keskiviikko 31. elokuuta 2016

Elokuun viimeiset päivät

31.8.2016

Kesä 2016 on jo ainakin täällä oikeasti takanapäin, vaikka vielä elokuussa ollaankin. Kellastuneet lehdet putoilevat puista pienimmänkin tuulenvireen mukana, eikä vesisateen jälkeen nurmikolle ilmestyneet lammikot kuivukaan enää ihan hetkessä. Hevoset vaihtavat ylleen pörröisempää talvipukua, kylmimpien öiden jälkeen nurmikin on ollut jo kuurassa, ja vesiletku jäässä. Villitin blogikin muuttui astetta syksyisempään, ja nyt tekstien kuvien taustalla patsastelee jo niin iso 1-vuotias Villitti ajokamppeineen. Suositellut postaukset odottavat yhä päivitystä, kun linkkien listalla tuoreimpana on lähes vuoden vanha kuvapostaus syyskuulta. Kauniita kuvia pikku-Villiksestä tietenkin, samanlaisissa syysmaisemissa kuin nytkin!

Vielä ehtii laittaa yhden elokuisen kuvapostauksen, kolmelta viimeisimmältä päivältä kuvia on niin paljon, että niiden karsiminen suunnilleen sopivaan määrään tuotti pientä tuskaa. Vaan mikäs se on kuvatessa nyt, kun valo ja värit ovat kauneimmillaan, lokakuun pimeät, märät ja kylmät päivät lähestyvät kuitenkin koko ajan.

Ihana hetki ilta-auringonpaisteessa 29.8.2016

Tämä veijari onkin Villitin Facebook-seuraajille tuttu jo. Pihakettu Repolainen, joka tarkkailee hevoskavereitaan. 29.8.2016

Selvästi hyvinkin tuttu tyyppi hevosille jo. Pahaääninen kaveri kyllä, ketun rääkäisy saa hevosetkin hetkeksi hereille!

Villis kuvaajan mielimaisemissa. 30.8.2016

Sumuisen aamun kaverikuvassa voisi nopealla vilkaisulla olla Vilman kanssa Vienakin. 31.8.2016

Eilen uhmattiin hirvikärpäsiä metsäretkellä. Vielä löytyi mustikoita, joihin pakkanen ei ollut purrut! 30.8.2016

30.8.2016

Jos metsässä selvä syksy jo olikin, oli pihassa vielä palanen kesää! 31.8.2016

Tullaan tullaan, tulossa ollaan. T: Villis (ja Vilma, vähän vähemmän innokkaana) 30.8.2016

Iso tyttö jo, vienakopio. 30.8.2016

Se tyypillinen näky, kun yrittää ottaa Villiksestä kuvia. Mut ku huudettiin nimeltä. Tai huudettiin jotain. 31.8.2016

Sormet syyhysi sumukuvia, ja löysihän se Villiskin itsensä muiden kaveriksi maisemaa komistamaan! 31.8.2016

Ilta-auringossa haaveiltiin kuvista Villitistä pitkässä saraheinikossa. Saamatta jäi ne kuvat, valo olisi ollut huikea! 29.8.2016

Sumuisessa aamussa sama maisema näytti ihan erilaiselta. 31.8.2016

Tämän nuoren koivun lehdet olivat jo varisseet maahan. Ihan paljaat eivät oksat silti olleet! 31.8.2016

Muru-Villis postikorttimaisemissa. 31.8.2016

Ja ilta-auringossa tällainen söpöliini tuijottelija. Villis olisi halunnut jo tarhaan iltapalaa syömään. 29.8.2016

Mutta luovutti sitten ja tuli järsimänä viimeisiä ruohonkorsia, kun ihminen ei tajunnut pientä vinkkiä. Tai suurempaa.

Aurinko valui jo puiden taakse, mutta kaunis se oli tämäkin hetki ja viimeiset säteet taustalla. 29.8.2016

Sumuisen aamun jälkeen... 31.8.2016

Päästiin nauttimaan auringonpilkahduksestakin! Tässä jaetaan niitetyt ruohot parhaan kaverin kanssa. <3 31.8.2016

Ja tässä jatketaan siitä, mihin aamurapsutteluissa jäätiin. 31.8.2016

Varmajalkainen maastomopo tekeillä. 30.8.2016

Koska parhaat heinät samassa kasassa (muut kasat ihan pahoja). 31.8.2016

Kopio-otukset aamutuimaan. <3 31.8.2016

30.8.2016

10 kommenttia:

  1. Niin kauniita kuvia ja uusi ulkoasu! <3

    VastaaPoista
  2. Ihannia kuvia, voi että kun tuo Villis kasvaa! Varsakuume on niin isolla asteikolla, voi tätä söpöyden määrää! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ponifani! :D Ei kai tällainen iso-Villis aiheuta enää mitään varsakuumetta, toista se oli silloin pikkuruisena... Alkukesä on ainakin itselleni kaikista vaikeinta aikaa varsakuumeen kannalta, kun niitä pikkuvarsoja putkahtelee joka puolelle! :D Nyt tähän aikaan vuodesta ne alkaa olla niin isoja, ettei kuvilla ole enää samanlaista vaikutusta. Saati sitten tällainen korsto... ;)

      Poista
  3. Ihania kuvia jälleen kerran. On tuo Viola kuvauksellinen, näyttää (ainakin melkein aina) kaikissa paikoissa yhtä ihanalta! Ja tämä uusi ulkoasu, ihana! :)
    Hui kamala miten syksyistä siellä jo on, täällä vielä suurin osa lehdistä vihreitä. Tietysti punaiset putet sopii hyvin ruskamaisemaan. :D
    ~Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona! On kyllä ollut valokuvausharrastukseni pelastaja tämä Villitti. :D Tosin voi olla, että jokusen vuoden päästä siitä tulee yhtä kameraan kyllästynyt kuin noista muistakin. Maisakin höristeli korviaan yhtenä päivänä, kun soitin sille puhelimesta muulin... hirnuntaa? Huutoa kuitenkin. :D Se on ihan toivoton tapaus, vetää sikeitä täyttä päätä, kun yritetään joku kuva napata.

      Tänne syksy tuli kyllä taas todella vauhdikkaasti! Osa puista alkaa olla jo aika harvassa lehdessä, kiitos syysmyrskyn... Toisaalta syksy on siitä ihana, että ötököistä ei kauaa enää ole kiusaksi. :D Vielä jokunen sinnikko mäkäräinen, parvi polttiaisia ja harvakseltaan hirvikärpäsiä pyörii kimpussa...

      Poista
  4. Siis nämä kuvat ja ulkoasu!! <3 silmä lepää ja tulee niin rauhallinen ja hyvä fiilis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi! Hyvin välittyy se fiilis, alkusyksyn ihanat aurinkoiset illat, sumuiset aamut ja muita muistoja taas tulevan talven varalle, valoksi pimeyteen. :)

      Poista
  5. Hyvää Suomenhevosen päivää Villitille ja Mammalle ja Hoitotädille, ja no toki muillekkin huolto ja seurajoukoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hilma, näin tyylikkäästi myöhässä. :D Maisakin sai lohtuporkkanan, kun valitteli, että miksi ei vietetä shetlanninponinpäivää. :)

      Poista