perjantai 24. kesäkuuta 2016

Juhannustervehdys


Jos joku ei vielä ole Villiksen Facebook-sivulla tai Instagramissa tähän hurmaavaan seppelekuvaan törmännyt, niin laitetaan se tänne blogiinkin, varmuuden vuoksi. Perinteikkääseen kukkaistyttökuvaan joutui pääsi tällä kertaa Villitti, joka hoiti homman kotiin ihan vahingossa. Siitäkin huolimatta, että seppele meni kahdesti poikki paarmoja hätyytellessä ja Viena yritti sen vaivihkaa napata varsansa päästä. Olkoonkin seppele vähän silmillä ja tukka solmussa, kenelläpä ei olisi juhannuksen aikaan niityillä kirmatessa!

Kolmen punaisen puten arki ja juhla on sujunut vallan syömisen merkeissä, eivät nuo ole tainneet edes huomata, että Maisa ei enää täällä olekaan. Ja miten sitä mitään huomaisikaan, kun päivää vietetään pää korvia myöten heinikossa.

Tyttöjen juhannuksen viettoa, hyvää ruokaa - sitä on paljon - ja seuraa!

Keskikesän juhlaa vietetään siis leppoisissa merkeissä hyvin syöden ja riittävästi juoden. Mukavaa juhannuksenaikaa kaikille!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Kun Maisuli reissuun lähti...

Ilouutisia Maisa-faneille! 

Vanhan blogin tultua tiensä päähän jäi moni kaipailemaan Maisulin kuulumisia. Pienelle ja paksulle  ponikaverille ei juuri ole ollut sijaa Villiksen omassa blogissa, mutta kuten ponin kuulumisia kyseleville on vihjailtu, tekee Maisa tänä kesänä paluun blogimaailmaan. Maisan kuulumisia saa jatkossa lueskella Mäntylahen tallin blogista!

Maisa (joka on ollut ruoka-aikaan kotona, aina), Tuima ja Mira. Tuimis seikkaili myös Pikkumusta -postauksen kuvissa!

Sen jälkeen, kun Nestori viime kesänä lähti ylläpitoon, tuli useampi kysely siitä, lähteekö myös Maisa. Silloin vastaus tuli ihan miettimättä, ei tietenkään, mihinkä Maisa kotoa lähtisi. Päiviään yksin pihassa viettäneen Maisan huuteluja kuunnellessa syntyi kuitenkin idea ja ilmoille puolitosissaan heitetty ehdotus, joka toteutettiin tänään, kun Maisa matkusti kesäkotiinsa Mäntylahen tallille.

Näin sopuisissa tunnelmissa laitumella aloitettiin. Rohkea pikku-Tuima oli kuin kotonaan Villiksen hoitotädin vierellä.

Ja sitten mutsilla kilahti. Ei liene epäilystä, kuka täällä määrää.

Sydän sulaa tätä karvakorvaa katsellessa. Ehkä Maisallakin?

Maisan unelmien kesä. Kuusikon takana näkyy punainen vilaus komeasta oriherrasta, joka toiveikkaana tytöille huuteli.

Ei ole ihan itsestään selvää, että puolivuotiaasta asti samassa paikassa asunut 8-vuotias poniotus kävelee vinkkaan vieraan tytön perässä, matkustaa parin tunnin matkan hyvillä mielin, ja on uudessa paikassa samantien kuin kotonaan. Mutta hei - ruokahuolto kun pelaa, on pieni ja paksu poni oloonsa enemmän kuin tyytyväinen. Kääpiökokoinen seurakin on ihan jees, vaikka äitiponi Mira olikin melkoinen pirttihirmu äkäisesti huitovine jalkoineen. Siihen on toki totuttu kotonakin, että kaikki komentelee. Aidan takaa huutelevat komeat pojat oli ihan kivoja nekin, mutta ruoka on parasta.

Mira ja ihana Mäntylahen Tuimaepeli. Maisa muutti tietenkin siksi, että nyt on hyvä syy vierailla Tuimaa katsomassa.

Maisa otti rennosti, ja pysytteli lähinnä kavionmitan päässä Mirasta. Ehkä pidempi turvaväli ei olisi ollut haitaksi.

Tuima tyyppi. Pikkukaveria harmitti, kun mutsi oli natsi, eikä päästänyt tekemänä tuttavuutta Maisan kanssa.


Maisan muutto on sellainen kaikki voittaa -tilanne. Mira saa seuraa, samoin kuin Maisa, joka on joutunut viettämään aikaa yksin, kun hevoskaverit ovat olleet laitumella. Lisäksi Maisa saa liikuntaa, touhua ja tekemistä, innokkaan ponitytön toimesta. Parasta kesäkodissa on tietenkin se, että suoraan pihasta pääsee uimaan! Vesipeto-Maisan mielestä uiminen on ihan huippujuttu, lisäksi se sopii kivasti ponin kunnonkohotus- ja laihdutusohjelmaan.

Virtahepo. Matkan ja hetken laitumella ahmimisen jälkeen tunteita viilennettiin järvessä. Kyllä ponin kelpaa!


Vähänhän se on vaikea totutella ajatukseen siitä, että seitsemän ja puolen vuoden ajan pihassa pönöttänyt poni ei olekaan huuteluetäisyydellä. Hevoset puolestaan suhtautuivat Maisan lähtöön olkiaan kohautellen, ketä kiinnostaa. Viena silmäili traileria pitkään, ehkä toivoen, että toistettaisiin parin vuoden takainen kesäreissu jonkun komean oriherran luokse.

Sinne se jäi tyytyväisenä heinille, Maisuli, kesä-, ajo- ja kaveriponin virkaa toimittamaan. Ja ehkä myöhemmin Maisasta on myös hoitotädiksi Tuimalle, niin kuin pikkuiselle Violalle viime vuonna!

Supersuloinen Tuima. Tällaisen vilistäjän Villiskin haluaisi kaveriksi!

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Auringonsäteitä











 Sen hetken, kun kaikki on jokseenkin täydellisesti.
 (Ja kaikilla omat, toimivat hyönteiskarkotteet. Muuten olisi tullut syödyksi elävältä.)

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

1-vuotias Villitti

Kaunis Lapin kesäyö. Ja 1-vuotias suomenhevonen. 15.6.2016 02:23

Aika kuluu nopeasti, kun on hauskaa! Villitin ensimmäinen vuosi tuli täyteen viime yönä neljältä. Toisin kuin vuosi sitten, viime yö oli kylmä ja kirkas. Vuosi sitten Villitti syntyi juuri, kun ensimmäiset sadepisarat putoilivat maahan muuttuen rankkasateeksi, jota jatkuikin seuraavan vuorokauden ajan. 

1-vuotissynttärit, mikä ihana tekosyy kaivella kovalevyn kätköistä taas kaikki ihanat kuvat Villiksen ensimmäisiltä hetkiltä. Vielä muistuu hyvin mieleen, miltä Violan vielä märkä varsakarva tuntui. Jos Violan ensimmäisen vuorokausi olisikin ollut yhtä lämmin ja kesäinen kuin mitä sää tänään on ollut, olisi ensimmäiseltä päivältä paljon enemmänkin kuvia. Tai helppohan se on nyt sanoa, päivä taisi tosipuheessa kulua lähinnä pätkittäisesti univelkaa paikkaillen, ja varmaan olisi kulunut samaan malliin aurinkoisenakin päivänä.

Mainittu 1-vuotias, emänsä kopio. Kotona mitattuna n. 143/145 cm korkea minihevonen. 14.6.2016

Puolen tunnin ikäinen pikku-Villis ja emätamma. 15.6.2015

Hörpyt maitobaarilta. <3

Viena ei arvannutkaan, ettei ollut järin suuri helpotus, vaikka mahassa mekastanut Villitti olikin nyt ulkopuolella.

Ei paljon ole muuttunut. Paitsi että Vienoja on nyt kaksi. 14.6.2016

13.6.2016

Tässä jo turkki kuivana, ei haitannut sadepäivä nokosia pehmoisella pedillä.

Oikeastaan ei ole sanoja kuvaamaan kaikkea sitä, millainen on ollut ensimmäinen vuosi Villitin kanssa. Siirappisesti unelmien täyttymys, mainio pieni ja puhelias hevonen, jonka kanssa ensimmäiset 366 päivää ovat vasta sen toivottavasti pitkän yhteisen matkan alkua. 

Tässä jo lähes kuukauden ikäinen pikku-Villis 13.7.2015.

Ja lähes vuoden ikäinen Villis 13.6.2016.

50 päivän ikäinen Villitti 4.8.2015.

Villitti 365 päivää, 14.6.2016.

Kesäyössä kelpasi hiippailla metsässäkin, ei sääsken sääskeä! 15.6.2016

Pikkuneiti Mökötti. <3 15.6.2015

Sama tyyppi, sama asenne, hiukan suurempana vain! 14.6.2016

Vuodessa niin paljon, ja silti niin vähän, on muuttunut. Villis saa edelleen aikaan sen hölmön virneen kasvattajaomistajansa kasvoille, ihan vain olemalla olemassa. Ehkä huutamalla tervehdyksen tarhasta tai tarjoamalla niskahierontaa vaihtokaupaksi hyvistä rapsutuksista. On se vaan niin, ihana

Päivänsankarit, nimpparipäiväänsä viettävä Viena, synttäri-Villis ja eilen syntymäpäiväänsä viettänyt 5-vuotias Vilma!

Synttäreitä on tietenkin vietetty niin kuin synttäreitä kuuluu, hyvässä seurassa, hyvin syöden. Ja täällä ruudun takaa ihanan kamalia varsakuvia katsellen ja ihastellen. Ehkä vielä joskus...

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Laidunonnea

Kesäkuun ensimmäiset päivät kuvina - ja tässä yksi kauneimmista kesäkuvista tältä vuodelta. 5.6.2016

Muutaman päivän ajan puhalsi melko myrskyisä tuuli, joka teki laiduntamisesta erityisen nautinnollista. Ei ötököitä! 5.6.2016

Varsinkaan Villis ei arvosta ötökkäkarkotteita. Joka paikasta saa - ja pitää - raapia, mutta ei kumihanska kädessä. 2.6.2016

Päivät, jolloin Villitistä tuli Ahmatti, Syöpötti ja Nälätti. Mallin vuoksi muutama askel laukkaa. 6.6.2016

Villitti kuuli ensimmäistä kertaa, kun Nana hirnui puhelimessa. 5.6.2016

Toistakin kertaa se jaksoi ihmetyttää, sitten ei käännetty korvaakaan, kun Vilmakaan ei jaksanut välittää. 5.6.2016

Äitin kanssa. 5.6.2016

Pilkkuturkki, kohta ollaan kesäkarvalla kauttaaltaan! 6.6.2016

Bestikset Villis ja Vilmis. 5.6.2016

"Oolen pieni varsa vain...". Pullea. 5.6.2016

Vilma katsoi, että ei kai taas. Ja näyttää muuten melko Isolta Hevoselta, kun Villis vakuuttelee olevansa pikkuruinen! 5.6.2016

Se on se polttoväli, eikö niin, mikä pienen hevosen paisuttaa tällaiseksi. (200 mm) 2.6.2016

Tänään tuuli oli jo tyyntynyt, ja ilmassa kavereita. Niin paljon, että tammaporukka palautui kotipihaan omatoimisesti. 6.6.2016

No okei, on se (kohta) jo iso hevonen tämäkin... 5.6.2016

Ainakin keskivartalon kohdalta... 6.6.2016

Metsässä hilla jatkoi kukintaansa ja kukkia kuvatessa sain tämän kaveriksi. Ja ne kymmenet sääsket... 5.6.2016

Vaikka tukka meinasikin lentää päästä, olihan mukava tuulisella säällä! 5.6.2016

6.6.2016

Äitihevonen, jonka mielestä kesässä on parasta se, että Villis on liimautunut vaihteen vuoksi Vilman kylkeen. 6.6.2016

2.6.2016

Nautiskelija. 6.6.2016

Toinenkin nautiskelija, joka näyttää (myös) siltä, että ruoka-aikaan on oltu hyvinkin tiiviisti kotosalla. 3.6.2016

On se vain soma, kesä, koivikko ja liinaharjainen suomenhevonen! 5.6.2016

Viola ja Viena näyttävät kuvissa tasan saman värisiltä, mutta livenä Villiksen turkki näyttää syvemmän punaiselta. 3.6.2016

Tuikea pikkuhevonen ravaa! Tai ravaahan se monestikin, mutta ei koskaan niin, että siitä saisi edustavaa kuvaa. 6.6.2016

Parin (ihanan) viileän ja tuulisen jälkeen tuntui jo kuumalta, kun aurinko hitusen paisteli. 6.6.2016

Näihin tunnelmiin kelpaa palailla syksyllä ja pitkän talven aikana! 6.6.2016