perjantai 30. joulukuuta 2016

Vuoden viimeisiä

Vuoden viimeisiä viedään, viimeisiä päiviä ja viimeisiä postauksia. Vuoden viimeinen - ja erittäin odotettu - vieraskin kävi tuhmaa Villis-varsaa katsomassa joulupäivänä. Vuoden viimeiselle ajolenkillekin päästiin vielä, samalla ajeltiin viimeistä kertaa 1-vuotiaan Villiksen kanssa. Hevoset kun ikääntyvät virallisesti aina vuoden ensimmäisenä päivänä, voi sunnuntaina siis puhua jo 2-vuotiaasta kauhukakar... varsasta.

Villinen ja Reetta, ja perinteinen pusukuva. 25.12.2016

Reetan tämänkertaisesta vierailusta ei paljon kehtaa puhua. Villis ei selvästi ollut kauhean paljon odottanut kummitädin vierailua, vaan oli lähinnä yhtä hammasta koko otus. Ipanalla on muutenkin ollut joku inhotaan kaikkia kaksijalkaisia -vaihe. Kaikkia paitsi yhtä, koska se yksi on... Kävelevä namiautomaatti? Isäntää on yritetty komennella esittelemällä rehukipolta tai heinäkasalta kavionpohjia. Toisaalta samoja kavionpohjia on esitelty myös Vilmalle.

Odotukset vuoden viimeiselle ajolenkille eivät olleet kauhean korkealla. Tällä kerralla isäntä käveli edellä ja allekirjoittanut sai heilua ohjaksissa kärryillä. Odotettiin, että varsa jumittelisi lähinnä paikoillaan tai etenisi etanavauhdilla. Vielä mitä, Villis lähti heti liikkeelle maiskautuksella ja marssi reipasta käyntiä pysähtyen ainoastaan yhden kerran koko ajelun aikana. Siitäkin pysähdyksestä lähdettiin liikkeelle pelkällä maiskautuksella. Edellisellä ajokerralla vaihdettiin kuolaimet kukkahackamoreen ja siitä sidepull -renkaisiin, tällä kertaa aloitettiin suoraan sidepull-asetuksella. Ehkäpä Villis sitten kuitenkin on juuri niin herkkä? Joka tapauksessa vuoden viimeinen ajelu saatiin pakettiin erittäin hyvillä mielin!

Edellisen ajelulenkin kuvia, samalla varustuksella ajeltiin nyt.

Räntäsateen kastelema epäedustusvarsa 1,5 vee.

Reetan vieraillessa otettiin Villiksestä vähän epämääräistä korkeusmittaa, säältä varsa saattaisi olla nyt n. 145 cm ja takaa muutaman sentin korkeampi. Syksyn näyttelyissä Villis oli mitoiltaan 143-146 cm, eli voisi hyvinkin osua oikeaan. Vilman kanssa ovat korkeussuunnassa nyt melkein saman kokoiset, Vilma johtaa leveys- ja pituussuunnassa edelleen (onneksi).

Tuhma pieni hevonen ja syypää siihen, miksi se on niin tuhma. Pus pus.

Edelleen tuntuu hullulta, että vuosi 2016 on loppumassa. Villiksen kanssa asetettiin hyvin varovaisia tavoitteita kuluneen vuoden alussa, varsanäyttelyyn osallistuminen heitettiin ilmoille lähinnä vitsinä, ja syksylle suunniteltu ajo-opetuskin on vähän sinne päin mallillaan. Ei-huono näyttelymenestys ja ipanan hyvä käytös vieraassa paikassa kannustavat ottamaan osaa samanlaisiin pippaloihin ensi vuonnakin. Ajolenkkeilyä voisi jatkaa vähän säännöllisemmin kevään ajan, samalla tutustuen liikenteeseen. Tiedä vaikka ensi syksyn varsanäyttelyssä liikkeet esitettäisiin jo ajaen?

Tärkein tavoite ja/tai toive kuluneelle vuodelle oli se, että kaikki hevosotukset pysyisivät suunnilleen terveinä, ja ihme ja kumma se toive on kuta kuinkin täyttynyt (*KOP KOP*, vielä on aikaa kehitellä ähkynpoikaista tai loukata jalkoja). Toivotaan yhtä hyvää tuuria tulevallekin vuodelle!

Villis joulukuun alussa, päivänä, jona valo oli poikkeuksellisen kaunis!

1 kommentti:

  1. Meillä on vuotiaan varsan viimeinen ajo huomenna, kun saan Saaran mua jeesaamaan! Se olisikin varmaan ihan erilaista, jos ajelisi sunnuntaina, kun silloin edessä olisikin jo 2-vuotias hevonen. Ei vaan pysty käsittämään tätä, kuinka nopeasti aika onkaan kulunut!
    Kyllähän tuollaisen lapsihevosen vähän kuuluukin rajoja testailla. Todennäköisesti teillä tuo on kuitenkin hyvin lyhytaikainen vaihe, kun erittäin kiltiltä ja järkevältä Villis vaikuttaa. Mäkin olisin oikeastaan ihan iloinen, jos joskus saisi videolle tai kameran muistikortille todistusaineistoksi sen, että ei se Elviirakaan aina niin kiltisti ole. Ne iloiset pukkirodeot kun jää itseltä videoimatta, kun samaan aikaan täytyy pitää ohjista kiinni :) Ehkä ne joku sitten ikuistaa, kun on siellä satulassa keikkumassa niitten pukkien kyydissä...

    VastaaPoista