torstai 2. kesäkuuta 2016

Villitin villivihannekset

Metsästä löytyy paljon maukasta ja terveellistä suuhunpantavaa. 30.5.2016

Näin lämpimänä alkukesänä kaikkein innokkaimmat hortoilijat ovat jo ehtineet mättää mahan täydeltä herkullista ja terveellistä superruokaa - villivihanneksia. Jo pikkuvarsasta asti Villiksen ruokavalioon on kuulunut monipuolisesti muitakin kasveja kuin heinää. Ensimmäisen talven ajan aikaa kulutettiin kaivamalla varpuja lumen alta ja jyrsimällä kuusenhavuja, sekä kuorta männystä, pajusta ja koivustakin. Keväällä luonnon vihertäessä poimittiin talteen - parempiin suihin niin sanotusti - ensimmäiset vihreät, hiirenkorvat koivuista ja nuoret maitohorsmat metsästä.

Testiryhmän herkkusuut, team läsinaamat. Hyvää on.

Pihapiiristä valikoitui yhdeksän villivihannesta ja -yrttiä, jotka olivat helposti löydettävissä jo alkukesästä. Villitin lisäksi makujen maailmaan sukelsi Vilma, joka on tunnettu herkkusuuna ja kaiken syötäväksi kelpaavan hyvän ruoan ystävänä. Villitin villivihannekset, näitä meillä maistellaan:

Mesiangervo, joka kuuluu alkukesän herkkuihin, vihertää jo ennen kuin ruoho.

Mesiangervo on Violan ja Vilman totuttu herkku. Miedosti tuoksuvissa lehdissä on runsaasti C-vitamiinia ja luonnon salisyylia. Nuoria lehtiä voi syödä sellaisenaan - kuten testiryhmä teki - salaatin seassa tai kuivattaa yrttiteen aineksiksi. Mesiangervolla on kipuja lievittävä ja nestettä poistava vaikutus. Tämä maistuu ainakin yhtä hyvältä kuin kevään ensimmäiset eteen kannetut ruohonkorret. Vilman suosikki!

Kukkivan mesiangervon voimakas tuoksu ei houkutellut ainakaan tätä liinaharjaa maistelemaan. Vilma kesällä 2013.

Tuttu tallinpihalta, nokkonen.

Nokkonen on monelle hevosihmiselle tuttu rohdoskasvina, jota hevosille syötetään kuivattuna ainakin talviaikaan. Alkukesästä nokkosen matalat taimet ovat parhaimmillaan, mutta nokkosen lehtiä voi kerätä koko kesän. Ahkerat keräävätkin tämän vitamiini- ja kivennäisainepommin talteen ja kuivattavat talven varalle, meillä keräillään ja kuivatellaan pieniä määriä kerrallaan ja syötetään nokkosta sitä mukaa kun ne kuivuvat.

Nokkonen sisältää erityisen paljon C-vitamiinia, jopa viisinkertaisesti appelsiiniin verrattuna. Ravintoarvoiltaan nokkonen on vihannesten kuningas. Kuivattu nokkonen on jopa kesäaikaan herkku, jolle Vienakin hörisee. Nokkosta kerätessä on paksut hanskat tarpeen, ja paikka pitää valita huolella. Nokkosta ei siis kannata poimia syötäväksi lantalasta, vaikka se epäilemättä siellä kaikkein komeimmin rehottaakin. Hyvää ja terveellistä!

Vadelman versoja ja alkukesän pehmeitä lehtiä.

Myös vadelma on C-vitamiinipitoinen kasvi, jonka matalat versot maistuvat hevosille sellaisenaan. Viime kesänä Vienan herkku, yhdessä maitohorsman kanssa maidoneritystä lisäämässä. Maitohorsma onkin monikäyttöinen ja maukas villivihannes, jonka tuoreita versoja voi käyttää parsan tapaan ja lehtiä syödä salaatissa. Hevosille horsma on herkkua!

Pikku-Villis maisteli rohkeasti uusia makuja. Tässä viikon vanhana horsmaa syömässä. 22.6.2015

Ja tässä lempipuuhassaan, pajukossa pehmeitä lehtiä pureskelemassa!

Paju, Villitin ykkössuosikki, on tähän aikaan vuodesta makeimmillaan! Nuoret pajunoksat syödään hevosmaiseen tapaan sellaisenaan ja kokonaan, paksummista rungoista riivitään kuori, joka tähän aikaan vuodesta irtoaa helposti. Pehmeät lehdet ja nuoret ohuet oksat ovat Villitin herkkua, ja pajujen lehdettömiksi riipiminen on lisäksi hyvää ajanvietettä tarhaan. Hevoset saivat eteensä salaattiannoksen, joka sisälsi tuoksuvia mesiangervon lehtiä, ohuita koivunoksia lehtineen ja pehmeitä pajunoksia. Villis valitsi ensimmäisenä seasta pajun. Tuoksu oli niin hyvä, että melkein teki itsekin mieli maistaa!

Paju on lisäksi terveysvaikutteinen, sisältäen salisylaatteja, kuten mesiangervokin. Pajua on käytetty rohdoksena reumaattisiin vaivoihin, päänsärkyyn ja kuumeeseen. Tämä hevosten herkku, josta on iloa ympäri vuoden, on sitkeä rikkakasvi, josta eroon pääseminen on vaikeaa. Villitin lauma saikin mieluisan kesätyön, kun pajukkoa saa harventaa ja kantaa hevosille järsittäväksi mielin määrin.

Paju, jonka kuori ja lehdet ovat maukkaimmillaan tähän aikaan vuodesta.

Nuoret pihlajantaimet ovat nekin suurta herkkua! 25.5.2016

Muitakin puita kuin pajua jyrsitään täällä ympäri vuoden hyvällä ruokahalulla, mutta etenkin nyt alkukesän ja tuoreiden lehtien aikaan. Maukkaat koivu ja pihlaja esimerkiksi. Koivun nuoret lehdet sopivat salaatteihinkin, hevoset syövät koivusta lehtien lisäksi pehmeät oksat ja kuoren. Myös koivua on käytetty rohdoksena reumatismin hoidossa. Happamia pihlajanmarjoja puolestaan moni on varmasti maistanut - meillä myös hevoset, joiden mielestä marja ei ollut järin hyvää - mutta rohkeimmat syövät pihlajan lehtiäkin salaatissa.

Herkullisen tuoksuisia nuoria koivunlehtiä.

Maahumala

Maahumala oli ainoa näistä villivihanneksista ja -yrteistä, jota meillä hevosille ei ole aikaisemmin tarjottu. Vahvasta tuoksusta olisi voinut luulla, että se ei kelpaisikaan hevosille syötäväksi. Toisin kävi, testiryhmän ulkopuolelta Vienakin kävi maistelemassa maahumalaa. Rohdoksena maahumalaa on käytetty yskän hoidossa ja tuoreita versoja voi käyttää salaatissa.

Kuusenkerkät 30.5.2016

Viimeisenä maisteltiin kuusenkerkkiä, joita en äkkiseltään uskonut yhdenkään testiryhmäläisen maistavan, vaikka ahneita poss... tammoja ovatkin. Villis maistoi ja ensijärkytyksen jälkeen tykästyikin. Vilmakin sitten löntysti paikalle ja haukkasi suullisen kerkkiä kourasta. Epäuskoinen järkytyksen ilme päättyi kerkkien sylkemiseen ja Vilman loukkaantumiseen, kaikkea sitä hevosille tarjotaankin. Villis pyysi lisää. Mutta ihmekös tuo, Villis pääsi kerkkien makuun jo viime kesänä!

Runsaasti C-vitamiinia sisältäviä kuusenkerkkiä voi syödä esimerkiksi sellaisenaan, salaatissa tai keittää siirapiksi. Villitin lauma syö kuusenhavuja mieluiten talviaikaan, vaikka pehmeät kerkät makeita ovatkin. Kuusella on hengitysteitä avaava ja limaa irrottava vaikutus, ja kerkkiä voi käyttää rohdoksena yskän hoidossa.

Kaikkea pitää maistaa. Villitti 9 päivän ikäisenä 24.6.2015.

Tietoiskuja kirjoitellessa lähteenä käytettiin Yrttitarhaa. Luontoäidin hevosten sivuilta löytyy paljon tietoa hevosille sopivista kasveista ja niiden käytöstä!

11 kommenttia:

  1. Tosi kiva tietoisku ja jälleen kerran kera upean kuvituksen! Nokkosta on etenkin näin pääkaupunkiseudulla hankala löytää paikasta, josta uskaltaa sitä kerätä. Mm. teiden varsilta sitä ei voi tehdä jne. Ja jos nokkosta voi kutsua kasvien kuninkaaksi, niin voikukka on sitten se kuningatar, siinä on nimittäin myös todella suuret ravintoarvot ja nyt parhaimman kukinnon aikaan Dee sai kyllä olan takaa maistella voikukkia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi! Voikukka olisi kyllä pitänyt liittää mukaan, se kun on ilmeisen maukas (tai siis sopivan mieto) salaatissakin! Ei vain löytynyt kukkivaa voikukkaa vielä pihasta siihen hätään. :D Täällä ei näy sellaisia huikeita voikukkapeltojakaan kuin etelämpänä, olisi niin unelma päästä kuvaamaan hevosia sellaisiin maisemiin!

      Poista
  2. Ihana Villitti ja sen lauma! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki! Villitti epäilemättä kokee olevansa lauman prinsessa, kun emä kerran on kuningatar. Saapä nähdä, milloin varsa kiipeää arvojärjestyksessä ponin ohi, vai kiipeääkö. :D Ne ovat ihan huippuhyviä kavereita sekä Maisan, että Vilman kanssa!

      Poista
  3. Olipas kiva postaus, kivan erilainen :) Onko nuo siis kaikki ihan ihmisillekin käypää tavaraa?

    Jyrsijöille varmaan ainakin on, taidan heti käydä keräämässä mesiangervoa niille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos petra! :) Kaikki nämä - ja mm. Heidin mainitsema voikukka - ovat myös meille kaksijalkaisille sopivaa syötävää. Ja terveellistä! Jos aihe kiinnostaa, niin googlen avulla löytyy paljon lisätietoa villivihanneksista ja niiden käyttötarkoituksista ihmisravinnoksikin! Ja varmasti myös jyrsijöille. :)

      Poista
  4. Ihana postaus! Tosi mukava aihe, itselle tuli juuri pienenmoinen "kriisi", kun en halua aina syöttää tuolla tummanpunarautiaalle tammalle sitä ruohoa - mielestäni ruokavalion pitää olla monipuolinen! Tässä olikin tosi hyviä vinkkejä 😉 Kiitämme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin puun oksat ja rungot on myös äärimmäisen hyvää tekemistä hevosille tarhaan, etenkin talviaikaan, kun ei löydy ruohoa (edes sieltä aitojen alta) nypittäväksi. Pitää kuitenkin muistaa kysyä maanomistajan lupa oksien keräämiseen. Pajun kohdalla voisi kuvitella, että joku maanomistaja voisi olla hyvilläänkin, jos lupautuisi puhdistamaan pelto-ojien pientareet pajupusikoista. :) Kiitos sinulle taas mukavasta kommentista!

      Poista
  5. Hihii, kaikki nämä yrtit on meille tuttuja! Poni syö talvisaikaan noita kaikkia paitsi maahumalaa, kun sitä en ole täältä päin löytänyt/tunnistanut. Välillä naureskelen, että syön ponin kanssa samaa ruokaa, kun salaattina kesällä syön usein kaikenmaailman lehtiä. On ne vaan hyviä - ja bonuksena se että ovat ilmaisia :D

    Ihana muuten tämä uusi kesäinen ulkoasu! Vaikka bannerissa onkin Villis pikkuisena ja myös hieman suurempana, on se silti ihan samannäköinen Viola :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iridis! Juuri sain ulkoasun kikkailtua kokoon, tuntuu mukavan kesäiseltä nyt tämä blogikin. Melkein tässä koneella kokee samoja fiiliksiä kuin metsässä kameran kanssa, kun Villis juoksee ympäriinsä. :D

      Teillä on mukavan monipuolinen ruokavalio, ja ilmeisen terveellinen. :D Myönnän itse sortuvani helposti syömään ihan mitä sattuu, siinä missä hevosille kannetaan eteen hyvää ja terveellistä. :D Kesällä olisi kyllä helppo ryhdistäytyä, kun nämä terveelliset herkut ovat ihan käden ulottuvilla, kun samoilee metsässä hevosten kanssa!

      Poista
  6. Tästähän voisi kirjoittaa kirjan! Villiksen vihannesvillitykset feat. Vilma Viherturpa... Kivan erilainen postaus!
    Ja ihanasti editoitu ulkoasu! Viola juoksee nuoruuttaan karkuun, mutta saa nähdä jääkö se kiinni vai tuleeko Violasta jo pidättyväinen aikuinen. :D
    Tänään loppui koulu, ihana hevoskesä alkaa! Sitä samaa hevoskesää teillekin. :)
    ~Ilona

    VastaaPoista