivat kehaista päivän parhaiksi kavioiksi.

Korkeuskin siinä mitattiin, odotetusti hiukan matalammaksi kuin kotimittauksella, säkäkorkeus 149 cm ja lautaskorkeus 151 cm. Aika tasan emänsä kokoinen siis!

Sen lisäksi, että Villis on vähän lihava, on se myös viihtynyt Maisan kanssa syömässä puista pudonneita lehtiä. "Vähän" pullea.

Sitten verryteltiin vähän. Käyntiä Villis tarpoi reippaasti, ravissa vauhtia riitti, ja kerran esiteltiin tasapainoa takajaloilla seisoskellen. Vuosi sitten väsy iski ja homma meni huutamiseksi, nyt huudeltiin lähinnä kantakirjauksessa oleville tammoille, kun kehtasivatkin hävitä kärryineen varikkoalueelta radalle.

Villis oli luokassaan vuorossa viimeisenä, 2-vuotiaita suomenhevosia oli paikalla kuusi. Ehti siinä sitten mennä jo kuppi vähän nurin omaa vuoroa odotellessa, eikä paikoillaan seisominen enää huvittanut yhtään. Ensin esitettiin käynti, Villis esitti pitkää rentoa käyntiään kahdeksikon arvoisesti. Ravi vuorostaan oli vähän vaihtelevaa, joku loikkakin sieltä taisi tulla ja vähän laukkaa. Kavioiden ja käynnin kasien lisäksi muu pisterivi oli tasaista hyvänpuoleista seiskaa, ja Villis palkittiin II- -palkinnolla. Viime vuoden harmittavan huonoja jalkapisteitä parannettiin puolikkaalla, vaikka vähän ehdin pelätä pisteiden siitä vielä huononevan. Onneksi ei!


Tässä odotellaan omaa palkitsemista, ilmeisen toiveikkaina. 

Sanallisesta arvostelusta ei taaskaan jäänyt mieleen oikein mitään (hyvää ainakaan), mutta ehkäpä siihen palataan vielä joskus.

Kotimatkalle Villis ei olisikaan halunnut sitten lähteä, vaan lastaussillalla vähän mietiskeltiin. Matkustus sujui kotiinkin päin oikein mallikkaasti, ja kotipihaan palasi kaksi nälkäistä maailmanmatkaajaa. Saapa nähdä, minne ja milloin seuraavan kerran matkataan, vielä ensi vuonna Villis saisi osallistua Hippoksen varsanäyttelyyn.

Villiksen isän tuntenut mies sanoi, että varsalla on ihan isänsä pää. (Ja ehkä kaulakin, ainakin tällä hetkellä hyvän mallinen.)

Nyt meni hermot. T: Villis

Ja jos varsa olikin vähän pullea, oli esittäjään jännityksen aikaansaama kahden päivän mehupaasto vaikuttanut niin, että edustuskäyttöön valitut housut eivät meinanneet pysyä jalassa. Ei sentään pudonneet housut ravipätkillä. Eikä tullut ravista kolmosta, niin kuin yhdessä unessa aikaisemmin. Kaikin puolin hyvä reissu siis!

13 kommenttia:

  1. Onnittelut hienosta näyttelymenestyksestä!

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! Oli vähän sellaista itsensä ylittämisen meininkiä, kun vähän kannatuksen vuoksi ilmotettiin varsa mukaan. Sitten että mentiinkin, kaikki sujui ihan hyvin, eikä saatu hirveitä haukkujakaan... Kävi jopa mielessä, että josko sen emätamman astuttaisi vielä kerran, hyväjalkaisella orilla (joka sattumalta on valmiiksi katsottuna, mutta iältään sellainen, että taidettiin myöhästyä jo). Vaan ensi kesänä saa alkaa katsella orikuvastoa jo tämäkin tamma mielessä. :D

      Poista
    2. Kuinka ollakaan täältä vahva kannatus kaikille varsottamiseen liittyville ajatuksille ;D

      Poista
    3. Kuka olisi siis se järjen ääni, joka sanoisi, että ei helvetissä?! Isäntä varmaan. :-D

      Poista
  3. Vastaukset
    1. :D Kiitos Raipe, olit korvaamaton niinä kauhunsekaisina päivinä ennen näyttelyä!

      Poista
    2. No hyvä! :-D vaikkei ihan kaikkeen ymmärrystä irronnutkaan :-D

      Poista
  4. Niin, mille suunnalle se arvosteltiinkaan? :D Ei tekstistä käynyt ilmi.

    Mä arvaan sanallista lausuntoa tähän!
    Hpl tyypit, hyvänmuotoinen kaula, piirteetön säkä, pitkä hyväasentoinen lapa, lyhyt selkä pitkä lanne, jyrkkä lautanen

    Ja muuta en osaa kuvista sanoa, paitsi voisin arvella että siellä lukisi jotain taittuneista varvasakseleista..? Tosin kuvakin on niin viistosta että mahdoton mennä sanomaan :D

    Terkuin tuomarioppilas Savonmualta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kuvittelin sen olevan ihan selvää, että juoksijantekeleenä tämä otus sukunsakin mukaan esitettiin. :D Mietin vain, olisiko kannattanut esittää työhevosena?

      Mitä vähäisiä olin kuulevinani sanallisesta arvostelusta, oli runko syvä?, vankka, lautasesta tuli nootia, se oliko lyhyt ja jyrkkä. Kaulan arvostelua en kuullut, jaloista sanoivat, että etujaloissa oli hieman sivuttaissiirtymää ja lyhyet (hennot?) etusääret, piirteettömät kintereet. Käyntiliikkeet olivat ainakin ahtaat ja juoksuliikkeet väljenevät, mitään muuta ei niistäkään mieleen jäänyt. Viime vuonna yritin arvailla ja muistella sitä sanallista arvostelua, ja metsään meni, varmaan käy samoin nyt. :D Toivon hiljaa, että edes pisteet oli noin, palkinnosta olen sentään varma... Kun tilanne oli päällä, niin ei sitten tullut mieleen, että olisihan toinen apukäsipari voinut tallentaa arvostelun edes kännykkään nauhoitettuna, kun arvostelulomaketta ei saatu. Viime vuonna sen sain sähköpostiin pyytäessäni, ehkä tänä vuonna kanssa!

      Poista
    2. Kyllä tuo joo enemmän ravipuolen arvostelulta kuulostaa. Aina ei joka osasta kirjoiteta mitään, ainoastaan ne tärkeimmät ja mainitsemisen arvoiset asiat kirjataan ylös. Lyhyt etusääri Villiksellä ainakin on ja ehkä impan hento jos vertaa kokonaisuuteen, mutta sitten taas jos Villis olisi laihempi, niin etusäärikin olisi sopusuhtaisempi. Arvostelu tulee ehkä Hippoksen sivulle, riippuu niin hjl:n käytänteistä.

      En usko että olisi saanut työpuolelta sen parempia pisteitä, etenkään kun kuvien perusteella längensija ei ole niin selvä. Mutta tämä nyt on vaan näin kuvista analysoituna :)

      Poista
    3. Ainakaan viime vuonna sanallista arvostelua ei tullut mihinkään, kun eivät ole julkisia. Mutta tosiaan lappusen perään kyselemällä siitä kopion sähköpostiin sain. :)

      Lihavuuskunto on kyllä turhan hyvä, mutta sille ei ollut paljon mitän tehdä laidunkauden jäljiltä. Tosin meillä on hevoset tämänkin kesän olleet pääosin kuivaheinäruokinnalla, ja laiduntaminen on ollut lähinnä hyvä lisä liikuskelun takia. Katsotaan mitä ensi vuodeksi keksitään, jos vielä käydään näytillä!

      Poista