perjantai 9. kesäkuuta 2017

Metsään meni

...niin varsa, kuin kuvaajakin. 

9.6.2017

Pitkä, pimeä, märkä, luminen, kylmä ja inhottava talvi tuli ja meni. Eikä sitä meinaa käsittää, ei vaikka lämpötila lähentelee hellelukemia ja aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta - lähes vuorokauden ympäri jo. Tottumiskysymys, edelleen meinaa napata pipon päähän ulos lähtiessä.

Kesäkauden avajaisia vietettiin luonnollisesti metsässä. Kuvaushommissa tarkennus meni päin mäntyä useammin kuin osui kohteeseen, ja kakara kirmasi ympärillä niin hirvittävää vauhtia, että oksat pois. Puihin meni, teemaan sopivasti. Muutama onnistuneempikin otos onneksi muistikortille tallentui, niistä kasaan lätkitty metsäkuvapostaus tässä!

Suomalainen metsähevonen, tuleva puskaratsu... Tai puskakiidätin. (Vai onks tää Viena?!) 9.6.2017

Villimuksu dynamiittipötkö otsallaan. Sitä lopullista räjätämistä odotellessa? 9.6.2017

Jääkää te metsään, tää lähti nyt. 9.6.2017

Onnettomilla jouhilla varustettukin otus saattaa oikeaan aikaan otetussa otoksessa näyttää tältä! 9.6.2017

Tai tältä... Ei osu risut silmiin (KOP KOP?), kun vetää silmät tiukasti kiinni oksien alla. 9.6.2017

Mini-Viena on nykyään kotoisasti Viena2, miksihän... 9.6.2017

Tämä on kyllä paljon somempi! 9.6.2017

Ja vallan villikin! 9.6.2017

Tulisieluinen punaturkki, kuten emänsäkin. 9.6.2017

Ensimmäiset "kokokuvat" pitkään aikaan, metsään meni vähän nämäkin. 9.6.2017

9.6.2017

Ruoka-aikaan on oltu taas kotona... Ehkäpä kesä metsälaitumella laihduttaa? 9.6.2017

Ainakin, jos vauhti on tätä luokkaa! 9.6.2017

Pikku-Villis on yhtäkkiä ihan ison hepan näköinen! Ainakin yhdessä kuvassa. 9.6.2017

9.6.2017

Hetken ehti laiduntaakin, maistella mustikanvarpuja. Oli hyviä! 9.6.2017

9.6.2017

Metsäkirmailun jälkeen löytyi parempiakin eväitä, suun täydeltä. Tässä kuvassa ilme ihan isänsä! 9.6.2017

Ja niin se vaan vähän jo vihertääkin, pitkälle kesään jatkuneesta talvesta huolimatta! 9.6.2017

4 kommenttia:

  1. Viena, eikun Villis on jo hirmuisen iso ja komea nuori hevonen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika menee niiin äkkiä. :) Toista se oli silloin, kun kaksi vuotta sitten odotettiin Villistä syntyväksi. Silloin minuutit suorastaan mateli (siihen asti, kun alkoi selkeästi jotain tapahtua). Eniten harmittaa se, ettei näin iso varsa enää kelpaa varsakuumeen parantajaksi. :D

      Poista
  2. Olipas hienoja kuvia!!😊 Villis näyttää kyllä tuosta metsässä kirmaamisesta nauttivan, ihana tapaus kerta kaikkiaan!❤
    - Ida R.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ida! On se vaan mainio tyyppi, Villis oikein etsii sellaisia sopivan haastavia reittejä, loikkii puunrunkojen yli ja sukeltaa oksien ali. Monesti katsellessa hirvittää. :D Onneksi Villis on kehittänyt melkoisen tasapainon ja ketteryyden pienestä asti metsissä kirmaillen. Joku muu hevonen samoissa paikoissa samoissa vauhdeissa, niin turvalleen menisi. :D

      Poista