sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Aurinkoisella ajelulla

5.3.2017

Ajokoululaisvarsa Villiksen ajo-opetuksessa on ollut taukoa muutaman kuukauden ajan. Suunnilleen saman ajan, kuin blogiin on päivitetty tekstien sijaan pelkästään kuvapostauksia. Liukkaista keleistä on surkuteltu koko alkuvuosi, mutta sen lisäksi oli muuan turpakeikka helmikuun alussa. Yhdessä yössä Villiksen ylähuuli turposi toisesta suupielestä kaksinkertaiseksi, ja turvotus sinnitteli matkassa tuskastuttavan pitkään. Syömistä turvonnut huuli ei häirinnyt, eikä turpa vaikuttanut muutenkaan kovin kipeältä, mutta ajohommat hyllytettiin ihan suosiolla. Nyt varsa on *KOP KOP* priimassa kunnossa turvasta hännänpäähän, ja pohjatkin mitä parhaimmat. Eli paluu ajojuttujen pariin, noin vain.

Sitä ennen kuitenkin, koska upea keli ja uutta lunta ja suomalainen maisema ja suomenhevonen...

Pitkältä tauolta valjastushommat aloitettiin tuttuun tapaan kömmähdyksellä. Villis seisoi kiltisti valjastuskatoksella kiinni sitomatta, naru oli pölön akan kädessä. Mainittu akka nykäisi valjashuoneen oven auki ja varsaa pelottavalla ryminällä valjaat esille. Villis katsoi parhaaksi poistua paikalta avoimesta ovesta, mutta ennen kuin naru kiristyi, peruutti kakara samoja jälkiä takaisin sisälle. Valjastuksen ajan Villis seisoskelikin kiltisti katoksen sisäpuolella. Kärrytkin saatiin perään jouhevasti, vaikka olikin vähän jännää, kun kirjaimellisesti lumihankeen hautautuneet kärryt kaivettiin esille. Apukädet olivat kiireisinä seuralaisponi Maisulia metsästämässä, joten ajeltiin pieni pätkä ihan kahdestaankin.

Päivän fiilis, hyvinkin lupsakka ja kevätauringon kesyttämä varsa. Sitä vaille, että pystyyn nukahtaa. 5.3.2017

Koko komeud... karvaisuudessaan, 2-vuotias Villis. 5.3.2017

Jos emätamman kanssa ajoseikkailuista mitään opittiin, niin ainakin se, että pysähtyminen on varsin mukava juttu sunnuntaiajeluhevosen osata. Vilma opetettiin seisoskelemaan kesken lenkin niin, että akka kömpi kärryiltä palkitsemaan nätisti odottavan varsan, kiipesi takaisin kyytiin ja vasta luvan kanssa matka jatkui. Villis on suhtautunut ajohommiin varsin rauhallisesti, tänäänkin sitä melkein nykäistiin pikku päikkärit kärryjen edessä. Harjoiteltiin sitä silti, paikoillaan pönöttämistä.

5.3.2017

Karvainen kakara kehuja keräämässä. Maltti on valttia näisä hommisa. 5.3.2017

Mainittakoon, että tyyppi oli juurtua paikoilleen niin, että liikkeelle lähtö oli vähän hitaanlainen. 5.3.2017

Kiirekös täsä. T: Laiskotti

Käytiin kääntymässä naapurin kohdalla. Sieltä löytyikin monenlaista ihmeteltävää Villikselle, oli koiraa ja moottorikelkkaa ja ihmisiä ja autoja... Ensin ei meinannut tohtia kävellä risteykseen asti, sitten ei olisi meinannut malttaa kaikelta katseltavalta lähteäkään kotiin päin. Maisaa on käytetty kaverina sivistämässä varsaa ja esitelty maailmaa pihan ulkopuoleltakin, mutta onhan se silti vähän jännää. Kotiin päin köpötellessä käsijarru ei enää hirttänytkään kiinni, ja päästiin lopettamaan oikeinkin hyvillä mielin. Kärryjen ja valjaiden riisumisen ajan Villis seisoskeli edelleen kiltisti paikoillaan, auringonpaisteesta silmät puoliummessa nautiskellen. Varsin rento oli meininki ajolenkillä, ei voi kuin olla tyytyväinen!

Melkein kuin Vienalla ajelisi!
Ja koska piti tietenkin kaivella puhelinkin taskusta...







Hackamoreen vaihdettiin lyhyempi alaremmi, mutta ihan täydellinen ei tämäkään viritys vielä ollut.

Seuraavalle ajolenkille lähdetään näillä kokemuksilla taas varsin hyvillä mielin! Ja tietenkin toivottavasti vähän lyhyemmän tauon jälkeen.

6 kommenttia:

  1. Selvisikö ikinä, mikä Villiksen huulen turvotti?
    Voi, miten ihanat kelit teillä on siellä! Täälläkin on paistanut nyt hetken aurinko, mutta lunta ei ole juuri nimeksikään. Sitä on esimerkiksi kentällä sellainen puolen sentin kerros jään päällä eli ei kengättömän kanssa mitään asiaa ja peltokin on jotenkin saanut päällensä jääkerroksen :( Mälsää. Mutta eiköhän mekin kelien parantuessa päästä taas ajohommien pariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuun epäiltiin allergisen reaktion ja sitten jonkun kovan iskun välillä, hammasongelmat kävi mielessä nekin, mutta suu oli sisäpuolelta ihan ehjä. Kovimman turvotuksen aikaan huuli oli ihan sellainen kova ja tasaisen paksu, ei mitään jälkeäkään näkynyt. Lopulta kun turvotus siitä laski, tuli esille sellainen muhkurainen kohta, missä kova turvotus säilyi vähän pidempään. Ja sitten, kun kaikki turvotus suli pois, siihen kohtaan tuli pienenpieni haavakin näkyville. Paras veikkaus taitaa olla, että tuli Maisan joko hampaista tai hokkikengästä. Ihme sinänsä, ettei se vaikuttanut kipeältä. Ja ihan samaan tapaan Villis nypläsi kaverin naamaa hampaineen silloinkin, kun huuli oli paksu. Ehkä kallo on siis paksumpi...

      Täällä on kyllä nyt ihan täydelliset kelit! Tosi tympeitä kyllä noi jäätikkökelit, onneksi (siellä varsinkaan) kevät ei enää ole kaukana! :)

      Poista
  2. Aikas päheät menorensselit teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vimosen päälle pitää olla. :-D

      Poista
  3. Apua, mistä tuo rintaremmin pehmuste?😍😍 Fiksu Viola :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on bongattu Facebookin ravivarustekirppikseltä! Olisin halunnut sinisen, mutta ne olivat molemmat jo menneet. :D Myyjä on taitava käsityöihminen, ja tekaisi sitten samaa sarjaa silatyynynkin tilauksesta.

      Viola-kutsumanimi tuntuu nyt niin hassulta, kun tallinimenä kakaralla on jo pitkään ollut Villis tai pelkkä Villi. :D Viola on kyllä kaunis nimi, ehkäpä paluu siihen tehdään sitten, kun mukula aikuistuu.

      Poista