sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Kevättouhuja ja kaverikuvia

Eilen nautiskeltiin täällä päässä Suomea näin kauniista säästä! 29.4.2017

Vielä ehtii, huhtikuun lopun kuulumisia ja kuvia, huhtikuun aikana! Se aika vuodesta, kun hevoset ja luonto on... Epäedustavimmillaan? Hitaasti, ja äärimmäisen epävarmasti valmistautumassa tulevaan kesään. Villis on onneksi samaa mallia karvanvaihdon kanssa kuin emänsä, ei mikään hirvittävä kapisen näköinen reikäturkki missään vaiheessa karvanvaihtoa. Vielä on talvivillaa jäljellä, vaan vielä on lumikinoksiakin. Väittävät, että lumensyvyys olisi jommallekummalle puolen 90 cm, eikä tee mieli lähteä omin jaloin mittailemaankaan. Ainakin talvikengän varsi täyttyy somasti, jos hanki ei kannakaan. Ja tämä matalajalkainen hevoskalusto jäisi varmastikin mahasta kiinni.

Kaksi vuotta sitten oli lunta silloinkin, mutta maata oli jo näkyvissä! Nyt sulana on ainoastaan tiet. 30.4.2015

Vuosi sitten ei enää juuri lunta ollutkaan! 1-vuotias Villinen kevättunnelmissa 30.4.2016.

Tänään nautittiin perinteisestä vappusäästä, räntä- ja vesisateesta. Kuva puolestaan on otettu muutama päivä sitten, 26.4.2017.

Villis näyttää ainakin kuvien perusteella vielä viime vuotista karvaisemmalta, mutta jäljellä olevista villoistaan huolimatta varsalla on ollut vähän vilu viileinä öinä. Nyt kakara on sujuvasti lainaillut emänsä 155-kokoista kevyttoppista, vaikka se vielä helmoista vähän mekko onkin. Muutama päivä sitten soviteltiin tammojen ympärille painomittanauhaa, kun selviteltiin ponin lihavuuskuntoa. Maisa on tämänkin talven ollut kovin kevyellä käytöllä, mutta rinnanympärysmitta on yli 20 cm vähemmän kuin viime keväänä. Villiksen ja Vienan rinnanympäryksissä puolestaan on vain kahden sentin ero Vienan hyväksi, Villis on ympärykseltään vuodessa venynyt kymmenen sentin verran. Korkeudesta ei ole tältä keväältä kuin hyviä arvauksia, viime vuonna Villis oli huhtikuussa kotimittauksella somat 138 cm korkea säältään. Nyt korkeutta lienee kymmenisen senttiä enemmän, eroa Vienan ja Villiksen välillä ei juuri enää ole siinäkään suunnassa.

1-vuotias Villis uuden riimunsa kanssa. 30.4.2016

2-vuotias Villis sama riimu nyt vähän päähän passelimpana. 29.4.2017

30.4.2016

29.4.2017

29.4.2017

29.4.2017

Ajohommiin ei ole tehty paluuta vieläkään, teiden sulamista odotellessa. Sen sijaan pihan ulkopuoliseen maailmaan on tutustuttu talutuslenkein. Vuoropäivin narussa on tallustellut tai ilmojen halki lennellyt laiskanpulskea ja rento, tai kovin meneväinen varsa. Oma kunto ei tahdo riittää Villiksille sopivan pituisiin ravipätkiin, joten ajolenkkeilyn kunnolla aloittamista odotellaan toden teolla. Tai laidunkauden, mutta se taitaa alkaa joskus heinäkuussa, tätä menoa.

Odotettuja autojen kohtaamistilanteitakin päästiin harjoittelemaan vahingossa, kun pahaa-aavistamaton postikuski sattui samalle tieosuudelle meidän kanssa. Onneksi oli turvaponi Maisa matkassa, kukaan ei kertonut Villikselle, että auto voisi olla pelottavakin. Seuraavat autoharjoitukset suoritettiin omalla autolla, eikä Villis ollut moksiskaan. Viena aikanaan lenkillä oli kovinkin tarkka siitä, että epäilyttävät kohdat, kuten sulat paikat lumisella tiellä ja lätäköt kierrettiin puhisten kaukaa. Villis puolestaan suuntaa korvat hörössä lätäkköön läpsyttelemään ja hiekkakohtia kaivelemaan, tyypillinen lapsi. Postilaatikoita on kohdattu kotipihallakin, ja jokusen kerran on tullut palkittua varsaa postilaatikon(kin) koskettamisesta. Siitäkös soppa sitten syntyi, kun naapurin postilaatikkoa ei saanutkaan mennä koskemaan.

Tänä vuonna, on hangen korkeat nietokset. 27.4.2017
Viime vuonna lenkkeiltiin jo kuivilla teillä 2.5.2016.



























Karvanlähtöaika on perinteiseen tapaan houkutellut hoitamaan kaverisuhteitakin. Villis olisi porukan ainoana valmis alkamaan rapsutushommiin kaikkien kanssa, mutta kaverin houkutteleminen on aina vähän hankalaa. Ihminen on tylsä ja raapii aina vääristä paikoista. Maisa on toistaiseksi ainoa, jonka kanssa on päästy tänäkin keväänä rapsuttelukavereiksi, sekin vähän väärän korkuinen. Ja sellaisessa karvanlähtövaiheessa, ettei tämän turjakkeen raapiminen hampailla liene kovinkaan mukavaa...

29.4.2017

29.4.2017

29.4.2017

Suu täynnä karvoja, hyi. 29.4.2017

29.4.2017

Maisuli hiippaili rapsutushommista kameranaisen taskuja tutkimaan. Villis kattelee, että tosiaanko Maisa saa herkkuja?

Lopuksi toivotellaan vielä hauskoja vappuja kaikille, säähän sopivalla kuvalla! Sieltä se kevät tulee!

26.4.2017

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Täällä ollaan

31.3.2017

Kevätterveiset lumisesta Peräpohjolasta! Aurinko paistelee (välillä), linnut laulelee ja lumikinokset sen kuin kasvaa. Pohjoisen Suomen pihatto-oloissa säänkestävää talviturkkiaan kasvatelleet kylmäveriset ovat edelleen hirmuisen pörröisiä, vaikka karvaa on pöllytetty irti ainakin yhden hevosen korkuisen kasan verran. Pesätarpeita muuttolinnuille, ne loput, mitkä eivät päädy harjaa heiluttelevan ihmisen suuhun, silmiin tai vähintään tarraudu tiukasti vaatteisiin.

Kamera on tullut jätettyä ihan suosiolla sisätiloihin suojaan kaikelta siltä irtokarvalta ja pölyltä, mitä näistä kaveruksista irtoaa. Sitä paitsi kovin kauniita kuvia tuskin tulisi muutenkaan, kun hevoset ovat edustavuudeltaan suunnilleen alla olevan kuvan luokkaa.

Päikkäreiltään herännyt pikku Mökötti. 31.3.2017

31.3.2017

Uudesta lumesta nautittiin täysin siemauksin! Nyt kinoksilla on korkeutta liki 90 cm. Mukavaa! 7.4.2017

Mutta positiivisesti ajateltuna - helpottaa harjaustoimia, kun hevoset kierivät lumessa, eikä mudassa! 7.4.2017

Vilmu, jonka kuva ei liity mitenkään mihinkään, mutta on vaan niiiin söpö. 5.4.2017

Ja sen kerran, kun huolella harjailee hevoset mahdollisimman edustaviksi, ehtii kierimisketjureaktio iskeä, ja koko lauma piehtaroi villisti lumikinoksissa tai pihaton puruilla. Ehkä se on pikku vinkki, akka kameroineen ja harjoineen, unohda ne jutut ja tuo heiniä.

Yllä olevien piehtaroimiskuvien jälkeen kyllä sopi poseerata. Komealla turkilla ja kaikkea! 7.4.2017

Ja huolellisen harjausoperaation jälkeen Villis kaksvee, näin ihuna ja edustava! 13.4.2017

Turkkia riittää vielä mistä pudottaa, mutta tässä Villiksen kainalokarvat tammikuulta. Näistä jäljellä muutama vaalea haiven.

Aika söpönen tyyppi edelleen, karvoineen kaikkineen. 7.4.2017

Pari päivää sitten otettiin muutama poseerauskuva Villiksestä. Pikkutamma näyttää yhä enemmän ja enemmän emänsä kopiolta. Vähänkään pidemmän matkan päästä katseltuna ei tammoja erota, ellei päämerkkiä näe. Korkeuseroa lienee vielä hitusen, leveydessä kaksivuotias kakara ei emälleen enää häviä. Ehkäpä Villis kasvaa muutaman sentin emäänsä korkeammaksi.

12.4.2017

Villis vuosi sitten, ehkä söpöin ikinä. <3 16.4.2016

Ja sama tyyppi nyt, 12.4.2017.

31.3.2017

Kumpi on kumpi? Ei ihme, että välillä menee itsekin iloisesti sekaisin näiden tyyppien kanssa. 31.3.2017

Äiti ja tyär, jotain samansuuntaista näissä... 31.3.2017

Ja koska on taas se aika vuodesta, kun orikuvaston selaaminen ei enää edes naurata ja jokaisen Facebookin uutisvirrassa vastan tulevan varsakuvan kohdalla pitää laittaa silmät kiinni... Kuvamuistoja kahden vuoden takaa! Silloin oli vielä edessä kaksi emätamman ja omistajan mielestä pitkää kuukautta, ennen kuin mahassa mellastanut villieläin pääsi oikomaan jalkojaan ulkomaailmaan.

Viena ja maha komeimmillaan, 21.4.2015. <3

21.4.2015

Jotenkin sitä muistaa kahden vuoden takaiset kevätpäivät aivan erityisen hyvin. Nyt se varsa, jota kovasti syntyväksi silloin odoteltiin, on jo emänsä kokoinen - ja aivan erityisen paljon näköinen. Vienan ensimmäinen jälkeläinen, nyt yhdeksänvuotias liisinkiläinen ruuna on ainakin kuvista päätellen ihan näppärän näköinen harrasteratsu. Eikä kaksivuotias pikkusiskonsakaan sieltä pahimmasta päästä ole. Varsakuumeen lisäksi mielessä pyörii tämän vuoden varsanäyttelyt, eikä siis ihmekään, että näyttelyissä juostiin jo unissakin. Unimaailman varsanäyttelyn tulos tosin oli hienoinen pettymys, kolmosen ravilla kun ei juuri leveillä. Onneksi siitä on helppo laittaa tosielämässä paremmaksi!