sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Ja niin me ajeltiin

11.9.2017

Maanantaina, muina hevosina. Kameramies pusikossa ei ollut pelottava, päinvastoin. Kuski kärryillä vaan oli pölvästi, eikä päästänyt hevoslast... Nuorta ajohevosta taapertamaan kameramiehen syliin. Oli vähän rankkaa.

Perusvillis. 13.9.2017

Keskiviikkona kirmailtiin häntä suorana tuhatta ja sataa. Yksi hirvikärpänen löytyi Villiksen lautasilta, se oli inhottava ja vilisti sivusuunnassa huiskivia häntäjouhia karkuun.

Torstaina käytiin kävelylenkillä, laajentamassa maailmaa isommalle kylätielle. Villis oli innokas ja halusi tutkia uusia reittejä. Viimeisellä suoralla ennen tuttua ja turvallista kotitien risteystä, tuli takaa ensin pikkuauto, ja sitten toinenkin, ei-niin-pieni auto. Tukkirekka. Kumpi sitten järkyttyi enemmän, Villis, joka ei niin isoa autoa ollut eläissään nähnyt, vai akka narun päässä. Onneksi oli mahtava kuljettaja, joka hidasti pysähdykseen asti. Mittailtiin ojanpenkkoja, mutta ei sinne olisi millään sopinut poukkoilevan pikkuhevosen kanssa rekkaa pakoon. Siispä jalkaa toisen eteen, ja arvokkaasti rekkasaattueessa marssien lähimpään tienpistoon, että rekka pääsi vihdoin ohi. Villistä selvästi jännitti, eikä ihme, mutta pysyttiin nahoissa siinä tien vieressä, kun rekka jymisteli kolisten ohitse. Ruohokin maittoi.

Tänään aamulla muisteltiin menneitä. Kuka uskoisi, että siitä on jo kolme vuotta, kun varsahaaveet kaatuivat ryminällä...


Ja siitä vuosi eteenpäin, Vienoja oli kaksi!


11.9.2017

Kolme vuotta siitä harmillisten uutisten syyspäivästä, tehtiin uusia muistoja. Ensimmäinen oikea ajolenkki Villis-varsan kanssa, ja ihan kahdestaan! Villis oli aika virtava, eikä valjastaminen kärryn eteen vapaana pihalla ottanut onnistuakseen. Siispä kakara sai seistä katoksella naruissa väärin päin, ja lähteä ajolenkille siitä peruuttaen, niin kuin isot hevoset. Kaikki oli ookoo siihen asti, kunnes nähtiin naapurin pihassa auto, AUTO!

Tärisevät kankut ja pakoon peruutus -yritys, siinä ehdittiin punnita monta kertaa, että onkohan ihan järkevää lähteä mihinkään kahdestaan. Tai ylipäätään. Akka kärryiltä, auton ohitus puhisten ja pöristen, ja matka jatkui. Välillä kävellen, suurimmaksi osaksi ravaillen ja välillä hassuja loikkia nakellen. Välissä ehti unohtaa kauhukuvat ja naurahtaa - ihan kuin olisi Vienalla ajanut! Paitsi että ravi oli isoa, jarrut oli olemassa, ja tämä sunnuntaiajeluhevonen osasi myös kävellä kärryn edessä. Ainakin välillä. Isomman tien risteyksessä käännyttiin takaisin, vaikka Villis olisikin halunnut lähteä seikkailemaan kylätielle. Rekkaepisodi vielä liian selvässä muistissa todettiin, että ehkä se kolmen kilometrin lenkinpoikanen oli ihan riittävä. Kotiin päin vauhti oli suunnilleen sama kuin toiseen suuntaan, sekin erona Vienalla ajamiseen.

Tämä. 11.9.2017

Ja kerran selvittiin hengissä ensimmäiseltä oikealta lenkiltä, jatketaan harjoituksia hyvillä mielin. Sen verran kilisi ja kolisi Villiksen somat poninkengät toisiinsa varsinkin loikkapätkillä, että ensin pitänee lähteä suojakaupoille. Suojavarastot kun koostuvat lähinnä muutamaa kokoa suuremmalle Nestorille hankituista suojista, jotka sovitettiin aavistuksen liian suuriksi Villiksen jalkoihin.

Palataan vielä yhteen muistoon, vuoden ja yhden päivän takaiseen sellaiseen: 


Mainitulta näyttelyreissulta selvittiin ehjin nahoin, odotukset ylitettyinä ja kaaosta aiheuttamatta. Saapa nähdä, miten käy tänä vuonna - Villis on ilmoitettu tämän kuun viimeisenä päivänä järjestettävään tamma- ja varsanäyttelyyn Rovaniemelle!

14 kommenttia:

  1. Ihana Villis! Hienoa, että teidän ajoretket sujuvat hyvin. Täällä toivotaan, että kaatosateet jossain vaiheessa hellittäisivät ja pääsisimme tuonne pellolle ajamaan, kun nuo kivet tiellä haittaa vielä toistaiseksi kengätöntä Elviiraa. Kyllä se taitaa olla niin, että keväällä pistetään sekin kenkään viimeistään siinä vaiheessa, kun ratsastus aloitetaan, että päästään jo aikaisessa vaiheessa maastoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kengät kyllä helpottivat ihan huomattavasti tätä ajolenkkeilyn aloittamista! Toivottavasti siellä vielä pellot kuivuu sen verran, että Elviirakin pääsee ajelulle. Meillä on ihan surkean kovat kaikki ajomaastot, ja aikaisemmin hyvät, pehmeämpipohjaiset metsätiet on nyt viime vuosina kunnostettu sepelillä. Alkaa olla liikut vähissä, harmi kyllä. No, jospa talvi olisi hyvä ja luminen, ei liukas ja vesisateinen, niin pääsisi vähän paremmin liikuttelemaan. :) Tuntuu hassulta lukea ratsastussuunnitelmista Elviiran kohdalla, aika on mennyt niin nopeasti!

      Poista
  2. Ei en kestä, miten ihana iso hevonen tästäkin pienestä on kasvanut <3 Tsemppiä näyttelyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Välillä on vähän ikävä sitä pikkuista tulipunatukkaista villivarsaa, mutta ihan hyvä tämä on näinkin. Sellainen murunen. :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Eiköhän sille ihan hyvää kuulu. :)

      Poista
  4. Hienoa edistystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämän kanssa on edetty paljon hitaammin kuin Vilman aikanaan, mutta haitanneeko tuo. Vilma oli vähän erilainen opettaa, valmiina syntynyt. Kunhan vielä pysyisi terveenä, niin onhan meillä aikaa ajella... :)

      Poista
  5. Hyvältä kuulostaa ja näyttää! Villis tuntuu niin fiksulta pieneltä hevoselta 😍 Tsemppiä näyttelyyn sekä ajoharjoituksiin!😊
    - Ida R.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ida! Juuri muistelin olevinaan, ettei Vilma ollut ollenkaan noin meneväinen ajossa aikanaan... Kun tuli facebookissa muisto Vilmasta ajolenkillä, sen perusteella virtaa oli silläkin. :D Ehkä se vauhti siitä siis vähän tasoittuu, kun hommaan tulee rutiinia. Eilen oli taas aisojen välissä niin Vienan oloinen varsa, ettei tiedä itkeäkö vaiko nauraa... :D

      Poista
  6. Onnea näyttelyyn! :)
    ~Ilona

    VastaaPoista
  7. Voi Villis, mikä ajohepo siitä tulekaan! Ja oikein rekkasaattueessa kuin kuninkaalliset melkein. :D

    Onnea näyttelyihin ja kivoja ajokilometrejä! Toivottelee AmK. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä naurattanut, jos ei olisi itkettänyt, kun rekka hiljalleen perässä ajeli ja akka mietti, että mahtuuko jompaan kumpaan ojaan hevosen kanssa rekkaa karkuun... :D

      Kiitos kommentistasi Annemari ja ihanaa syksyä sinulle!

      Poista