tiistai 27. syyskuuta 2016

Jännän äärellä

"I believe I can fly..." 23.9.2016

Ei voi olla ihan pikkiriikkisen jännittämättä, kun näyttelypäivä lähestyy lähestymistään. Sivuhistorian eniten käydyimpänä sivuna komeilee ilmatieteen laitoksen sääennuste, joka on vaihtelevasti luvannut näyttelypäivälle joko hillitöntä vesisadetta tai ihan ok keliä. Tällä hetkellä sääksi lupaillaan sitä ihan ookoota, jos ei kiinnitetä huomiota siihen, miten taukoamattoman näköisten vesisateiden pitäisi alkaa kahta vuorokautta ennen näyttelyaamua. Samapa se sille, jos vaikka sää suosisi sitten lauantaiaamuna... Tietenkin pieni näyttelyhevonen olisi ehkä helpompi pitää siedettävässä kunnossa ulkoiselta olemukseltaan ilman loputtoman oloisia vesisateita. Pörröinen ja pönäkkä, risuja jouhissaan, mutta ehkä mielellään ilman kurakuorrutusta.



Kaikkien näiden villihevosmaisten kirmailukuvien jälkeen on ehkä vaikea uskoa, että Villis on tehnyt muitakin juttuja viime päivinä. Netissä itsensä sivistämisen seurauksena kukkahattu kiristi omistajan päätä niin, että palattiin lähemmäs lähtöruutua varsan kanssa, ja jalkoja satunnaisesti tempovasta otuksesta lahjottiin astetta toimivampi. Samaa lahjontatekniikkaa käytettiin katoksella seisomisen opetteluun aikaisemmin. Nyt Villis yksvee seisoo katoksella hyvinkin rentona ja paikoillaan kuin tatti, ja nostelee koipensa sanallisesta pyynnöstä. Ero kuukauden tai kahden takaiseen on valtava, omistajan varpaatkin on turvassa. (Toistaiseksi edelleen ilman niitä turvakärkiäkin.)

Villis-murunen, itse rentous, katoksella. (Ja todiste siitä, että muutakin on touhuttu kuin juostu miljoonaa metsissä.) 23.9.2016

Näyttelyä varten on harjoiteltu myös kolmion mallisella uralla esiintymistä käynnissä ja ravissa. Tai vinkupukkilaukassa, vähän päivästä riippuen. On arvottu sopivia päävehkeitä näyttelyä varten, tällä hetkellä vaakakuppi kallistuu suitsien kannalle, onhan ne siistimmätkin kuin riimu. Peukkuja pidetään (kaiken muun lisäksi siis) sille, että Villis ei ole yhtä tuhma vieraassa paikassa kuin kotona, mutta saapa nähdä. Ehkä sitä ujostuttaa niin, että ylimääräiset riehumiset jätetään kotiin.

Onnistuu ehkä niin, että jätetään koko Villis kotiin. 23.9.2016


Taustalla jo lähes lehdettömät puut. 23.9.2016

On soviteltu takkia ja lakkia, selvitelty jouhia, viilailtu kavioita, kurkisteltu hammaskalustoa ja harjoiteltu mittausta varten mitä mielikuvituksellisimmilla mittausvälineillä. Lastausharjoitukset on jouduttu jättämään loppuviikkoon, mutta aikataulujen ja apukäsien sopiessa oikeanlaiseen järjestykseen, ehditään lastausta harjoitella ainakin parina päivänä ennen näyttelyaamua. Kaveriksi lupautunut Maisa lastautuu onneksi vaikka sivuovesta. Ehkä käytetään harvinainen harjoitustilanne hyödyksi myös Vienan kanssa, se kun mahdollisesti menee vinkkaan myös kaulanarusta lähettämällä. Mahdollisesti.

Ilman vinkkaa on harjoiteltu aiheeseen liittyviä juttuja, erilaisille pohjille taluttajan namien perässä menemistä. Ensin järkytettiin äitihevosta pressulla, joka ilmestyi tarhaan. Villis sai harjoittelukaveriksi Vilman, joka ei ihan vähästä hätkähdä. Silti se oli Vilma, joka säikähti, kun pressu alkoikin aaltoilla valtavia rapisevia aaltoja. Villis käveli myrskyisän pressun yli hakemaan palkkansa. Lopuksi varsa kääriytyi pressun alle kuin telttaan.


Väärää päämerkkiä vaille Viena.

Saatte todistusaineistoakin. Harvinainen ratsast... peltokaahauskuva Vienasta reilun viiden vuoden takaa! 15.5.2011

<3 23.9.2016

Seuraava lastaustilanteeseen valmisteleva harjoitus suoritettiin tallinpihalla. Villis kävi aika kierroksilla ja näyttelyharjoituksen ravisuoria säesti vinkaisut ja omistajakasvattajan (kauhunsekainen) hihitys. Ylienergisen muksun saaminen rauhassa seisomaan korokkeelle, helpompaa kuin miltä kuulostaa. Ei tarvittu montaakaan toistoa, kun kakara osasi kohdalle käveltäessä astella molemmin etujaloin seisomaan korokkeelle.


Niin paljon on muuttunut neljässä kuukaudessa... 31.5.2016

...ja silti niin vähän. 23.9.2016


Vielä olisi neljä päivää aikaa viime hetken valmisteluihin. Ja neljä yötä valvottaviksi kylmänhikeä pukaten. Sen lisäksi, että luvassa on Villiksen ensimmäinen kerta ikinä ulkomaailmassa, on se allekirjoittaneen ensimmäinen näyttelyssä esittäminen tälle vuosikymmenelle. Jos tarkkoja ollaan, on edellisestä kerrasta yhdeksän vuotta. Silloin oltiin liikkeellä ponivarsojen kanssa, ja menestys oli vähän erilaista kuin mitä on lupa odottaa Villitin kanssa. Meillä onkin ihan omanlaiset tavoitteet, niistä tärkeimpänä se, että selvitään hengissä paikanpäälle ja sieltä vielä kotiinkin. Jaiks.

Villis ja syysmaha. Meillä on siirrytty vapaampaan heinäruokintaan, ja se näkyy? 26.9.2016

23.9.2016

Palataan asiaan ehkä sitten, jos yllä mainittu tavoite täyttyy!

12 kommenttia:

  1. Tsemppiä näyttelyyn, hyvin se menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Tuntuu, että niitä tarvitaan... :D

      Poista
  2. Milloin nämä näyttelyt siis tarkalleen on? Voin pitää peukkuja pystyssä. :D
    Saattaahan Villiksessäkin piileä omanarvontunto, joka sanoo, että kun vieraat ihmiset kattoo, ei voi häpäistä itseään (ja siinä samalla sitten omistajaa)...
    Ja jos Viola ei pärjää, eikö se niin ole, että tuomarit ei vaan osannut arvostaa Villiksen omalaatuisuutta, eikö olekin... ? :D
    ~Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän viikon lauantaina, aikatauluja ei ole vieläkään tullut, mutta 1-vuotiaden luokilla arvatenkin aloitetaan heti aamusta.

      Ainakin tähän asti vieraille Villis on kyllä näyttänyt parastaan, ja vähän tutummillekin. :D Siihen nähden, että olen pääsääntöisesti ollut ainoa, joka sitä käsittelee, se toimii vieraidenkin kanssa kyllä hyvin. Onhan se sellainen mamman muru ja pilalle hemmoteltu kakara, ettei toista... Onneksi arvostelulajina näyttelyhommatkin on selvästi mielipideasia, josta ei voi kiistellä. ;) Ei vaan, onhan se mielenkiintoista saada omakasvatista arvostelu, vaikka kokemusta keräämään lähdetäänkin. :)

      Poista
  3. Hyvin teillä menee, mä tiedän sen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanat, jotka lievittivät eilisiltaista näyttelypaniikkia kiitettävästi! Pitää tulla lukemaan näitä vielä sitten, kun ollaan perjantai-illassa ja paniikki meinaa hiipiä takaisin. :D

      Poista
  4. Teethän postauksen sitten näyttelypäivästä? Rakstan blogiasi ja Villis on kasvanut kyllä ihan silmissä! Sun blohi on tosi hyvä! Jatka samaan malliin!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu enköhän, jos ei sitten mene ihan penkin alle... :D Tarkoitus olisi lahjoa kuvaaja mukaan, ja ainakin viime vuonna näyttelyssä oli myös muita kuvaajia paikalla! Kiitos! :)

      Poista
  5. Toivottavasti saatte näyttelypäivälle hyvän sään, toivotaan siis parasta! Vaikka kyllähän kunnon suomenhevoset menevät säässä kuin säässä taisteluareenalle... ;) (Toivottavasti tämä tuleva päivä ei kuitenkaan olisi sellainen hevosen ja omistajan välillä!)

    Tuo Viena kuva on kyllä niin ihana, mutta Villis on kyllä enemmän jonkin muun näköinen. Vienalla on niin tuossa kuvassa jotenkin raskaan näköinen pää, Villiksellä vähän sirompi, mikä ei kyllä ole suokeille kovin yleinen merkki.

    Tsemppiä harjoittelemisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sää oli kyllä mitä kaunein! Villis sai muuten kehuja kauniista päästään, Vienallakin on oikein kaunis ja hyväilmeinen pää, tuossa kuvassa varmaan kuvakulma vain antaa raskaan vaikutelman. :)

      Poista
  6. Minua melkein jännittää enemmän kuin oman lapsihevosen näyttelyt :'D Tsemppiä hurjasti, se menee varmasti hienosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamala, että tuli itsekin jännitettyä..... Mutta se oikeastaan helpotti sitten, kun päästiin näyttelypaikalle ja Villis käyttäytyi varsin kivasti. :D Kiitos sinullekin tsempeistä, näin jälkikäteen!

      Poista