keskiviikko 31. elokuuta 2016

Elokuun viimeiset päivät

31.8.2016

Kesä 2016 on jo ainakin täällä oikeasti takanapäin, vaikka vielä elokuussa ollaankin. Kellastuneet lehdet putoilevat puista pienimmänkin tuulenvireen mukana, eikä vesisateen jälkeen nurmikolle ilmestyneet lammikot kuivukaan enää ihan hetkessä. Hevoset vaihtavat ylleen pörröisempää talvipukua, kylmimpien öiden jälkeen nurmikin on ollut jo kuurassa, ja vesiletku jäässä. Villitin blogikin muuttui astetta syksyisempään, ja nyt tekstien kuvien taustalla patsastelee jo niin iso 1-vuotias Villitti ajokamppeineen. Suositellut postaukset odottavat yhä päivitystä, kun linkkien listalla tuoreimpana on lähes vuoden vanha kuvapostaus syyskuulta. Kauniita kuvia pikku-Villiksestä tietenkin, samanlaisissa syysmaisemissa kuin nytkin!

Vielä ehtii laittaa yhden elokuisen kuvapostauksen, kolmelta viimeisimmältä päivältä kuvia on niin paljon, että niiden karsiminen suunnilleen sopivaan määrään tuotti pientä tuskaa. Vaan mikäs se on kuvatessa nyt, kun valo ja värit ovat kauneimmillaan, lokakuun pimeät, märät ja kylmät päivät lähestyvät kuitenkin koko ajan.

Ihana hetki ilta-auringonpaisteessa 29.8.2016

Tämä veijari onkin Villitin Facebook-seuraajille tuttu jo. Pihakettu Repolainen, joka tarkkailee hevoskavereitaan. 29.8.2016

Selvästi hyvinkin tuttu tyyppi hevosille jo. Pahaääninen kaveri kyllä, ketun rääkäisy saa hevosetkin hetkeksi hereille!

Villis kuvaajan mielimaisemissa. 30.8.2016

Sumuisen aamun kaverikuvassa voisi nopealla vilkaisulla olla Vilman kanssa Vienakin. 31.8.2016

Eilen uhmattiin hirvikärpäsiä metsäretkellä. Vielä löytyi mustikoita, joihin pakkanen ei ollut purrut! 30.8.2016

30.8.2016

Jos metsässä selvä syksy jo olikin, oli pihassa vielä palanen kesää! 31.8.2016

Tullaan tullaan, tulossa ollaan. T: Villis (ja Vilma, vähän vähemmän innokkaana) 30.8.2016

Iso tyttö jo, vienakopio. 30.8.2016

Se tyypillinen näky, kun yrittää ottaa Villiksestä kuvia. Mut ku huudettiin nimeltä. Tai huudettiin jotain. 31.8.2016

Sormet syyhysi sumukuvia, ja löysihän se Villiskin itsensä muiden kaveriksi maisemaa komistamaan! 31.8.2016

Ilta-auringossa haaveiltiin kuvista Villitistä pitkässä saraheinikossa. Saamatta jäi ne kuvat, valo olisi ollut huikea! 29.8.2016

Sumuisessa aamussa sama maisema näytti ihan erilaiselta. 31.8.2016

Tämän nuoren koivun lehdet olivat jo varisseet maahan. Ihan paljaat eivät oksat silti olleet! 31.8.2016

Muru-Villis postikorttimaisemissa. 31.8.2016

Ja ilta-auringossa tällainen söpöliini tuijottelija. Villis olisi halunnut jo tarhaan iltapalaa syömään. 29.8.2016

Mutta luovutti sitten ja tuli järsimänä viimeisiä ruohonkorsia, kun ihminen ei tajunnut pientä vinkkiä. Tai suurempaa.

Aurinko valui jo puiden taakse, mutta kaunis se oli tämäkin hetki ja viimeiset säteet taustalla. 29.8.2016

Sumuisen aamun jälkeen... 31.8.2016

Päästiin nauttimaan auringonpilkahduksestakin! Tässä jaetaan niitetyt ruohot parhaan kaverin kanssa. <3 31.8.2016

Ja tässä jatketaan siitä, mihin aamurapsutteluissa jäätiin. 31.8.2016

Varmajalkainen maastomopo tekeillä. 30.8.2016

Koska parhaat heinät samassa kasassa (muut kasat ihan pahoja). 31.8.2016

Kopio-otukset aamutuimaan. <3 31.8.2016

30.8.2016

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Myrskyn jälkeen

Ei ole kauniimpaa päivää, kuin lähes taukoamattoman ja vaakatasossa lentäneen kaatosateen jälkeinen ihanan aurinkoinen syyspäivä! Sade onneksi loppui hiljalleen ennen iltaa, mutta tuuli jaksoi puhallella edelleen siihen malliin, että kauniin ohuella karvalla oleva Villis paleli illan viiletessä. Tuntui todellakin syksyiseltä, läiskytellä lätäköissä ja pitää hatusta kaksin käsin kiinni. Villitti sai sadetakin niskaansa ja yöheiniä mutustellessa ei fleecevuorin alla enää paleltanut.

Aamu valkenikin ihanan aurinkoisena ja erittäin kylmänä, aamuheinien aikaan nurmikko oli vielä varjopaikoista kuurassa. Hevoset ottivat aurinkoa tarhassa, nälkäkin oli kuulemma jo hirmuinen!

Näin hyviä kaveruksia ei meillä ole aikaisemmin ollut. Maisalla ei ole asiaa Vilman heinille, mutta Villis saa niitä syödä näinkin.

Ja koska nämä kaverukset on niiin söpöjä yhdessä aamu-unisina heinillä, niin laitetaan vielä pari kuvaa:

























Villiksellä on käytössä Vienalle ostettu Equitaren 145-kokoinen sadeloimi. Vienalle takki oli vähän ahdas, mutta huipputarjouksesta se piti kotiin kuitenkin kantaa, sekä Vilma, että Viena käyttävät 155-kokoisia loimia. Ja nyt loimelle on suunnilleen sopivan kokoinen käyttäjäkin, ainakin toistaiseksi!


Päiväheiniä syötiin sulassa sovussa samalta kasalta ihan koko porukan voimin, ennen laitumelle lähtöä. Hevoset ovat edelleen osan päivästä laitumella, siellä on tilaa liikkua ja samalla tarhaan jäävä laihdutuskuurilainen Maisa saa ponikokoiset heinäannoksensa ja isoille kannetaan kuivaheiniä laitumelle.


Maisa ei päästä Violaa omalle heinäkasalleen, mutta tietää, että ainoa mahis tälle kasalle pääsyyn on Villiksen takaa.

Vaan ensin työt, sitten vasta huvi. Vaikka nämä eskarilaisen opettelut onkin lyhyitä hetkiä ja helppoja juttuja!

Villis on jo saanut lähteä hommiin rauhassa ilman, että tarhaan jäävät kaverit ja mutsi hätääntyy. Toisaalta Villis on töissä niin töissä, että ei ota kuuleviin korviinsakaan Vilman kaipaavia hirnahduksia. Ehkä lahjuksilla on osuutensa asiaan...

Katoksella seistään jo "oikeasti" kahta puolta kiinni valjastuksen ajan. Tänäänkään Villis ei välittänyt valjastusjutuista mitään, ja puhuttiin ohjasajosta ilman pukkivarausta siitäkin huolimatta, että Villis ei edellisenä päivänä päässyt laitumelle virtojaan purkamaan. Tuulikin vihmoi edelleen voimakkaana, ja varsa oli kyllä selvästi enemmän hereillä kuin edellisen harjoituskerran aikaan.

Ohjasajaen kierrettiin talo, ja käskyt pysähdyksiin ja liikkeelle lähtöihin tuli ohjien päästä. Villis käyttäytyi esimerkillisesti ja päästiin lopettamaan todella rauhalliseen pysähdykseen, eikä varsalla ollut siitä kiire sitten mihinkään. Varsinkaan kun sai patsastella kehujen keskipisteenä!
Myrskypäivä käytettiin viisaasti valjaita pesten ja rasvaten, nyt kelpaa ajo-oppilaan.

Katoksesta tehdään kivaa paikkaa palaamalla aina sinne riisumaan valjaat ja saamaan kehut ja palkkiot. Ja toisaalta opetellaan jo siihen, miten ajolenkin päätteeksi kävellään valjastuskatokselle, ja oikeastaan se on paras paikka ottaa pikku torkut lenkin jälkeen.

Paras palkkio hyvin sujuneista harjoitushetkistä on kuitenkin tämä:






Villitin ohjasajohommien jälkeen oli vuorossa mainitun laihislaisen Maisan ajolenkki. Maisa onkin ollut ahkera lenkkeilemään ja paino on pudonnut komeasti, samalla poni reipastunut entisestään ja lenkkeilystä tullut aina vain mieluisampaa. Ei ehkä ajolenkeistä niinkään, mutta fillarin kanssa lenkille päästessään Maisa on suorastaan liekeissä, myrskysäässäkin!

Kelpasi maisemia ja kaunista säätä ihastella tämän otuksenkin takaa.

Jos joku ei muista, niin vielä pari kuukautta sitten Maisa oli niin paksu, että liikkui kierimällä. Painoa oli kesäkuuhun mennessä pudotettu jo hyvän alun verran, vaikka poni näyttikin rantautuneelta merinorsulta.

22.6.2016 Maisa ja Mäntylahen ponit.

Keikka vieraalla tallilla jäi aiottua lyhyemmäksi, mutta laihdutuskuuri polkaistiin kunnolla käyntiin kotona. Yllä olevan kuvan merinors... Maisan rinnanympärys oli huikeat 163 cm, josta Hevostietokeskuksen laskukaavalla laskettuna saisi painoarvioksi järkyttävät 240 kg. Alkuun lenkkeilyn pitikin tietenkin olla kevyttä ja käyntipainotteista, kun ohuiden jalkojen päällä hyllyi niin runsas määrä ylipainoa. Ylipainolle oli tietenkin monta tekosyytä, joista merkittävin oli talven lähes vapaa säilöheinätarjoilu, jota lauman nuorimmainen tarvitsi, ja jota Maisa ei todellakaan olisi tarvinnut. Liiallinen ruokamäärä yhdistettynä vähäiseen liikkumiseen, ja tässä sitä oltiin.

Ja tässä puolestaan ollaan nyt:

29.8.2016

Reilussa kahdessa kuukaudesta ponin ympäriltä on pudonnut melkein 15 cm ja mainitulla laskukaavalla laskettuna Maisa on keventynyt näiden viikkojen aikana jopa 40 kg, painaen nyt juuri alle 200 kg! Lähtötilanne oli valitettavasti vielä yllä olevaa kuvaa karmivampi, kevättalven omistajaa herättäneestä mittauksesta poni on sutjakoitunut nyt 22 cm ympärysmitastaan. Kylkiluut ovat helposti tunnettavissa, ihannepaino on enää muutamien senttien päässä ja poni on täynnä tarmoa. Ja nälissään. Tuleva talvi ja vapaampi heinäruokinta hirvittää tietenkin jo valmiiksi, mutta ensi talveen Maisa saa varautua hokkikengin ja tilsakumein, että säännöllistä liikutusta päästään jatkamaan syksyn ja talven lähes takuuvarmasti surkeista pohjista huolimatta. 


Sitä me vaan, että on se sen arvoista, istua lihavan ponin kärryillä ja katsella, kun maisemat vaihtuu tuskastuttavan hitaasti. Tai polkea fillarilla ja katsella, kun ponin selkäläskit hyllyy ravin tahdissa. Ei haittaisi, vaikka tällä kertaa saavutettu normaalipaino myös pysyisi. Siitä syystä jojolaihduttaja Maisa on haaveillut kaverista, joka olisi varustettu yhtä hyvällä rehunkäyttökyvyllä. Olkoonkin, että tuleva talvi tulee olemaan sen osalta helpompi, että pikkuvarsan sijaan pihattokavereista nuorin tulee muutaman kuukauden päästä jo 2-vuotiaaksi!

torstai 25. elokuuta 2016

Kuvakasa ja kuulumisia

25.8.2016

Perinteisen kuvaläjän sijaan lisäksi tarjolla on alkusyksyn ensimmäiset kuulumiset aiheesta ajo-opetus! Hyvän tovin ehtivätkin hevosten valjaat odotella käyttäjäänsä, peräti kerran taisi Villis niitä sovitella kevään jälkeen. Silti katoksen naruissa seisoi tänään hyvinkin rennosti valjastustoimiin suhtautuva varsa, joka ei välittänyt pätkääkään ympärille viriteltävästä remmiläjästä. Pienelle talutuslenkille lähdettäessä kaikki huomio taisi taas mennä kuolaimen maisteluun, ärsyttävä kapistus. Ohi ajanutta autoa katseltiin aavistuksen epäluuloisena ja auton ollessa kohdalla Villis otti askeleen sivuun ja syliin. Ajo-opetuksen seuraava vaihe ohjasajon jälkeen ja/tai ohella onkin se, että totutellaan autoihin ja muihin kulkupeleihin, mitä mahdollisesti ajolenkeillä kohdataan. Vilman kanssa kohdattiin ajo-opetuksen alkupuolella koko tien täyttävä kirjastoautokin, pikkuautoihin tottunut varsa ei saanut sydänkohtausta, omistajalla se taisi olla lähempänä.

Apukäsinä ja kaverina ollut isäntä ehdotti valjastettaessa, että josko kokeiltaisiin ohjasajoa. Joku valjaita viritellyt Villiksen hovipalvelija taisi todeta, että riippuen ihan pukittelun määrästä. Ja koska varsa löntysteli laiskanpulskeana narussa, eikä pukittelusta ollut tietoakaan, kokeiltiinkin pätkä ohjasajoa! Villis ei tuumannut ohjistakaan mitään, ja käpytteli rennosti tietä pitkin isännän kävellessä takana ohjaksissa. Muutaman pysähdyksen ja liikkeelle lähdön jälkeen lopetettiin ja Villis pääsi katoksen kautta laitumelle. Kesän aikana Villis on venynyt ainakin leveyttä siihen malliin, että mahavyö ei meinannut keväisillä säädöillään yltää kiinni. Edellistä 1-vuotiasta samoilla valjailla opetettaessa oli siinä ja tässä, että silan sai samalla vyöllä kiristettyä riittävän tiukalle. Vilma tosin olikin muutenkin joka suuntaan pienempi kuin Villis saman ikäisenä.

Nyt jo ison näköinen tyttö, varsinkin jos vertaa edellisiin valjaskuviin toukokuulta! 25.8.2016

Kahden valjastusaiheisen kuvan lisäksi Villiksestä on tietenkin viime päiviltä tuhat ja yksi villiä ja vapaata kuvaa. Eilen syyssää suosi ja oli ihanan aurinkoista ja lämmintä, tämä päivä tarjoili paluun todellisuuteen ja on ollut hyvinkin sateisen harmaa. Edellisen sadepäivän kuvat ovat maanantailta, jolloin koko päivän pudotteli vettä, mutta sää muuten oli poikkeuksellisen lämmin, eikä loimille ollut tarvetta.

Villitin kampaus oli poikkeuksellisen lättänä, johtuen harjaushetkestä ennen laitumelle pääsyä. 24.8.2016

Turkki on saanut jo lisää pituutta, viileän yön jäljiltä varsinkin Villis on melko pörröinen jo. 24.8.2016

Sadepäivän uittama varsa tulossa maistelemaan sateenvarjoa, jonka alla tuttu ihmistyyppi piilotteli. 22.8.2016

Mutsi ja vähitellen syksyn väreihin pukeutuva maisema. 24.8.2016

Ja kopio-otus, josta sattumalta löytyi tismalleen samanlainen otos. Pilkkuja myöten samaa sarjaa! 24.8.2016

Jep, ei syötävää, tylsä kapistus siis. 22.8.2016

Lämpömittari näytti kahdeksaatoista ja ulkoilma oli kuin kasvihuoneessa. Edes Viena ei sulanut sateessa. 22.8.2016

Suurimmaksi osaksi Villis on kaikin puolin niin paljon emänsä näköinen. 24.8.2016

Mutta joskus ilmeessä on ripaus isääkin! 24.8.2016

24.8.2016

Tuumaustauko sadesäässä. Kaverit olivat metsäsaarekkeen takana ja välillä piti tarkistaa, että onhan ne edelleen siellä.

Jossain välissä pikku-Violasta tuli ihan hevosen näköinen. 22.8.2016

Pöyheämpi otsatukka on tosin enemmän Villiksen look. 24.8.2016

24.8.2016

Mutsi oli vältellyt sadesäätä pihaton suojissa, kun Villis hengaili sateessa Maisan kanssa ennen laitumelle menoa. 22.8.2016

Sadepäivän jälkeinen tuulinen päivä riipi paljon jo lehtiä puista. Villiksenkin selän päälle niitä varisi koivun ali kulkiessa.

Äitin tyttö. <3 24.8.2016

Tätä aurinkoista alkusyksyä kun saisi lisää, kitooos! 24.8.2016