sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Lupaus keväästä

Parhaat kamut, pulla ja murunen 10.3.2017

Helmikuu oli koko blogin historian hiljaisin kuukausi, kahdella onnettomalla kuvaläjäpostauksella. Valitettavasti maaliskuu ei näytä blogin osalta sen valoisammalta, mutta ehkäpä tahti tästä kesää kohti paranee, kuten aikaisempina vuosina on käynyt. Toukokuussa alkaa peräti seitsemäs vuosi bloggaajana, ja välillä homma maistuu niin puulta, ettei tosikaan.

Puu on hyvää. T: Villitti. 19.3.2017

Jos Villiksen elämä ei olisi blogeihin tallennettuna tuhansina kuvina aina ensiminuuteista alkaen, olisi blogin päivittäminen jäänyt varmasti jo viime vuonna. Nyt eteenpäin ajaa ajatus siitä, miten näihin kuviin ja tunnelmiin on mukava palata vuosien päästä, lukemaan Villitin varsavuosista. Toisaalta vanhan blogin juttujakaan tulee luettua hyvin harvoin. Ehkä joskus se vielä palaa, suorastaan palava innostus päästä kertomaan kaikille ihan tavallisen pienen hevosen tavallisesta arjesta. Ehkä ei, mutta sinnitellään!

Oli suunnitelma ahkerasta ajolenkkeilystä. Sitten joku kakara puri kuskin sormesta palan pois, sai rokotuksen, tuli kiimaan ja kaikki oli... Vaikeaa. Tänään ajolenkillä oli pissahätä, eikä silloin luonnollisestikaan voi liikkua. Paitsi kotiin päin. (Vaihdetaan persoonallinen tammavarsa kivaan ruunaan?)

Maaliskuun toinen postaus pitää sisällään sekalaisen kasan kuvia koko maaliskuun ajalta. Täällä on vielä lunta, paljon lunta, ja ihanat keväiset kelit! Kuten kuvista näkyy.

Alkukuusta oli vielä ihan oikeat talvikelitkin! muuten sää on ollut keväiseen tapaan vaihteleva. 5.3.2017

Ihanaa kevätauringonpaistetta aamusta iltaan... 19.3.2017

Tosi lämpimiä päiviä... 16.3.2017

Ja näitä päiviä. 9.3.2017

Pakkashangilla on korkeutta vielä ainakin pienen hevosen mahaan asti. 19.3.2017

Onneksi on kevyet jalat, ei jää mahasta kiinni hankeenkaan! 3.3.2017

Punapää 3.3.2017

Ja se porukan blondi (jolla on pehko, millä leveillä). 16.3.2017

Maisuli esittelee linjojaan, jotka - usko tai älä - ovat pysyneet varsin sutjakoina. Taustalla pyöröpaalin niellyt Villis. 3.3.2017

Villinen tulee! 3.3.2017

Sylihevonen hengailemassa ja toinen ihme kyllä vähän kauempana. 7.3.2017

Samaiset kaverukset 10.3.2017.

Onneksi kohta on kesä... 9.3.2017

Vaikka kelpaa kyllä näissä säissäkin! Vilmu harvinaisessa kuvassa, näkyy enemmänkin kuin pelkkä turpa. 19.3.2017

Iltana eräänä, mutsi ja tyär. 5.3.2017

Samat tyypit päivänokosilla 7.3.2017.

Villitti-tyyppi 3.3.2017

Kolmen jengi päivätorkuilla 7.3.

Pörröinen otus poseeraushommissa 16.3.2017

Kakrupörriäinen 2-vee. Ei uskoisi, että sitä on jopa harjattu. 16.3.2017

Karvanvaihto alkoi todenteolla, ajolenkin jälkeen karvapehmusteet saivat uuden karvakerroksen. 19.3.2017

Villiksen ikätoveri Pocahontas (jos joku muistaa vanhasta blogista Tuhkimon, se on tämän emänemä) katseli mitä touhutaan.

10.3.2017

6 kommenttia:

  1. Kirjoittele silloin kun siltä tuntuu :) Mutta teidän kuulumisia on aina kiva lukea!
    Sulla on 4 tammaa tallissa (tai pihatossa :D), kai sä ainakin yhden astutat, miten ois pikku-Villitti tai Vilman varsa? ;) Varsablogeja ei oo ikinä liikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä hyvä periaate! Toisaalta viimeiseen kahteen kuukauteen ei ole ollenkaan tuntunut siltä. :D Mutta kesää kohti!

      Tää on sitä hullun yllyttämistä... :D Vilmaa ei astuteta ikinä, mutta joudun myöntämään katselleeni jo Villikselle oreja sillä silmällä. Onneksi se on vasta 2-vuotias ja onneksi hevosmäärä on ihan täynnä tällaisenaan. Siispä vain haaveillaan. ;) Viena on nyt 17-vuotias, jos sen meinaa vielä joskus astuttaa, niin aletaan olla niissä hetkissä. Toisaalta sen(kään) astuttamisessa ei ole järjenhiventäkään. :D Vaan missäpä hevoshommissa ylipäätään olisi...

      Poista
  2. Nämä lumikuvat on jotain niin ihanaa, kun ei täällä etelän suunnassa kunnon talvea oikein ollutkaan. Nyt tosin kevättä odotellaan kovin ja lumet ovat melkeinpä jo sulaneet.
    Meilläkin silloin Elkun eka kiima teki siitä hieman kiukkuisen ja liikkuminen oli haasteellista, mutta veikkaan, että ne näillä neideillä tasottuu aikanaan. Ainakin toivon niin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuleekohan sinne kevät tänäkin vuonna aikaisin, kun on jo nyt lähes lumetonta! Täällä ei taida voida odottaa yhtä aikaista kesää kuin viime vuonna, ainakaan mitä lumenmäärään tulee. Silti tuntuu, että talvi meni taas ihan hirmu nopeasti!

      Viena on (onneksi) ollut aina kovin huomaamaton kiimoissaan, jopa silloin kun niillä oli uljas ruuna tarhakaverina. Kaksi nuorempaa neitiä sitten olivat ihan kamalia ja kävivät jo ruunaraasun hermoillekin, etenkin tähän aikaan vuodesta. Nyt niistäkään ei paljon kiimoja huomaakaan, on se helppoa tammalaumassa... :D Tänään sekoitin Villiksen niin monta kertaa Vienaan, että ei ole tosikaan. Hassua, miten nopeasti kaksi vuotta vilahti, jotenkin parhaiten muistaa ne kevättalven päivät, kun Villis möykkäsi vielä emänsä mahassa... :)

      Poista
  3. Äh, on kurjaa kun motivaatio loppuu, muta haluaisi silti jatkaa ja jatkaa (tuttu tunne). Ehkä into palaa taas kun pääsee hangista (täällä päin jäätiköstä) eroon ja alkaa luonto vihertämään. :)
    Mä olen vähän kateellinen sun auringonlasku-kuvista. Ei puhuta ihan yhdestä tai viidestäkään kerrasta, kun olen itse yrittänyt ottaa samantyyppistä, varsin kehnoin tuloksin... :D
    ~Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanget ei niinkään haittaa, jäätikkö on kyllä tympeää. Kevät on kyllä vuoden parasta aikaa, melkein huomaamatta päivä on pidentynyt jo siitä alle kolmituntisesta yli 12 tuntiseen! Sieltä se kesä taas tulee. :)

      Auringonlaskukuvat on kyllä tuurista kiinni, niin taustan kuin mallienkin puolesta. :D Onneksi on kaksi ahnetta poss... Hevosta, jotka voi hätätilanteessa lahjoa kaunista taustaa vasten töröttämään. Vanhan blogin aikaan eniten negatiivista kommenttia (Vienan varsan ainaisiin kuviin ja kuulumisiin liittyvien kommenttien lisäksi) tuli näistä ainaisista auringonlaskukuvista. Melko vähäinen on niiden määrä kuitenkin, jos verrataan kesän laidunkuviin tai talven muihin tarhakuviin. :D

      Poista