maanantai 28. marraskuuta 2016

Marraskuun mutinoita

Harvinainen hetki marraskuussa, aavistus auringonpaistetta!

Valivali, marraskuu. Siinä kuulumiset pähkinänkuoressa. Varsan ajo-opetuksen kanssa etenemistä ei ole tarvinnut miettiäkään, kun oikeastaan kaikki jalkaisin eteneminen tapahtui joko nastakengillä, luistimilla tai takalistolla liukuen. Vaan haitanneeko tuo. Eniten harmitti se, että kaikkien muiden pohjien lisäksi myös hevosten tarha muistutti luistinrataa, ahkerasta hiekoittamisesta huolimatta. Onneksi viimeisin lumisade pelasti tilanteen. Ainakin tällä hetkellä maisemat ovat jokseenkin talviset ja kengättömienkin kavioiden alle löytyy pitävä pohja.

Vienan kanssa vietettiin kavioliiton vuosipäivää 25. päivä, kun tuli kuluneeksi tasan kahdeksan vuotta siitä päivästä, kun Viena haettiin kotiin. Nopeasti kuluneet kahdeksan vuotta. Välillä on vaikea muistaa, että 17-vuotiaaksi tuleva Viena ei ole enää mikään nuori tyttönen. Pelkän otsalampun valossa on tosin aika-ajoin vaikeaa erottaa Viena ja Villis toisistaan.

Pari viikkoa meni pahassa säässä niin, että kuviakaan ei tullut otettua. Tänään nelituntinen päivä tarjosi vähän valoaankin, kun Villis pääsi ulkoilemaan kameran (ja Maisulin) kanssa. Hämäävästä otsikostaan huolimatta tämäkin postaus on siis tuttu läjä kuvia!

Villiksen käsitys siitä, mitä kauniissa maisemissa poseeraaminen meinaa.

Hitusen takakorkeassa kasvuvaiheessa oleva pullea ja pörröinen 1,5-vuotias.

Yhden kuvan ajan sen lyhyen ja paksun kaulan voi huijata näyttämään näinkin kevyeltä.

Havut on pop tähän aikaan vuodesta. Varsinkin Villiksen ja Maisan mielestä!

Villitti villinä villapuvussaan, tämä puolestaan on aina pop.


Ruoka-aikaan kotona, aina. Se(kin) ominaisuus Vienalta peritty.




Lennokkaat oli kuviot!





Viime päiviä on tullut selattua alkuvuoden kuvia seuraavaa kuvakalenteria varten. Niihin puolivuotiaan pikku-Villitin kirmailukuviin verrattuna tämän päivän kuvissa seikkailee jo varsin suuri villivarsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti