torstai 13. lokakuuta 2016

Juokse sinä humma...


Tai enemmänkin... Matele, sinä vetelys? Eli pieniä, hitaita askelia varsalle, mutta kerrassaan valtavia harppauksia omistajakasvattajalle. Ensimmäistä kertaa ensimmäisen oman kasvatin kärryillä. Huikeaa!

Kuvatodisteet. Siinä se tönöttää! Samoilla kärryillä aloitettiin Vilmakin, lähes päivälleen neljä vuotta sitten.

Näyttelyhässäkän ajaksi otettiin aikalisä ajo-opetuksen kanssa, eikä sen etenemisellä oikeastaan ollut mikään kiirekään. Viimeisimmät ohjasajokerrat Villis on ollut aikamoinen laiskimus, mikä kuten sanottu, ei ole oikeastaan huonokaan juttu. Ennemminhän sitä virittelee kärryjä vähän vähemmän villin varsan perään. Kokeiltiin varsan kanssa ohjasajohommia kahdestaankin, apukäsien puuttuessa, ja se se vasta laiskaa touhua oli. Varsa katseli, että mitähän se akka naksuttelee ja huiskii tuolla takana ja totesi, että kun ei tajua mitään, voi pitää ruok... miettimistauon. Päästiin onnistuneesti ehkä kolme kävelyaskelta ja todettiin, että paras lopettaa siihen. Jos jotakin positiivista, niin ainakaan jarruissa ei ole vikaa, mitä nyt käsijarru vähän jäi laahaamaan.

10.10.2016

Onhan se tietenkin vähän tylsää, pukeutua remmiläjään ja tallustella ympäriinsä kehuja keräten. Siltikään ei ollut tarkoitus lisätä kuvioon kärryjä ennen ratin huoltoa. Oikeastaan jos pelkästään allekirjoittaneesta olisi ollut kiinni, niin tuskin oltaisiin ajelulle päästy ennen ensi kevättä. Siksipä meinasikin pupu livahtaa pöksyihin siinä vaiheessa, kun isäntä totesi, että eiköhän laiteta kärryt perään. Ei? Asetettiin ehto, jos Villis kävelisi kiltisti valjaineen kaikkineen kierroksen pihalla niin, että isäntä kiskoo kärryjä vieressä, niin voitaisiin kokeilla. Ainakin katoksella sovitella aisoja lenkkeihin. Yllättäen varsa ei tuumannut ihan mitään kärryistä, joten palattiin katokselle sovittelemaan aisoja aisalenkkeihin.

Villis seisoskeli rennosti katoksen naruissa, kun laitettiin kärryt perään. Nosteltiin kärryjä niin, että aisat osuivat molempiin kylkiin. Villis odotteli palkkiotaan, uusista hommista kun yleensä saa muutakin kuin kehuja. Ja koska kylkiin osuvat aisat tai takana maata vasten laahaavat kärrynrenkaat eivät aikaansaaneet ihan mitään reaktiota, laitettiin aisat kiinni ja lähdettiin liikkeelle. Siis ihan tuosta noin vaan.

Jos kuvatekstiin kirjoittaisi, että Viena ajelulla, kukaan tuskin kyseenalaistaisi. Villis se kuitenkin on!

Ehkä siinä vähän kaipailtiin sekkiä ja/tai potkuremmiä. Ei siksi, että niitä olisi tarvinnut, mutta varmuuden vuoksi. Myöhemmin selvisi, että tänään oli kansallinen epäonnistumisen päivä, varsin sopiva päivä nakata varsalle kärryt ensimmäistä kertaa. Ei sentään perjantai, vaikka 13. päivä olikin.

Villis löntysteli taluttajan vierellä hyvin laiskanpulskeasti, sen mielestä kärryissä ei ollut ihan mitään ihmeellistä. Vähän matkaa siinä katseltiin maailmaa oman varsan kärryiltä, sitten otettiin kuvatodisteet ja palattiin katokselle. Villis ei välittänyt aisoista mitään edes käännöksissä, ei kärryn renkaiden rapinasta soratiellä. Sellainen ensimmäinen kokemus "ajamisesta", minkälainen alle haluttiinkin, rento ja hyvällä mielellä käyty lenkki. Eikä mikään numero, ei hurjaa pukkilaukkaa, ei jalkoja aisojen yli ja/tai karannutta varsaa. Siitä huolimatta seuraavalla kerralla on se potkuremmikin!

Ensi viikon maanantaina vietetään hauskaa vuosipäivää, tasan kaksi vuotta sitten Viena todettiin tiineystarkastuksessa tiineeksi. Edellisessä tarkistuksessa tamma tulkittiin tyhjäksi, ja siihen tulokseen tyydyttiin, vaikka tunne sanoikin toisin. Jännittäviä päiviä, viikkoja ja kuukausia varsomista odotellessa, vaikea uskoa, että siitä on oikeasti jo kaksi vuotta!

Emätamma Sällin Viena kesällä 2014.
Ja komea isäori Trispatti samana kesänä.


Kahta vuotta myöhemmin Villitti. Ehkä luonteeseensa tuli ripaus isältäkin, kuten toivottiin!

11 kommenttia:

  1. Oi miten hieno Villis! Mä metsästän parhaillaan budjettiin (pieni) sopivia koppakärryjä Muulille mutta en usko että sen kanssa menee eka kerta näin hienosti kuin teillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa! Muulin ajo-opetuksen (ja kaiken muunkin) etenemistä seurataan suurella mielenkiinnolla täällä!

      Poista
  2. Mä oon niin iloinen ja onnellinen teidän hienosta edistymisestä! Ja huippua, että sulla on siellä isäntä psyykkaamassa teitä hurjiin suorituksiin, ehkä hän itse havittelee pääsevänsä Villiksen puikkoihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu! Saapa nähdä, kuinka monta kertaa suostuu tämän ajo-opetuksen aikana kärryille istumaan... Vilmaa ajettiin kyllä aluksi yhdessäkin, mutta siitä nyt on jo aikaa. On se kyllä kiva, jos varsan kanssa on se apukuski mukana, jos vaikka käy niin kuin Vilman kanssa silloin, kun tuli vastaan se kirjastoauto kapealla tiellä. Yksin voisi vähän jänskättää siinä, että miten siitä selviää...

      Poista
    2. Ja pakko vielä lisätä, että ilman tätä kannustajaa harjoiteltaisiin varmaan vieläkin valjaissa olemista... :D Toki ei ole hyvä hätiköidäkään, mutta Villis oli selvästi jo ihan valmis tähän seuraavaan vaiheeseen.

      Poista
  3. Hah, kyllä mä ainakin kyseenalaistaisin, jos kuvatekstissä lukis Viena ajelulla, sen verran on kuitenkin tullut blogia luettua :D Hienosti meni Villitti, varmasti ollut hienoa (ja hurjaakin) olla ekan oman kasvattivarsan kärryillä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan Vienasta tuhat ja yksi kuvaa ajolenkeiltäkin, sillä paljon ajettiin ensimmäisten yhteisten vuosien aikana... Kaikesta huolimatta. ;) Ja olihan se kokemus! Jotenkin tuntuu, että aikanaan oli isompi juttu päästä ajamaan Vilmalla. Ehkä sitä odotti niin paljon, eikä edes kauhulla, niin kuin Villiksen ajo-opetusta... :D

      Poista
  4. Sullahan on kokemusta ponin laihduttamisesta, joten ajattelin kysyä että olisiko sulla mitään vinkkejä jakaa? Kärryttely ei oo ainakaan tässä vaiheessa mahdollista, mutta ratsastus kylläkin. Mistä mun kannattais alottaa?
    Tammalta jonkin verran peruskuntoa löytyy, eli jaksaa hieman pidemmänkin aikaa kentällä pyöriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meillä jojolaihdutetaan... :D Valitettavasti. Pitkät, rauhalliset kärrylenkit olisi ihan parasta laihisteluliikuntaa, vauhtia kunnon kasvaessa lisäten, mutta jos se ei ole mahdollista niin ehkä lähtisin laihduttelemaan pitkin talutuslenkein, kentällä pyörimisen lisäksi. Ainakin oman ponin kuvittelisin kyllästyvän todella nopeasti pelkkään kentän kiertämiseen, ja toisaalta ratsastaja kyllästynee yhtä varmasti kevyehköön, mutta pitkäkestoiseen treeniin.

      Toisaalta jos peruskunto tosiaan on jo kohdallaan, niin sitten kilot karisee niillä hikilenkeillä. Maisan kanssa painon pudotus on siitä "helppoa", että se on aika innokas liikkuja. Laiskan ja lihavan kanssa vaihtoehdot on aika vähissä, kun poni tarvitsisi paljon liikuntaa... Puhumattakaan niistä, jotka ovat jo sairastuneet kaviokuumeeseen, painonpudotus ilman liikuntaa on varmasti vielä paljon, paljon tuskaisempi projekti.

      Maisan painonpudotusohjelmaan ratsastaminen ei kuulunut ollenkaan, sopivan kuskin puuttuessa. Ja tietenkään kovasti ylipainoiselle ja lisäpaino jalkojen päällä ei ole hyväkään, joten mahduttaisin painonpudotusoperaatioon mahdollisimman paljon muunlaistakin liikuntaa. Mainitaan vielä, että ihan kaikkein tehokkain painonpudotusliikunta meillä on ollut toisen hevosen kärryn perässä käsiponina hölköttely! Kesällä uiminen, talvella matalassa hangessa kahlailu, umpimetsässä rämpiminen, pienissä määrin juoksutuskin, ohjasajo tietenkin myös, hyvää vaihtelua ja monipuolista liikuntaa.

      Varmastikin sinulle tuttuja juttuja nämä minun vinkit. Ei siis muuta kuin valtavasti tsemppiä sinullekin! :D Meillä ongelma ei ole niinkään painon pudotus, se kyllä onnistuu, mutta se painon poissa pysyminen on lähes mahdoton tehtävä olosuhteiden takia. Samassa laumassa ja samoilla eväillä isojen hevosten kanssa, ja pihatossa pörröturkissaan. (Ja pahimpana laiska omistaja, joka on suurin syypää ponin liikakiloihin...)

      Poista
  5. Ainakin Violan päämerkki näyttää vähän vanhempiensa sekoitukselta. Vienan tähti ja Trispatin läsi. :D
    Villis on kyllä tosi rennosti suhtautunut tähän ajohommaan, kerta käyttäytyy kuin olisi aina näitä kärryjä vedellyt. :)
    ~Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdin kokonaan vastata tähän! Kiitos kommentista Ilona! :) Villiksen päämerkki on kyllä hauska. Sen vanhemmalla velipojalla on myös vähän samantyylinen, isältään peritty kuonoläsi ja siihen yhtyvä tähtipiirto.

      Vielä kun saisi rennon suhtautumisen näihin duunihommiin pysymään, Viena kun on lenkillä ollut koko ajan melkoinen kuumakalle. Toki sen matkan varrella on tapahtunut monenlaisia juttuja, jotka varmasti ovat jälkensä jättäneet. Kaikelta ei toki voi suojautua ja vahinkoja sattuu, mutta pidetään peukkuja... :)

      Poista