sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Kevättouhuja ja kaverikuvia

Eilen nautiskeltiin täällä päässä Suomea näin kauniista säästä! 29.4.2017

Vielä ehtii, huhtikuun lopun kuulumisia ja kuvia, huhtikuun aikana! Se aika vuodesta, kun hevoset ja luonto on... Epäedustavimmillaan? Hitaasti, ja äärimmäisen epävarmasti valmistautumassa tulevaan kesään. Villis on onneksi samaa mallia karvanvaihdon kanssa kuin emänsä, ei mikään hirvittävä kapisen näköinen reikäturkki missään vaiheessa karvanvaihtoa. Vielä on talvivillaa jäljellä, vaan vielä on lumikinoksiakin. Väittävät, että lumensyvyys olisi jommallekummalle puolen 90 cm, eikä tee mieli lähteä omin jaloin mittailemaankaan. Ainakin talvikengän varsi täyttyy somasti, jos hanki ei kannakaan. Ja tämä matalajalkainen hevoskalusto jäisi varmastikin mahasta kiinni.

Kaksi vuotta sitten oli lunta silloinkin, mutta maata oli jo näkyvissä! Nyt sulana on ainoastaan tiet. 30.4.2015

Vuosi sitten ei enää juuri lunta ollutkaan! 1-vuotias Villinen kevättunnelmissa 30.4.2016.

Tänään nautittiin perinteisestä vappusäästä, räntä- ja vesisateesta. Kuva puolestaan on otettu muutama päivä sitten, 26.4.2017.

Villis näyttää ainakin kuvien perusteella vielä viime vuotista karvaisemmalta, mutta jäljellä olevista villoistaan huolimatta varsalla on ollut vähän vilu viileinä öinä. Nyt kakara on sujuvasti lainaillut emänsä 155-kokoista kevyttoppista, vaikka se vielä helmoista vähän mekko onkin. Muutama päivä sitten soviteltiin tammojen ympärille painomittanauhaa, kun selviteltiin ponin lihavuuskuntoa. Maisa on tämänkin talven ollut kovin kevyellä käytöllä, mutta rinnanympärysmitta on yli 20 cm vähemmän kuin viime keväänä. Villiksen ja Vienan rinnanympäryksissä puolestaan on vain kahden sentin ero Vienan hyväksi, Villis on ympärykseltään vuodessa venynyt kymmenen sentin verran. Korkeudesta ei ole tältä keväältä kuin hyviä arvauksia, viime vuonna Villis oli huhtikuussa kotimittauksella somat 138 cm korkea säältään. Nyt korkeutta lienee kymmenisen senttiä enemmän, eroa Vienan ja Villiksen välillä ei juuri enää ole siinäkään suunnassa.

1-vuotias Villis uuden riimunsa kanssa. 30.4.2016

2-vuotias Villis sama riimu nyt vähän päähän passelimpana. 29.4.2017

30.4.2016

29.4.2017

29.4.2017

29.4.2017

Ajohommiin ei ole tehty paluuta vieläkään, teiden sulamista odotellessa. Sen sijaan pihan ulkopuoliseen maailmaan on tutustuttu talutuslenkein. Vuoropäivin narussa on tallustellut tai ilmojen halki lennellyt laiskanpulskea ja rento, tai kovin meneväinen varsa. Oma kunto ei tahdo riittää Villiksille sopivan pituisiin ravipätkiin, joten ajolenkkeilyn kunnolla aloittamista odotellaan toden teolla. Tai laidunkauden, mutta se taitaa alkaa joskus heinäkuussa, tätä menoa.

Odotettuja autojen kohtaamistilanteitakin päästiin harjoittelemaan vahingossa, kun pahaa-aavistamaton postikuski sattui samalle tieosuudelle meidän kanssa. Onneksi oli turvaponi Maisa matkassa, kukaan ei kertonut Villikselle, että auto voisi olla pelottavakin. Seuraavat autoharjoitukset suoritettiin omalla autolla, eikä Villis ollut moksiskaan. Viena aikanaan lenkillä oli kovinkin tarkka siitä, että epäilyttävät kohdat, kuten sulat paikat lumisella tiellä ja lätäköt kierrettiin puhisten kaukaa. Villis puolestaan suuntaa korvat hörössä lätäkköön läpsyttelemään ja hiekkakohtia kaivelemaan, tyypillinen lapsi. Postilaatikoita on kohdattu kotipihallakin, ja jokusen kerran on tullut palkittua varsaa postilaatikon(kin) koskettamisesta. Siitäkös soppa sitten syntyi, kun naapurin postilaatikkoa ei saanutkaan mennä koskemaan.

Tänä vuonna, on hangen korkeat nietokset. 27.4.2017
Viime vuonna lenkkeiltiin jo kuivilla teillä 2.5.2016.



























Karvanlähtöaika on perinteiseen tapaan houkutellut hoitamaan kaverisuhteitakin. Villis olisi porukan ainoana valmis alkamaan rapsutushommiin kaikkien kanssa, mutta kaverin houkutteleminen on aina vähän hankalaa. Ihminen on tylsä ja raapii aina vääristä paikoista. Maisa on toistaiseksi ainoa, jonka kanssa on päästy tänäkin keväänä rapsuttelukavereiksi, sekin vähän väärän korkuinen. Ja sellaisessa karvanlähtövaiheessa, ettei tämän turjakkeen raapiminen hampailla liene kovinkaan mukavaa...

29.4.2017

29.4.2017

29.4.2017

Suu täynnä karvoja, hyi. 29.4.2017

29.4.2017

Maisuli hiippaili rapsutushommista kameranaisen taskuja tutkimaan. Villis kattelee, että tosiaanko Maisa saa herkkuja?

Lopuksi toivotellaan vielä hauskoja vappuja kaikille, säähän sopivalla kuvalla! Sieltä se kevät tulee!

26.4.2017

6 kommenttia:

  1. Voi että kun hänestä on tullu jo niin iso! Eihän siitä ole kauaakaan kun täältä luettiin, että Villis syntyi, saati siitä kun Viena lähti heilastelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa on täälläkin ihmetelty, vasta sitä orikuvastoa selailtiin (okei, sitä selaillaan kyllä turhankin tiheään edelleen) ja sopivanoloinen sulhanen sieltä löytyikin. Siitäkin on sitten jo kolme vuotta! Sen verran mieluinen tuli tästä varsasta, että hitusen harmitti, kun ei ehtinyt täyssisarusta yrittääkään alulle. Vaikkakin ehkä se "omaksi harrastekaveriksi" -tekosyy varsan teettämiseen ei päde enää siinä vaiheessa, kun niitä alkaa olla laumoittain pihassa. :D

      Poista
  2. Jos juhannuksena sataisi lunta, en olisi yllättynyt, mutta vappuna? :D
    Hevosten karvanlähtöaikana karvoja kyllä leijailee joka paikassa... Toivottavasti muutkin lämpenee rapsutteluhommiin Villiksen kaveriksi, varmana kutittaa!
    ~Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä en ole päässyt todistamaan rapsutteluhetkiä äidin ja tyttären välillä, mutta kovasti on selkävillat kikkuralla molemmilla. :) Ei ole helppoa tähän aikaan vuodesta olla rapsuttelukaveri tai hevosenhoitaja, mutta onneksi "kohta" on kesä! :D

      Poista
  3. Olipa hienoja kuvia taas!😊 Tällaiset kuvapainotteiset blogit ovat myös mukavia seurata, kiva kun näitäkin löytyy!❤
    - Ida R.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ida! Omatkin blogisuosikkini koostuvat lähinnä kuvablogeista. :-)

      Poista