tiistai 13. joulukuuta 2016

Harjoitukset jatkuu

Murunen Villis. <3

Pienen, pörröisen ja pullukan puten ajo-opetus etenee tuttua tahtiaan, eli kerran tai kaksi kuukaudessa kärryn eteen. Ihan kireimmillä pakkasilla ei tarkene ajatellakaan ajojuttuja, joten pakkasen lauhduttua eilisen -25 asteesta tämän päivän kymmenen pakkasasteen kieppeille, sai kakara valjaat taas niskaansa. Samalla päästiin sovittelemaan heräteostoksena ostettuja silapehmusteita, joihin Villiksen joululahjana aikaisemmin viitattiin. (Pussi porkkanoita olisi varmasti ollut enemmän Villiksen mieleen.) Suurempi varustemuutos tapahtui päävehkeissä, neljännelle ajokerralle Villis sai päähänsä emänsä kuolaimettomat suitset.



Ajatushan lähti niistä sudenhampaista ja siitä, miten Villis on kärryn edessä ollut melkoisen matelevainen. Tänään suljettiin pois ainakin kuolaimen osuus asiaan, varsa kun oli yhtä etana ilman kuolaintakin. Ohjasajaen ensin harjoiteltiin ja sitten viriteltiin kärrytkin perään. Isäntä ei ehtinyt kaveriksi valjastamaan, joten taiteiltiin Villiksen kanssa kärryt perään kahdestaan. Mielenkiintoista hommaa, kun ei ole paikkaa mihin sitoa varsaa kiinni valjastuksen ajaksi. Villis halusi tietenkin siirtyä aina kärryjen edestä niitä tutkimaan, kun aisat nousivat maasta. Hyvänlaista harjoittelua kakaralle sekin, että joutuu seisomaan vapaana paikoillaan, tiedä vaikka lenkillä joskus tulee varusterikko ja pitää selvitä tilanteesta tien päällä.


Sitten vaan kuski kärryille ja menoksi! Melko pian todettiin kukkahackamore ja painavat ajo-ohjat huonoksi yhdistelmäksi ja siirrettiin ohjat sidepull -renkaisiin. Villis tuntuu olevan niitä tyyppejä, jotka jännittävässä tilanteessa jähmettyvät jököttämään paikalleen tai hiippailevat hidastetusti eteenpäin. Tai jännittävässä ja/tai tylsässä tilanteessa, varsinaisesti jännittyneeltä Villis ei tuntunut, enemmänkin se näytti siltä, ettei homma huvittanut yhtään. Ei silti huono, että varsa osaa seistäkin ajettaessa, mutta ei olisi huono sekään, vaikka kävely olisi vähän tätä taaperrusta reippaampaa. Vaan eiköhän se reippauskin sieltä löydy, kun hommat tulee tutuksi ja päästään pihasta poiskin. Pihan ympäri haahuilu on vaan niin tylsää, vielä kun kaverit seisovat uteliaina vahdissa tarhan molemmilla porteilla, ei varsaa kauheasti huvittaisi ympäriinsä kierrellä.

Vilma oli sekin aikanaan ensimmäiset ajokerrat aika vetelys, ennen kuin räjähti vaihteen vuoksi liiankin reippaaksi ja lennokkaaksi. Sekin vaihe meni onneksi ohi, ja 2-vuotissyksyllä Vilma oli mitä mainioin ajelukaveri, toimien lähinnä pelkällä äänellä. Siinä tavoitetta Villiksellekin!



Seuraavalle ajo-opettelukerralle kaavailtiin Maisulia vetoavuksi ja turvaponiksi. Nyt olisi vielä hyvät pohjat ajella kengättä tietäkin pitkin, ennen lupailtuja räntäsateita ja niiden mukana tulevia liukkaita kelejä...

10 kommenttia:

  1. Hassu Villis. <3
    Ovatko nuo pehmusteet liilat vai siniset? Hyvin sopivat, sinertävät vaärit taitaa olla ainoat punaisille puteille sopivat värit.
    ~Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pehmusteet on lilat, siniset olisin halunnut, mutta olin liian myöhään liikkeellä. :D Siinä vaiheessa oli vara valita enää violetin ja pinkin välillä. Kirkkaan sininen on oma suosikkini näille punaisille, se sopii kyllä todella hyvin. :)

      Poista
  2. Voisitko aukaista vanhan blogisi ? Haluaisin niin kovasti käydä lukemassa vanhoja postauksia :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että vanha blogi tulee enää koskaan julkiseksi. Se oli vähän taka-ajatuksena uuden blogin luomiselle, että saa ne kohta kuusi vuotta vanhat tekstit piiloon. :D

      Poista
    2. Nohöh.. Olisin halunnut lukea villiksen siskosta....

      Poista
    3. Siitä minäkin haluaisin lukea! Tosipuheessa, viittaat varmaan Vilmaan? Vaikka Vilma jollain tasolla vähän kuin isosisko Villikselle onkin, ei tammat ole kuin suomehevosiksi hyvin kaukaista sukua keskenään. :)

      Poista
  3. Varmasti ihana kouluttaa omaa kasvattia! Varmaan mukavampi kuitenkin vielä, jos Villis on vähän 'laiskempi' kun ihan liian vauhdikas. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se ihan erilaista kuin kahden aikaisemman varsan kanssa, kun tietää tasan jokaiselta päivältä varsan historiankin. :) Ja laiskottelu ei todella haittaa tässä vaiheessa, eikä toisaalta haittaisi, vaikka Villis pysyisikin työjutuissa vähän emäänsä maltillisempana tyyppinä. :D

      Poista
  4. Voi Villis, ompa se jo iso tyttö! Muistan kun vielä jänniteltiin Vienan tiineyttä ja seurailtiin tissikuvia, että milloin syntyy! :)

    Miten muuten kun kesäisin otat kuvia seppeleet päässä, onko seppeleet tehty rautalangan ympäri vai ihan pelkistä kukista? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, tissikuvia löytyy edelleen koneelta useampi kansiollinen. :D Oli vaan jännää silloin!

      Joko se muuten on juhannukseen puoli vuotta enää? Kukkaseppeleet teen ihan kukista punomalla, selkeän oloinen ohje löytyi Googlella esimerkiksi Ylen sivuilta. Uskoisin, että kauniimpaan lopputulokseen pääsee rautalangan kanssa. Harmi, että nykypäivänä äidit eivät enää ehkä osaa opettaa seppeleen tekemistä tyttärilleen. :D

      Poista