torstai 5. toukokuuta 2016

Isojen hevosten juttuja

Iso ja sievä Villis! 4.5.2016

Ihanista kevätpäivistä on nautittu monenlaisen ohjelman merkeissä. On käyty talutuslenkeillä tietä pitkin tutustumassa maailmaan pihapiirin ulkopuolella, on soviteltu valjaita ja käyty pesullakin. Ensimmäisellä lenkillä, kun käytiin pihan ulkopuolella pidemmästi kuin kertaakaan aikaisemmin, oli narun päässä tamma, joka muistutti tohottavaa emäänsä kovinkin paljon. Tukka putkella harppoi menemään sellaista käyntiä, että pidemmillä koivilla varustettu ihminen sai hiki hatussa kompastella eteenpäin pysyäkseen varsan vauhdissa mukana. Seuraavalla lenkillä meno oli jo maltillisempaa, ja sitä seuraavalla narun päässä tallusteli kohtalaisen kuuliainen varsa. On se jännä, ulkomaailma. Siis se pihan ulkopuolinen maailma.

Villieläin lenkillä 2.5.2016
Sitten oli madotuspäivä. Villis on saanut satsin matolääkettä suunnilleen kerran kuukaudessa, ja tällä kertaa madotus suoritettiin tarhan ulkopuolella, ettei kateellinen Vilma yritä varastaa varsan matolääkettä. Vilma on ihan kertakaikkisen hulluna matolääkkeeseen ja nappaa heti tuubin suuhunsa, jos sellaisen näkee! Komean hörinän kanssa tietenkin.

Villis ei ihan yhtä innokkaasti suhtaudu siihen omenakanelin pahan makuiseen tököttiin, mutta kuolainharjoittelusta oli selvästi jotain jäänyt päähän, kun varsakin haukkasi tuubin itse suuhunsa, ja sai runsaat kehut ja herkut jälkkäriksi. Matolääkettä siinä maistellessa yllätti kevään kovin raekuuro, joka nakkeli niskaan suuria märkiä rakeita. Villis oli vähän ihmeissään, normaalisti yhtä rankan sadekuuron yllättäessä Viena kipittää juoksujalkaa suojaan, luultavasti jälkikasvunsa on oppinut yhtä hienohelmaksi. Löytyihän se suojapaikka räystään alta sitten, ja onneksi kuuro oli ohi yhtä äkkiä kuin alkoikin! Onneksi myös vappupallomainen liitely narun päässä kaikki jalat ilmassa loppui sopivasti vapun jälkeen.

Ja kun kerran talutteluhommat alkoivat kevätvillin lieventyessä sujua taas ihan kivasti (lue: ilman sitä ylimääräistä jalkojen nakkelua ja örinää, vingahtelua ja pörinää), sai Villis sovitella valjaita.

Villis ja tutti, jota pitäisi päästä jyrsimään aina. 4.5.2016

Pönäkkä pikku-Villis, ihan pätevän näköinen peli. 4.5.2016

Sitten on kuukautta vanhempi Vilma neljän vuoden takaa, kesäkuussa 2012. Ponivaljaissa, -suitsissa, ja -kuolaimissa!

Valjaathan on jo ihan tuttu juttu, ja Villis seisoikin valjastuksen ajan kiltisti paikoillaan. Ohjien vielä valjaista puuttuessa läpsyteltiin selän päällä narulla, aivan tuttu juttu sekin jo. Violan kanssa on mukava touhuta sen puolesta, että varsa viihtyy hyvin ihmisseurassa, eikä kaipaile emäänsä tai laumakavereitaan. Muuten tuntuu, että Violassa on vähän enemmän luonnetta kuin mitä Vilmassa, mutta ehkä sopivissa määrin enemmän herkkyyttäkin.

4.5.2016

4.5.2016

Villis on edelleen, kohta 11 kuukauden iässä emänsä kanssa. Tissille ei ole enää ihan milloin tahansa asiaa, ja sekös pientä hevosta kiukuttaa. Jos Villis itse lähtee enemmän kuin mielellään laumasta yksin lenkkeilemään, oli aika suuri järkytys, kun emä otti ja lähti. Viola ei ollut uskoa silmiään, että ihmiset valitsivat Vienan, vaikka varsa yritti kovin ängetä omatoimisesti niin riimuun, kuin veräjästä emänsä mukaan lenkillekin. Pari kertaa Viola huusi emänsä perään ja kiukustuneena juoksi muutaman ringin tarhassa, mutta kun emä mokoma ei vastannut mitään, asettui Viola heinille syömään Vilman ja Maisan kanssa kaikessa rauhassa. Viena hengaili sillä aikaa metsässä mustikanvarpuja maistellen, ja rauha olikin kohtalaisen täydellinen.

Täs me syödään. Ja toi on Vilma iso ja karvainen maha. Maha, kaviot ja pää, ainoat suuret asiat Vilmassa. 4.5.2016

Rauhaa kestikin tasan siihen asti, kun Viena päätti, että nyt loppui hermot sääskiin - joita on, varsikin metsässä ilta-aikaan, ihan kivasti jo. Yksi hirnahdus metsän suunnasta ja ei pelkästään Villis, vaan myös Suuri ja Rohkea Vilma olivat hädissään. Hyttyshyökkäyksen kohteeksi joutunut ja siitä syvästi loukkaantunut Viena oli pahalla päällä, kun veräjällä vastassa oli peräti kaksi iloisesti hörisevää pientä suomenhevosta. Vilma viisvee jopa vähän juoksenteli hädissään, kun kääk, lauman johtajatamma oli jossain. Meillä on siis Vienasta vieroitettavana kaksi hevosta, kohta 11 kuukauden ikäinen Viola ja neljä vuotta vanhempi Vilma. Hauskaa! Maisuli puolestaan oli vähän salaa hyvillään, kun muut olivat hämmennyksen vallassa, loppujen heinänkorsien keräily jäi Maisan vastuulle!

Äi-tiiiiiiiii! Kärsäeläin Villis ja ikävä äitiä. 4.5.2016

Tänäänkin Villiksen pieni ja turvallinen maailma järkkyi aika suuresti, kun aikaisemmin tyhjillään olleen mökin pihassa olikin yhtäkkiä autoja, elämää ja savuakin sieltä tuprutteli! Tai ehkä varsa odotti kutsua grillibileisiin, sen verran pitkä tovi siinä pohdiskeltiin, voisiko matka jatkua vielä siitä eteenkinpäin. Ei tilannetta kyllä hirveästi helpottanut sekään, että ensimmäistä kertaa kotipihasta kuului pitkät hirnahdukset, kun tarhasta huudeltiin Villiksen perään. Reilua. Luultavasti aikuiset tammat luulivat, että Villis pääsi syömään jotain superhyvää. Mekin halutaan!

Tästä kuvakulmasta pitää melkein katsoa kahdesti, että ei kai kuvassa ole Viena! 4.5.2016

Tänään oli juuri niin lämmin päivä, että päikkäreillä pihatossa pötkötelleellä Villiksellä oli ihan hiki! Vitsinä ilmoille heitetty pesujuttu päätyi sitten toteutukseen niin, että sankopelillä varsa kasteltiin kauttaaltaan. Ihan vierasta hommaa pesujutut ei Violalle ole, kun ensimmäisenä kesänään varsa joutui aika-ajoin pesulle, juoksenneltuaan itsensä hikiseksi. Vähän siinä kuitenkin oletettiin, että ipana kiukustuisi jalkojen kastelusta, kun päivänä eräänä suihkepullolle näytettiin kaviota. Ja minkälainen reaktio sieltä sitten tuli? No, tapiirin kuonoa muistuttavaksi venyvä ylähuuli, kun jalkovälin peseminen oli maailman mukavimman tuntuista hommaa! Eihän se vesipesu harjaa apuna käyttäen kyllä juuri harjaamisesta eroa, jos ei sitä koipia pitkin valuvaa vettä lasketa. Seuraavaksi otetaan sitten oikea vaahtokylpy ja annetaan kyytiä viimeisille talvivilloille!

Tänään turpeilta heräämisen jälkeen. Villis on nyt n. 140 cm säältä ja takaa viitisen senttiä korkeampi. Ehkä. 5.5.2016

Vienan ja Violan rapsutteluhetki. Kopio-otukset! 4.5.2016

Vastahan se oli tällainen... 19.6.2015

Ja nyt tällainen! Niin ne lapset kasvaa... 4.5.2016

Tässä rapsutellaan Vilman kanssa. Se on ihan jees, mutta karvaa vaan lähtee ihan älytön! 5.5.2016

Ja pakollinen päivitys pohjoisen keväästä, ei ole pitkä matka hiirenkorviin!

17 kommenttia:

  1. Onpas Villis jo iso tyttö! Ja nopeasti kasvanut, kun vasta se oli ihan napero.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeasti se on aika pieni vieläkin, mutta onhan aika kulunut ihan huisin nopeasti! Juuri katselin kuvia vuoden takaa, kun kovasti vasta uutta tulokasta odoteltiin... :) Harmikin vähän, että lopulta ensimmäinen vuosi on mennyt näin hirvittävän nopeasti!

      Poista
  2. Voihan Villis! Pönäkkä on kyllä ihan just eikä melkein oikea sana kuvailemaan sitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyyppi on muuten aika tomera. :D Täytyy kuitenkin kehaista, että aikaisemmasta narussa lennokkaasti liitelystään huolimatta Villis oli eilen maailman fiksuin pieni hevonen, kun kävelylenkki käytiin pellolla ja kotiin tullessa Vilma otti vähän kimmoketta ja säntäili vinkupukkilaukkaa ympäri tarhaa. :D Villis tyytyi vain katselemaan terävänä. Naurattaa vaan, miten voikin olla niin emänsä pienoismalli ihan kaikessa, Violaa katsellessa on äärimmäisen helppo kuvitella, millainen Viena oli varsana. :D

      Teillä alkaakin olla H-hetki ihan käsillä! Tsempit lopputiineyteen ja täällä pidetään taas peukkuja! :D

      Poista
    2. Voi että, just mietin että Tuupen varsa joutais kyllä periä emältään sen kauniin pään sisältöineen, ja vaikka koko muu ruumis vois sit ihan hyvin olla isältä. :D

      Meillä alkaa todellakin H-hetki olla käsillä, viikon päästä tulee nimittäin viimevuotiset vuorokaudet 341 täyteen! Tuupe teki viime vuonna ihan oppikirjan mukaiset vahatipat ennen varsomista, ollaan vähän eletty sen varassa että se tekee ne nytkin.. Yks pieni neljä päivää vanha oripoika Hilpetööristä oottelee siellä jo pikkuveljeään tai siskoaan :)

      Poista
    3. Onnittelut jenny ja Tuupe vielä tätäkin kautta, vallan pistin itkuksi kun näin kuvan, niin ihanaa, että kaikki meni hyvin! :') Ja kohta pääsee isoveikan kanssa painimaan!

      Poista
    4. Ei muuten mokoma tehnyt niitä vahatippoja.... :D Kiitos paljon, kyllä on vieläkin vaikeeta uskoa, että varsa on tosiaankin hengissä ja neljän ehjän jalan kanssa ulkona!

      Poista
  3. Ihanaa, että kevät on tullut sinne pohjoiseenkin! Haluaisin itsekin lähteä taluttelemaan Elviiraan jonnekin pois pihapiiristä, mutta toistaiseksi vielä joudutaan oleilemaan lähistöllä, kun ei oma kävely oikein vielä onnistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin on kyllä ollut varsin kivat kelit, tuntuu että kevät eteni paljon aikaisempia vuosia nopeammin. Lumet lähtivät ja kuraisin aikakin saattaa olla jo takana päin, vaikka tuevalle viikolle rankkoja sateita taitaakin jo uhkailla...

      Elviirahan on jo tottunut maailmanmatkaaja, tuskin hätkähtää juuri mitään pihapiirin ulkopuolellakaan! Viola on perusluonteeltaan onneksi sen verran utelias, että vaikka jotain jännää kohdataankin, on ensijärkytyksen jälkeen päästävä sitä tutkimaan. Emänsä on kova kyttäilemään ja pörisemään, oli ihan hyväkin päätös olla poistumatta pihapiiristä Vienan kanssa, ei päässyt mokoma opettamaan Villikselle, että ulkomaailma on järkyttävä paikka. :D

      Poista
  4. Hehheh täällä on jo ihan vihreää joka puolella, lehdet puissa ja hevoset laitumella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sitten kun täällä on tällaista, sataa siellä vettä, hehheh. ;)

      Poista
  5. Villis on niiiin mainio pieni (eikun siis iso) kärsäeläin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on niin suuri. ;) Ja kärsävä! Viime kesänä arvasin, ettei "iso" Villis riitä enää varsakuumetta lievittämään, tämä kevät ja uudet pikkuvarsat on ollut vähän vaikeaa. :D

      Poista
  6. Ihana :)

    Tämmöiseen muuten törmäsin: http://mforum.hevostalli.net/read.php?f=15&i=1227714&t=1227714

    :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi! Isäorin poismenosta tieto tuli ihan yllätyksenä pari kuukautta sitten. Harmi, tuli niin mieluisa tästä varsasta, että olisi voinut "sitten joskus" huolia toisen samaa sarjaa. Tulevana kesänä pääsen vielä katsomaan ja kuvaamaan kahta viimeistä jälkeläistä, toivottavasti kaikki sujuu niiden kanssa hyvin - ja josko sieltä vielä se orijälkeläinenkin tulisi!

      Poista