tiistai 1. marraskuuta 2016

Viisisataa ja viisi vuorokautta

Tui tui. 15.6.2015

Marraskuussa kaksi vuotta sitten vuorokaudet tuntuivat pitkiltä, Vienan odotettuun varsomiseen oli jäljellä reilut 200 päivää. Toisaalta varmistus Vienan tiineyteen oli tullut vasta pari viikkoa sitten, kun lokakuun puolivälillä vuotta 2014 Villitti heilutteli jalkojaan eläinlääkärille. Nyt aika tuntuu kuluneen ihan oikeasti kuin siivillä, Villitin syntymästä, siitä kesäkuisesta aamuyöstä on kulunut puolentuhatta päivää. Tuosta noin vain. 

Ensimmäinen puolituntinen tässä maailmassa takana. 15.6.2015

Kuva ensimmäiseltä ajokerralta, tarkkana kuin porkkana. 13.10.2016

Ajankulun tajuaa ainakin sitten, kun istuskelee sen kauan odotetun, ihan vasta äskettäin syntyneen varsan taakse kärryille. Sunnuntaina jatkettiin ajo-opetuksen saralla siitä, mihin reilut kaksi viikkoa sitten jäätiin. Valjastuskatoksen remontin takia Villis pukeutui valjaisiinsa keskellä pihaa, isäntä piti narusta ja akka viritteli ensin valjaat varsan niskaan, sitten kärryt perään. Vähänhän se meinasi Villiksellä käydä aika pitkäksi siinä seisoskellessa, vielä kun kärryjen kiinni virittelemiseen kului nelinkertainen aika edelliseen kertaan nähden, kun potkuremmikin piti sovitella paikoilleen. Suuret kehut ja rapsutukset ipanalle, joka siitä huolimatta seisoskeli niin kiltisti paikoillaan.

Sitten mentiin, rennon rauhallisesti, ihan niin kuin tätä hommaa olisi tehty aina.

Viisipäiväisellä Villitillä oli mielipiteitä. Yksi niistä oli tämä. (Emä miettii, onko tällä palautusoikeutta.) 20.6.2015

Mutsin komentelun ohella vedettiin sikeitä näinkin somana heinäkasassa. <3 20.6.2015

Sitä on vaikea sanoin kuvailla, miltä se tuntuu. Sitä on vaan niin onnellinen, jokaisesta vuorokaudesta. Ensin pehmoturkkisen pikkuvarsan kanssa, ihastellen. Sitten uutta opetellessa hienokäytöksisen 1-vuotiaan varsan kanssa. Myöhemmin toivottavasti yhtä hienon, taskujakin tutumman nuoren ja aikuisen hevosen kanssa. Joskus vuosikymmenien päästä rakkaan hevosvanhuksen kanssa. Yhteisen matkan ensimmäiset 500 vuorokautta.

Koska varsakuvia ei voi vastustaa. Neljän päivän ikäinen Villiäinen, 19.6.2015.

4 kommenttia:

  1. Mitä??? Viisisataa päivää...huh. Jossain välissä se on muuttunut tuosta villistä pikkuvarsasta asialliseksi hevosenaluksi. Kysymys onkin, että missä välissä? :D
    Minä bongasin Villiksen blogin suunnilleen samaan aikaan, kun Viola oli viikon vanha. Siitä tuntuu olevan toisaalta niin pitkä aika, mutta muutosta ei vaan ole huomannut. Varmaan se johtuu siitä, että Villiksen elämää saa täältä seurata niin usein.
    Ja siitä kuuluu kiitos sinulle, Jessi! Vaikkei tuolla minun pihallani käyskentelekään 1-vuotiasta varsaa, pääsen silti osaksi varsan omistajan arkea; voin naureskella Villiksen tempauksille ja kuulla kaikesta kehityksestä sen oppimisessa. Tämän lähemmäs en omaa varsaa pääse, mutta tämä on tarpeeksi lähellä. :)
    Ja rapsutus-terveisiä kaikille nelijalkaisille, erityisesti sille itselleen, Villitille! <3
    ~Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista Ilona! :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Janina! :) Vähän harmitti vaihtaa se ihana ruskansävyinen ulkoasu näin harmaaseen, mutta sopinee paremmin vuodenaikaan...

      Poista