perjantai 30. joulukuuta 2016

Vuoden viimeisiä

Vuoden viimeisiä viedään, viimeisiä päiviä ja viimeisiä postauksia. Vuoden viimeinen - ja erittäin odotettu - vieraskin kävi tuhmaa Villis-varsaa katsomassa joulupäivänä. Vuoden viimeiselle ajolenkillekin päästiin vielä, samalla ajeltiin viimeistä kertaa 1-vuotiaan Villiksen kanssa. Hevoset kun ikääntyvät virallisesti aina vuoden ensimmäisenä päivänä, voi sunnuntaina siis puhua jo 2-vuotiaasta kauhukakar... varsasta.

Villinen ja Reetta, ja perinteinen pusukuva. 25.12.2016

Reetan tämänkertaisesta vierailusta ei paljon kehtaa puhua. Villis ei selvästi ollut kauhean paljon odottanut kummitädin vierailua, vaan oli lähinnä yhtä hammasta koko otus. Ipanalla on muutenkin ollut joku inhotaan kaikkia kaksijalkaisia -vaihe. Kaikkia paitsi yhtä, koska se yksi on... Kävelevä namiautomaatti? Isäntää on yritetty komennella esittelemällä rehukipolta tai heinäkasalta kavionpohjia. Toisaalta samoja kavionpohjia on esitelty myös Vilmalle.

Odotukset vuoden viimeiselle ajolenkille eivät olleet kauhean korkealla. Tällä kerralla isäntä käveli edellä ja allekirjoittanut sai heilua ohjaksissa kärryillä. Odotettiin, että varsa jumittelisi lähinnä paikoillaan tai etenisi etanavauhdilla. Vielä mitä, Villis lähti heti liikkeelle maiskautuksella ja marssi reipasta käyntiä pysähtyen ainoastaan yhden kerran koko ajelun aikana. Siitäkin pysähdyksestä lähdettiin liikkeelle pelkällä maiskautuksella. Edellisellä ajokerralla vaihdettiin kuolaimet kukkahackamoreen ja siitä sidepull -renkaisiin, tällä kertaa aloitettiin suoraan sidepull-asetuksella. Ehkäpä Villis sitten kuitenkin on juuri niin herkkä? Joka tapauksessa vuoden viimeinen ajelu saatiin pakettiin erittäin hyvillä mielin!

Edellisen ajelulenkin kuvia, samalla varustuksella ajeltiin nyt.

Räntäsateen kastelema epäedustusvarsa 1,5 vee.

Reetan vieraillessa otettiin Villiksestä vähän epämääräistä korkeusmittaa, säältä varsa saattaisi olla nyt n. 145 cm ja takaa muutaman sentin korkeampi. Syksyn näyttelyissä Villis oli mitoiltaan 143-146 cm, eli voisi hyvinkin osua oikeaan. Vilman kanssa ovat korkeussuunnassa nyt melkein saman kokoiset, Vilma johtaa leveys- ja pituussuunnassa edelleen (onneksi).

Tuhma pieni hevonen ja syypää siihen, miksi se on niin tuhma. Pus pus.

Edelleen tuntuu hullulta, että vuosi 2016 on loppumassa. Villiksen kanssa asetettiin hyvin varovaisia tavoitteita kuluneen vuoden alussa, varsanäyttelyyn osallistuminen heitettiin ilmoille lähinnä vitsinä, ja syksylle suunniteltu ajo-opetuskin on vähän sinne päin mallillaan. Ei-huono näyttelymenestys ja ipanan hyvä käytös vieraassa paikassa kannustavat ottamaan osaa samanlaisiin pippaloihin ensi vuonnakin. Ajolenkkeilyä voisi jatkaa vähän säännöllisemmin kevään ajan, samalla tutustuen liikenteeseen. Tiedä vaikka ensi syksyn varsanäyttelyssä liikkeet esitettäisiin jo ajaen?

Tärkein tavoite ja/tai toive kuluneelle vuodelle oli se, että kaikki hevosotukset pysyisivät suunnilleen terveinä, ja ihme ja kumma se toive on kuta kuinkin täyttynyt (*KOP KOP*, vielä on aikaa kehitellä ähkynpoikaista tai loukata jalkoja). Toivotaan yhtä hyvää tuuria tulevallekin vuodelle!

Villis joulukuun alussa, päivänä, jona valo oli poikkeuksellisen kaunis!

lauantai 24. joulukuuta 2016

Joulutervehdys

Siniharmaa jouluaatto, kaunis kaikessa hämäryydessäänkin. Yhdeksäs joulu hevosenomistajana, toinen ilman perinteistä aaton joulumaastoa. Ehkäpä parin vuoden päästä aloitetaan Villiksen kanssa maastoiluperinne uudelleen?

Hevosille joulu on päivä muiden joukossa, paljon heinää pureskeltavaksi ja kuusenoksia jyrsittäviksi, pari ylimääräistä omenaa iltarehujen seassa ja pihan täydeltä ulkotulia ihmeteltäviksi. Hevosenomistajan onni on kokea päivittäin palanen sitä rauhaa, mistä moni joulunakin vain haaveilee. Hetki heinäkasassa istuen tai sormet upotettuna paksun punaisen turkin sekaan, revontulien loisteessa.


Villiksen joulusuunnitelmiin kuuluu edelleen myös se, että sarvet heiluen suunnistetaan aidan toiselle puolelle muiden sarvipäiden joukkoon. Ja etenkin sinne rehukaukaloille. Vapaa väkirehutarjoilu, siinäpä jotain sellaista, mistä pieni hevonen voi vain uneksia!

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Vuoden pimeimpänä päivänä

Eilen nähtiin ihan pieni vilaus auringostakin, alle kolmituntiseksi kutistuneen päivän aikana. 20.12.2016

Syysmyrsky, jouluviikolla, mukavaa. Täällä on sentään vähän jotain valkoista - ja liukasta - maassa, eli sen puolesta ei voine voivotella. Tarhan ja talon välillä meinaa itsekin livetä persuksilleen kymmenkunta kertaa, ei puhettakaan, että hevosia voisi liikutella pihan ulkopuolella. Toisaalta ehkä sitä hiekkaa voisi nakella muuallekin kuin hevosten kulkureiteille, pysyisi ehkä kaksijalkaisetkin tolpillaan...

17.12.2016
Ennen syksyn uudelleen tulemista ehdittiin kuitenkin toteuttaa yksi suunniteltu asia vielä tälle vuodelle, nimittäin Villiäis-varsan ensimmäinen liikenteeseen totutteluretki kaveriponin kanssa. Oikeasti oli täyttä sattumaa, että kolmen kilometrin matkalla ehdittiin nähdä peräti kaksikin autoa, kun liikenne täällä on kovin vähäistä. Hauskaa, että Maisuli on nyt opettamassa Villistä liikenteessä, kun vielä ihan lyhyeltä tuntuva aika sitten Maisuli oli se, jota Nestori opetti liikenteeseen.

Homma toimi ihan hyvin, Maisuli on tietenkin hidas taapertaja, mutta etanavauhtisesta vaiheesta johtuen aika sopiva lenkkikaveri Villikselle. Varsa kuunteli hirmu hyvin, mitä narun toisesta päästä ohjeeksi annettiin, ja käynnin tympiessä otettiin pätkissä hölkkää. Kapeilla teillä on autoja kohdattaessa Maisan kanssa parkkeerattu tien laitaan kohtaustilanteen ajaksi, niin tehtiin nytkin. Auton ollessa kohdalla Villis vähän nytkähti eteenpäin, mutta ei hermoillut sen kummemmin. Taskusta löytyi sopivat lahjukset ja matka jatkui. Ensimmäistä kertaa tuli hienoinen kaipuu Nestorin puikkoihin, vaikka Maisuli suuret saappaat täyttikin.

Marraskuulta jäi rakennekuva ottamatta, joulukuun kuva otettiin eilen. Villis suojautui edellisen yön tympeiltä vesisateilta sadetakin alle, ja oli siis kuvissa harvinaisen epäpörröinen, mutta ei erityisen edustava siltikään. Viikko sitten tuli täydet 1,5 vuotta täyteen, ensi viikolla vietetään virallisia 2-vuotissynttäreitä. Niin se aika juoksee!

20.12.2016

1,5-vuotias Villis 20.12.2016.

Tältä se omissa mielikuvissa näyttää edelleen! Puolivuotias Villis Reetan ottamassa kuvassa 28.12.2015.

Oikeastaan kahdella yllä olevalla kuvalla ei juuri muuta eroa olekaan, kuin sää? Vuosi sitten otetussa kuvassa kakara poseeraa Maisulilta lainatussa rinsessariimussa, nyt päässä on jo oma full-kokoinen isojen hevosten riimu.

Joulukorttikuvien kanssa oltiin onneksi tänä vuonna sen verran aikaisessa liikkeellä, että taustalla on muutakin kuin vesisateen kastelemat lokakuisen näköiset maisemat. Sarvien - joiden muuten piti olla valmiit jo vuosi sitten, ehtivät sentään täksi jouluksi jo - kanssa oli pieniä ongelmia, eikä vähäisin niistä ollut Villiksen mielipide poroksi pukeutumisesta. Onneksi pari söpöjä poronkorvia muokkaa todellisuutta sopivasti.
























Villis ravisteli komean sarvipäähineensä poskellekin, välittämättä vähääkään. Tomerasti suunnisti portille seisomaan, kun kerran tällainen "riimu" päähän puettiin. Rekiajelulle (ja lahjoja jakamaan) ei vielä tänä jouluna punaisen poron kanssa päästä, ehkä jonain tulevana jouluna sitten!


Villiksen virallinen joulutervehdys tulee tietenkin aattona. Sitä odotellessa, mukavaa joulun aikaa kaikille! Villis oikaisee sarvensa ja suunnistaa aidan toiselle puolelle porojen rehuille. Katsotaan Vilma, kuka sitten nauraa ja kenelle!

tiistai 13. joulukuuta 2016

Harjoitukset jatkuu

Murunen Villis. <3

Pienen, pörröisen ja pullukan puten ajo-opetus etenee tuttua tahtiaan, eli kerran tai kaksi kuukaudessa kärryn eteen. Ihan kireimmillä pakkasilla ei tarkene ajatellakaan ajojuttuja, joten pakkasen lauhduttua eilisen -25 asteesta tämän päivän kymmenen pakkasasteen kieppeille, sai kakara valjaat taas niskaansa. Samalla päästiin sovittelemaan heräteostoksena ostettuja silapehmusteita, joihin Villiksen joululahjana aikaisemmin viitattiin. (Pussi porkkanoita olisi varmasti ollut enemmän Villiksen mieleen.) Suurempi varustemuutos tapahtui päävehkeissä, neljännelle ajokerralle Villis sai päähänsä emänsä kuolaimettomat suitset.



Ajatushan lähti niistä sudenhampaista ja siitä, miten Villis on kärryn edessä ollut melkoisen matelevainen. Tänään suljettiin pois ainakin kuolaimen osuus asiaan, varsa kun oli yhtä etana ilman kuolaintakin. Ohjasajaen ensin harjoiteltiin ja sitten viriteltiin kärrytkin perään. Isäntä ei ehtinyt kaveriksi valjastamaan, joten taiteiltiin Villiksen kanssa kärryt perään kahdestaan. Mielenkiintoista hommaa, kun ei ole paikkaa mihin sitoa varsaa kiinni valjastuksen ajaksi. Villis halusi tietenkin siirtyä aina kärryjen edestä niitä tutkimaan, kun aisat nousivat maasta. Hyvänlaista harjoittelua kakaralle sekin, että joutuu seisomaan vapaana paikoillaan, tiedä vaikka lenkillä joskus tulee varusterikko ja pitää selvitä tilanteesta tien päällä.


Sitten vaan kuski kärryille ja menoksi! Melko pian todettiin kukkahackamore ja painavat ajo-ohjat huonoksi yhdistelmäksi ja siirrettiin ohjat sidepull -renkaisiin. Villis tuntuu olevan niitä tyyppejä, jotka jännittävässä tilanteessa jähmettyvät jököttämään paikalleen tai hiippailevat hidastetusti eteenpäin. Tai jännittävässä ja/tai tylsässä tilanteessa, varsinaisesti jännittyneeltä Villis ei tuntunut, enemmänkin se näytti siltä, ettei homma huvittanut yhtään. Ei silti huono, että varsa osaa seistäkin ajettaessa, mutta ei olisi huono sekään, vaikka kävely olisi vähän tätä taaperrusta reippaampaa. Vaan eiköhän se reippauskin sieltä löydy, kun hommat tulee tutuksi ja päästään pihasta poiskin. Pihan ympäri haahuilu on vaan niin tylsää, vielä kun kaverit seisovat uteliaina vahdissa tarhan molemmilla porteilla, ei varsaa kauheasti huvittaisi ympäriinsä kierrellä.

Vilma oli sekin aikanaan ensimmäiset ajokerrat aika vetelys, ennen kuin räjähti vaihteen vuoksi liiankin reippaaksi ja lennokkaaksi. Sekin vaihe meni onneksi ohi, ja 2-vuotissyksyllä Vilma oli mitä mainioin ajelukaveri, toimien lähinnä pelkällä äänellä. Siinä tavoitetta Villiksellekin!



Seuraavalle ajo-opettelukerralle kaavailtiin Maisulia vetoavuksi ja turvaponiksi. Nyt olisi vielä hyvät pohjat ajella kengättä tietäkin pitkin, ennen lupailtuja räntäsateita ja niiden mukana tulevia liukkaita kelejä...

maanantai 12. joulukuuta 2016

Kauneimpia kuvamuistoja varsakesältä

Aikaisemmin tammanomistajan "se aika vuodesta" ei ole alkanut ihan näin aikaisessa vaiheessa, mutta tulevan kauden oriinpitäjät tuntuvat olevan aikaisin liikkeellä, mikä vaikuttaa ratkaisevasti varsakuumeen kehittymiseen. Dream Pedigree löytyy kirjanmerkeistä ja sinne naputellaan likimain jokainen vastaantuleva oriehdokas, vaikka se sopivan oloinen ori onkin katsottu valmiiksi jo viime kesänä, tai sitä edellisenä... Eikä siksi, että olisi tarkoitus omaa tammaa koskaanikinämilloinkaan enää astuttaa, mutta jos ja kun.

Asiaan saattaa hivenen vaikuttaa se, että viime aikoina on katseltu tiuhaan kuvakansioita kesältä 2015. Mitä iloa olisikaan niistä tuhansista varsakuvista, jos niitä ei aika-ajoin palaisi ihastelemaan? Vuoden alussa jo 2-vuotiaaksi tuleva Villitti oli varsinkin vaaleanpunaisten lasien takaa katseltuna kovin kaunis pikkuvarsanakin. Kaunis oli Suomen kesäkin, tarjotessaan erilaiset, enemmän tai vähemmän satumaiset taustat näihinkin hetkiin.


























Voi kun pikkuvarsa-aika kestäisi vähän pidempään...

lauantai 10. joulukuuta 2016

Pakkaskuvia ja kuulumisia

6.12.2016 -28 °C

Hups vaan, kun vierähti viikko edellisestä kuvaläjäpostauksesta! Ihmeempiä ei tänne kyllä kuulukaan, Villis on keskittynyt syömähommiin. Kelit ovat olleet mukavan talviset, tiistaina pakkanen lähenteli kolmeakymmentä astetta ja eilen puhalteli varsin navakka tuuli pakkasen purevuutta lisäämässä. Pieni pihattolauma siirtyi hetkeksi vapaalle heinälle kovimman pakkasen aikaan, eikä edes Viena kaipaillut loimen perään tyynen kuivana pakkaspäivänä. Kaikilla muilla näistä onkin kyllä kunnollinen talvivarustus, Viena vanhemmiten tuntuu olevan vähän arempi pahoille säille.

Jokatalvinen pakollinen partaveikko pakkasella -kuva. Niin hurmaava Maisuli! 6.12.2016

Vaan ei se paljon häpeä Villiksenkään villapuku Maisan turkille. 6.12.2016

Viola ja Viena 5.12.2016

Joulukuun aurinko ja Villinen <3 6.12.2016

Eilen oli kavioidenhuoltopäivä, ja vihittiin samalla käyttöön uudistunut kengityspaikka. Nyt ei tarvitse kengittäjän palella pakkaskelilläkään, kun on lämmitettävä paikka kengittää. Vähän meinasi olla kiireinen aikataulu, kengityspaikan ovet saatiin melkein valmiiksi edellisenä iltana, kun aamulla oli kengityksen aika. Hevosia siellä ei enää ehtinyt käyttää tutustumassa uusiin tiloihin, ja se kostautui kavioiden vuolun aikana, mutta ei Villiksen kohdalla. Villis ei tosin olisi halunnut millään astella sisälle muuten kovin tuttuun tilaan, ja uutta paikkaa jännityksellä katsellessa kavioiden vuolu meni siinä sivussa ihan huomaamatta. Vilma puolestaan jännitti niin, että oli vuolussa neljä vuotta nuorempaa kaveriaan hankalampi. Muut eivät tainneet huomata hommissa mitään hämärää, Maisa veti tutut päikkärit kengityksen aikana.


Vilmu on kainalohevonen. 6.12.2016

Maisa on pakkasella lähes naurettavan näköinen otus <3 6.12.2016

3.12.2016

Violan kuuraripset (jos pidempiä otsajouhia ei näkyisi, voisi melkein olla varma, että kuvassa on Viena). 6.12.2016

Samalla kurkisteltiin Villiksen suuhun. Kengityspaikalla ei ole vielä toistaiseksi mahdollisuutta sitoa hevosta kiinnikään, joten Villis seisoi kiltisti narussa, kun soviteltiin suunavaaja varsan päähän. Kaikenlaisiin ihmisten hullutuksiin sitä joutuukin. Ehkä kasvattajaomistaja olisi enemmän tarvinnut sitä annosta rauhoittavaa, varsa suhtautui tilanteeseen aivan uskomattoman hyvin. Sotasuunnitelma sudenhampaiden poistamiseksi ei ole vielä aivan selvillä, mutta klinikkareissu olisi edessä irtopalakuvien vuoksi joka tapauksessa. Villiksestä kasvanee samanlainen kaikki käy -tyyppi kuin emänsä, mitä hoitotoimenpiteisiin tulee. Toivon mukaan suhtautuminen lenkkeilyhommiin tulee sitten jostain muualta...

Viena ja... Viena? 3.12.2016


<3 6.12.2016

Juuri ja juuri puiden takaa kurkisteleva pakkaspäivän aurinko 6.12.2016

Mutsin ja tyttären totista kilpajuoksua 3.12.2016

Kakara voitti kilvanjuoksun (Viena lisäisi, että "koska edessä oli mörköjen metsä, jonne ei voi mennä") . 3.12.2016

Tässä kuussa tulee täyteen vuosi siitä, kun kuvauskaluston kulmakivi päivitettiin astetta parempaan. Uusi runko viisi vuotta palvelleen karvalakkimallin tilalle nosti kuvaamisen ihan uusiin ulottuvuuksiin niissäkin tilanteissa, joissa aikaisemmin olisi ehtinyt vain kirota toimimatonta tarkennusta. Joulukuun aikana olisi tarkoitus kerätä onnistuneimpia otoksia vuoden ajalta yhteen kuvapostaukseen. Parhaimmista kuvista on ollut myös tarkoitus teettää pari kalenteria tulevalle vuodelle, vaan tätä tahtia taitaa jäädä tekemättä.

Maisa vinkkaa, että ensi vuodeksi kannattaa satsata vielä vähän enemmän talviturkin tekoon. 6.12.2016

Ei kulu sitten niin paljon energiaa lämpimänä pysymiseen, vaan voi kasvattaa rasvakerrosta. 6.12.2016

6.12.2016

Villitti tienasi kaura- tai ehkä ennemmin porkkanarahoja lokakuisella varsanäyttelykäynnillään, kun tilille tipahti 80 € II- -palkinnosta. Vähän yli puolet siitä menikin jo Villiksen joululahjapakettiin, josta löytyviä juttuja päästään sovittelemaan mahdollisesti sitten seuraavalla ajokerralla!