keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

1-vuotias Villitti

Kaunis Lapin kesäyö. Ja 1-vuotias suomenhevonen. 15.6.2016 02:23

Aika kuluu nopeasti, kun on hauskaa! Villitin ensimmäinen vuosi tuli täyteen viime yönä neljältä. Toisin kuin vuosi sitten, viime yö oli kylmä ja kirkas. Vuosi sitten Villitti syntyi juuri, kun ensimmäiset sadepisarat putoilivat maahan muuttuen rankkasateeksi, jota jatkuikin seuraavan vuorokauden ajan. 

1-vuotissynttärit, mikä ihana tekosyy kaivella kovalevyn kätköistä taas kaikki ihanat kuvat Villiksen ensimmäisiltä hetkiltä. Vielä muistuu hyvin mieleen, miltä Violan vielä märkä varsakarva tuntui. Jos Violan ensimmäisen vuorokausi olisikin ollut yhtä lämmin ja kesäinen kuin mitä sää tänään on ollut, olisi ensimmäiseltä päivältä paljon enemmänkin kuvia. Tai helppohan se on nyt sanoa, päivä taisi tosipuheessa kulua lähinnä pätkittäisesti univelkaa paikkaillen, ja varmaan olisi kulunut samaan malliin aurinkoisenakin päivänä.

Mainittu 1-vuotias, emänsä kopio. Kotona mitattuna n. 143/145 cm korkea minihevonen. 14.6.2016

Puolen tunnin ikäinen pikku-Villis ja emätamma. 15.6.2015

Hörpyt maitobaarilta. <3

Viena ei arvannutkaan, ettei ollut järin suuri helpotus, vaikka mahassa mekastanut Villitti olikin nyt ulkopuolella.

Ei paljon ole muuttunut. Paitsi että Vienoja on nyt kaksi. 14.6.2016

13.6.2016

Tässä jo turkki kuivana, ei haitannut sadepäivä nokosia pehmoisella pedillä.

Oikeastaan ei ole sanoja kuvaamaan kaikkea sitä, millainen on ollut ensimmäinen vuosi Villitin kanssa. Siirappisesti unelmien täyttymys, mainio pieni ja puhelias hevonen, jonka kanssa ensimmäiset 366 päivää ovat vasta sen toivottavasti pitkän yhteisen matkan alkua. 

Tässä jo lähes kuukauden ikäinen pikku-Villis 13.7.2015.

Ja lähes vuoden ikäinen Villis 13.6.2016.

50 päivän ikäinen Villitti 4.8.2015.

Villitti 365 päivää, 14.6.2016.

Kesäyössä kelpasi hiippailla metsässäkin, ei sääsken sääskeä! 15.6.2016

Pikkuneiti Mökötti. <3 15.6.2015

Sama tyyppi, sama asenne, hiukan suurempana vain! 14.6.2016

Vuodessa niin paljon, ja silti niin vähän, on muuttunut. Villis saa edelleen aikaan sen hölmön virneen kasvattajaomistajansa kasvoille, ihan vain olemalla olemassa. Ehkä huutamalla tervehdyksen tarhasta tai tarjoamalla niskahierontaa vaihtokaupaksi hyvistä rapsutuksista. On se vaan niin, ihana

Päivänsankarit, nimpparipäiväänsä viettävä Viena, synttäri-Villis ja eilen syntymäpäiväänsä viettänyt 5-vuotias Vilma!

Synttäreitä on tietenkin vietetty niin kuin synttäreitä kuuluu, hyvässä seurassa, hyvin syöden. Ja täällä ruudun takaa ihanan kamalia varsakuvia katsellen ja ihastellen. Ehkä vielä joskus...

8 kommenttia:

  1. Nyt kyllä kaipaillaan Maisan ja Vilman kuulumisia! ;) On se villis kyllä kasvanut hurjan paljon, muistan hyvin kun vuosis sitten kyttäsin sun blogia vähän väliä että milloin se syntyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika menee niin äkkiä... :) Vilman kuulumisia ei taida olla luvassa, sille kun ei kuulu oikein mitään. Olohevosena nautiskelee joutilaista päivistä. Maisa on kevyessä laihisreenissä, mutta kuten jonkun aikaisemman postauksen kommenteissa Maisa-fanille vinkkasin, on ponin varalle täksi kesäksi monenlaista suunnitelmaa. :D Vielä ei tiedä, miten nämä tästä toteutuvat, mutta aika näyttää. Jos ja toivottavasti kun, niin sitten Maisan kuulumisia saanee lukea jopa toisen blogin puolelta. ;)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Anu! :) Tuntuu, että ihan vasta näitä tyyppejä odoteltiin hiljalleen syntyviksi - vaikka toisaalta kesä kahden vuoden takaakin tuntuu olleen ihan eilen...

      Poista
  3. Nyt kun tuli "puheeksi" että Villis ihan oikeasti on 1-vee, niin tulee pieni epäuskoinen ilme täälläkin! Tuntuu, että vasta hetki sitten täällä jännitettiin - milloin se syntyy? Ja sitten iloisesti luettiin postauksia Violan ensimmäisestä päivästä, viikosta, kuukaudesta, niin, nyt luetaan ensimmäisestä vuodesta. Kun ei omaa hevosvauvaa ole, niin kyllähän tämä on hyvä korvaus. Vielä kun keksittäisiin 3D-näytöt, niin voitaisiin täältä käsin silitelläkin... :D
    Ihan pakko kysyä, että pitääkö sun enää miettiä koskaan "Niin, siellä se nyt ihan oikeasti seisoo"? :)
    ~Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä aika on mennyt ihan hillitöntä kyytiä. Ei oikeastaan tule sellaista oloa, enemmänkin tuntuu, kuin Villis olisi ollut menossa mukana jo paljon pidempään. :) Ihmeen hyvin sitä on sopeutunut siihenkin, että Nestori ei enää ole osana laumaa, alkuun tuntui, että hajoaa itse palasiksi, kun ruuna lähtee. Nyt tuntuu, että Nestori on juuri siellä, minne se kuuluukin. Joskus asiat vaan järjestyvät vähän niin kuin pelottavan hyvin... :D

      Villis ottaisi varmasti kaikki ylimääräisetkin silittelyt ja rapsutukset ilolla vastaan! Se on ihana pusuttelukaveri, ottaa hörökorvin kaikki vieraatkin vastaan. Voi olla, että Vienakin olisi samanlainen halihevonen, jos sen elämä olisi ollut yhtä töyssytöntä kuin Villitin. Vaikka viime vuosina Viena onkin muuttunut paljon lupsakammaksi, juuri nauroin, että siihen meni seitsemän vuotta, mutta nyt Vienaan saa suihkuttaa ötökkäkarkotetta sen ollessa tarhassa vapaana! Ensimmäisenä kesänään meillä Viena jyräsi sekä minun, että narussa olleen isännän yli, kun varoittamatta menin suihkuttamaan suihkepullosta. Vesisaavien täyttöön käytettävää letkua Viena sen sijaan edelleen juoksee karkuun, varmuuden vuoksi. Raasu. :) Kiitos taas kommentista Ilona!

      Poista
  4. Onnea pienelle Villitille! Ei voi olla totta, että se on jo noin iso! Tsemppiä sulle tulevaan sen kanssa, koulutukseen isoksi hevoseksi. Oon kyllä kade sulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ponifani! :) Saapa nähdä, miten paljon tsemppiä tarvitaan... Syksyllä päästään - ehkä ja toivottavasti - jo ajo-opetuksen pariin! Sen pikkuvarsulin kanssa, joka vielä kaksi vuotta sitten oli pelkkä haave ja toive... :)

      Poista