maanantai 7. marraskuuta 2016

Talven tuntua


Valohoitoa, ihanaa, ihanaa auringonpaistetta lähes koko seitsentuntisen päivän ajan, jo parina päivänä! Akkujen latausta tulevien, vuoden pimeimpien päivien varalle, vaikka ei nämä päivät ihan taidakaan vielä sinne asti kantaa. Onneksi näitä säitä on lupailtu vielä lisää!

Alkutalvi on pitänyt sisällään perinteisiä alkutalven riesoja, heikosti kiertävät sähköt ja liian vähän juovat hevoset. Aidat on nyt korjattu taas talvimalliin, eli niin, että hangellakin seisova karvainen putte saa aidasta tuntuvan tärskyn. Ja hevosten juomista on kannustettu maukkailla lämpimillä juomilla, Vilma varsinkin nautiskelee kaiken eteen kannetun lämpimän veden. Lämpömittari on keikkunut kymmenen pakkasasteen molemmin puolin, tarkenemisongelmia on ollut ainoastaan kaksijalkaisella. Nyt pörhistetään turkki ja pureskellaan korsirehua niin, että taretaan läpi tulevan talven.

Tuttu niitty kimalteli pakkaspäivän auringonpaisteessa. Villiksen villapuku oli näin pörröllään, pakkasta kymmenisen astetta.

Tämä turilas on varautunut taas Siperian sääoloja varten. Poskiparta varsinkin on aika huomattava.

Kesällä koskemattomiksi jääneet nokkoset maistuu nyt.

Villiksen oli puhe poseerata kuuramaisemissa vähän kauempana...

Mutta se hiippaili aina lähelle. Söpö näinkin.

Sitten kuunneltiin auton ääntä pihasta. Auton.



Oli meillä tämä kaverikin. Sen pää ei tainnut nousta kertaakaan.

Villis reenaa koipien nostelua, ensi vuonna esitetään näyttelyssä jotain muuta kuin matalaa ravia. Tai sitten ei.


Villis tykkää metsässä seikkailla porukan johdossa ja valita mihin suuntaan mennään.

Päivän treeniin kuului myös tällainen valtava tukkieste, kun mielikuvitus on kohdallaan.



Postikorttimaisemat, joissa Villis ei viihtynyt ollenkaan. Varsinkaan, kun kuvaaja kyykisteli epäilyttävänä varpujen seassa.


Pilkahdus aurinkoa löytyi vielä metsän reunalta, ennen kuin mollukka painui puiden taakse.


Havuja parhaimmillaan, suoraan puusta. Tarhaan kannetut ei ole ollenkaan niin hyviä.




Vaaleanpunainen hetki, joka tallentui muistikortille aitojen korjauksen aikaan. Villis vai Viena?

Team läsinaamat, Vilma ja Villis.

12 kommenttia:

  1. hienoja kuvia! Villiksessä on selkeesti hyppyheppa ainesta! ;)

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia! Ja hirmu suloinen pörröinen Maisa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisa on omaa luokkaansa karvankasvatuksen (ja ruokahalun) suhteen! :D Kiitos!

      Poista
  3. Oon ihan super kateellinen noista maisemista! (En kuitenkaan pakkasasteista...) Pakko kysyä, että onko Villitti aina ihan vapaana tuolla metsikössä vai onko siellä jotkut poroaidat...? :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemat on kyllä kohdallaan, lisää lunta vaan kaivataan, kun metsää lukuunottamatta joka paikka on kivikovaksi jäätynyt, ja ehkä parin millin valkoinen kerros päällä... Metsää ympäröi poroaidat kyllä. :)

      Poista
  4. Saako bannerin kopioida blogiesittely-postaukseen tämän blogin kohdalle? :)
    Postaus julkaistaan joulukalenterissa.

    VastaaPoista
  5. Ihana Maisa <3 onneksi välillä siitäkin on kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa seurailla myös Instagramia, siellä Maisa seikkailee ehkä vähän useamminkin. :) Varsinkin nyt, pörröisessä talvilookissaan!

      Poista