perjantai 27. toukokuuta 2016

Kesän korvilla

Ja hörökorvilla... Ni joo. Unohtunut koko blogi, kun ollut vähän tärkeämpääkin tekemistä.

Ne syömishommat meinaan. Pienen hevosen tehtävä ja työ, syödä hyvin ja kasvaa (leveyttä, T: Villis).

Äitikin on ollut apuna, tai oikeammin kaverina totuttelemassa ruohoon.

Vielä vuosi sitten kovasti odoteltiin Villittiä syntyväksi, tuntuu hullulta, että nyt se on jo noin iso.

Ja tietenkin äitinsä täydellinen kopio.

Tosin otsatukassa on jo hitusen enemmän mittaa kuin emällä!

Huolestunut Viena, tiedä mikä petoeläin hyökkää, jos ei ole tarkkana...

Ja muksu saa rauhassa syödä, kun mutsi vahtii.

Eikä sen syötävän tarvitse olla pelkkää ruohoa! Tässä maistellaan pihlajaa. Ja on hyvää!

Vienan kopio.

Ensimmäistä kesää uuden kameran kanssa onkin jo odoteltu, vielä kun pääsisi kuvaamaan Villiksen laidunspurttailuja!

Luonto heräsi kesään nopeasti, hillakin kukkii jo!

Samoin kuin Villiksen nimikkokukat, joita viime vuonna ihasteltiin vasta muutamia päiviä ennen Vienan varsomista.

Eilen tuli kuluneeksi täydet viisi vuotta siitä, kun tämän blogin edeltäjä ilmaantui internettiin. Vuosi vuodelta blogi-innostus tuntuu laskevan, eikä vanhan blogin pariin ole ollut lopettamisen jälkeen ikävä ollenkaan. On kuitenkin mukava, että Villiksen ensimmäisestä vuodesta - joka tulee täydeksi reilun kahden viikon päästä - on kuvia ja vähän tekstinpätkääkin tallessa! Vuosi, ja ne blogimaailmassa tiiviisti vietetyt viisi vuotta, on kulunut kyllä hurjaa vauhtia. Nautitaan siis kesästä, sen ohikiitävän hetken, kun se täällä taas on!

lauantai 21. toukokuuta 2016

Maistiaisia kesästä

20.5.2016

Parin lämpimämmän kevätpäivän seurauksena maisema alkoi kummasti vihertää täälläkin! Villis pääsi eilen maistelemaan ensimmäisiä vihreitä ruohonkorsia metsäaitaukseen. Siellä auringon paistaessa, sääskien ininää ja lintujen liverrystä kuunnellessa tuntui kerrassaan kesäiseltä!

Vuosi sitten tähän aikaan oli vielä kovin ruskeaa, kuten alla olevasta Vienan kuvasta voi päätellä. Vielä kesäkuun puolivälilläkään ei ruoho kummoisesti vihertänyt.

Siellä se Villitti on, vielä seuraavat kolme viikkoa. 20.5.2015

Ja nyt tyyppi on jo näin iso... Tai ison näköinen. 18.5.2016

Ja ihan emänsä kopio! 20.5.2016

Ei ehdi poseerata. Huomaa myös siivekkäät kaverit... Eilen tuli ensimmäiset mäkäräisetkin. 20.5.2016

Blogiin ei ole tullut kirjoiteltua oikein ahkerasti, mutta eipä tänne mitään ihmeitä kuulukaan. Kovasti odotellaan kesää ja sitä, että ruoho kasvaisi vähitellen muuallakin kuin näiden muutamien hassujen korsien verran aurinkoisimmilla paikoilla. Karvanvaihto ei ole vielä aivan valmis, mutta 1-vuotiaaksi Pohjois-Suomen kylmäpihattolaiseksi Viola on jo nyt melkoisen kivalla karvalla.

Näitä kuvia katsellessa vasta tajuaakin, miten paljon Villis on kasvanut. 20.5.2016


Ötökät vähän laski laiduntamisen riemua. Tarhassa juokseva Vilma sen sijaan ei vaikuttanut mitenkään. 20.5.2016

Välillä piti käydä tarkistamassa, että olihan turvahenkilönä mukana ollut kuvaaja vielä tallessa. :-D 20.5.2016

Tänään katseltiin traktorin työnäytöstä lähes kosketusetäisyydeltä ennen ruohostamaan pääsyä... 21.5.2016

... ja se lisäsi vähän kierroksia varsaan. On taitolaji olla paksu jo ennen laidunkautta, mutta äitin neuvoilla onnistuu!

Tässä kuunnellaan sahan ääntä. Ei olisi vuosi sitten arvannut, miten soma punatukkainen tyttö sieltä Vienan mahasta löytyy!

Tästä kuvasta ei puutu kuin se lintujen ääni... 20.5.2016


Mustikkakin kukkii jo! Villiksen nimikkokukka aho-orvokki ei sentään vielä. 21.5.2016

Lopuksi vuoden takainen kuva ajalta, kun alkoi jo vähän vihertääkin. Tästä varsomiseen oli enää 10 päivää! 5.6.2015

Väliaikainen ulkoasunräpellys vaihtuu kesäiseen heti, kunhan kesäisiä metsäkuvia vain saadaan! Tulevan kesän laidunjärjestelyt vähän jännittää, kun Viena ei metsässä oikein viihdy, ja Vilma olisi siellä vaikka yötäpäivää. Aikaisempina vuosina Vilma ja Nestori ovat laiduntaneet kahdestaan ja Viena lähinnä leikannut nurmikkoa pihassa. Ehkäpä metsänpeikko Villitti alkaa Vilmalle laidunkaveriksi!

lauantai 14. toukokuuta 2016

11 kuukautta

12.5.2016

Täällä sitä ollaan, ja nautiskellaan keväästä. Muutamia ruohonkorsiakin on päästy maistelemaan, mutta laitumelle pääsystä ei voi vielä oikein edes haaveilla. Pari päivää sitten ensimmäinen pääsky kierteli pihapiirin yllä, mutta ei tuonut kesää mukanaan. Enemmänkin syksyisen tuntuiset sadepäivät, pipokin piti kaivaa kaapista päähän.

Huomenna Violan syntymästä tulee kuluneeksi täydet 11 kuukautta. Kuukauden päästä onkin isot bileet, kun Villis viettää synttäreitään! Sitä ennen 10. päivä vietetään Maisan 8-vuotispäivää ja 14. päivä Vilmalla on viisivuotisbileet. Jonkun kerran on tullut mainittua, että aika tuntuu menevän kohtalaisen joutuin, vastahan pikimusta karvapallo Maisa asteli pihaan puolivuotiaana!

Helmikuussa oltiin vielä pihattovarsan pörröturkissa! 20.2.2016

Nyt kevätturkilla, ehkä kesäksi ehtii kuin ehtiikin kesäpinnalle? Juha kuvasi. 13.5.2016

Yllä olevaa kuvaa jos nopeasti vilkaisee, voisi olla varma, että siinä seisoskelee Viena. Pakko myöntää, että välillä ajatuksissaan näistä meneekin sekaisin, jopa niin päin, että paria kokoa suurempaa Vienaa puhuttelee varsanaan. Miten käykään sitten viiden vuoden päästä, kun Villis on kasvanut täyteen kokoonsa!

Ruohon maistelun lisäksi viime päivinä on kävelylenkkeilty reippaina. Aika-ajoin narun päässä on taapertanut Mökötti, ruohon vähitellen pientareilla vihertäessä kaverina on ollut Ahmatti. Vappupallomaisia liitelykuvioitaan esitellyt Villitti on sen verran jo tasoittunut kevätvillistään, että narussa onnistuu jo ravikin. Eilen harjoiteltiin pitkästä aikaa katoksella kiinni seisomista ja pyyhkäistiin kavioita harjoituksen vuoksi vähän raspillakin. On ollut hauska huomata, että Viola ei oppinut emältään, että suihkepullo on vaaroista suurin. Villis antaa suihkutella pullosta ihan joka paikkaan korvaansa kääntämättä. Näistä kylmistä sadepäivistä voisi keksiä ainakin sen hyvän puolen, että sääsket hävisivät ympäriltä varsin tehokkaasti. Kesää ja ötökkähyökkäystä odotellessa...

Äitinsä tyttö! 13.5.2016

On siinä toki vähän isäänsäkin. Violan jo edesmennyt isä Trispatti heinäkuussa 2014.

Hieman varsan kasvuvauhtia nopeammin kasvaa omistajansa varsakuume. Tulevina vuosina tähän kuumeeseen ei helpotusta oman varsan avulla ole luvassa, mutta onneksi sentään alkavana kesänä kameran eteen löytynee useampiakin pieniä hevosenalkuja. Trispatin kaksi viimeistä jälkeläistä syntyvät tänä kesänä, ja niitä pitää ehdottomasti päästä katsomaan ja kuvaamaan, Violan pikkusisaruksia.

Vuosi sitten jännitys alkoi olla jo käsin kosketeltava, Villitin vauhti emänsä mahassa sen kuin kiihtyi!

Viena ja tiineysvuorokausia kasassa reilut 320. 24.5.2015

Kolmea viikkoa myöhemmin syntyi tämä. Kuvassa kahden päivän ikäinen Viola 17.6.2015.

Oli ne vaan niiin..... <3 17.6.2015

torstai 5. toukokuuta 2016

Isojen hevosten juttuja

Iso ja sievä Villis! 4.5.2016

Ihanista kevätpäivistä on nautittu monenlaisen ohjelman merkeissä. On käyty talutuslenkeillä tietä pitkin tutustumassa maailmaan pihapiirin ulkopuolella, on soviteltu valjaita ja käyty pesullakin. Ensimmäisellä lenkillä, kun käytiin pihan ulkopuolella pidemmästi kuin kertaakaan aikaisemmin, oli narun päässä tamma, joka muistutti tohottavaa emäänsä kovinkin paljon. Tukka putkella harppoi menemään sellaista käyntiä, että pidemmillä koivilla varustettu ihminen sai hiki hatussa kompastella eteenpäin pysyäkseen varsan vauhdissa mukana. Seuraavalla lenkillä meno oli jo maltillisempaa, ja sitä seuraavalla narun päässä tallusteli kohtalaisen kuuliainen varsa. On se jännä, ulkomaailma. Siis se pihan ulkopuolinen maailma.

Villieläin lenkillä 2.5.2016
Sitten oli madotuspäivä. Villis on saanut satsin matolääkettä suunnilleen kerran kuukaudessa, ja tällä kertaa madotus suoritettiin tarhan ulkopuolella, ettei kateellinen Vilma yritä varastaa varsan matolääkettä. Vilma on ihan kertakaikkisen hulluna matolääkkeeseen ja nappaa heti tuubin suuhunsa, jos sellaisen näkee! Komean hörinän kanssa tietenkin.

Villis ei ihan yhtä innokkaasti suhtaudu siihen omenakanelin pahan makuiseen tököttiin, mutta kuolainharjoittelusta oli selvästi jotain jäänyt päähän, kun varsakin haukkasi tuubin itse suuhunsa, ja sai runsaat kehut ja herkut jälkkäriksi. Matolääkettä siinä maistellessa yllätti kevään kovin raekuuro, joka nakkeli niskaan suuria märkiä rakeita. Villis oli vähän ihmeissään, normaalisti yhtä rankan sadekuuron yllättäessä Viena kipittää juoksujalkaa suojaan, luultavasti jälkikasvunsa on oppinut yhtä hienohelmaksi. Löytyihän se suojapaikka räystään alta sitten, ja onneksi kuuro oli ohi yhtä äkkiä kuin alkoikin! Onneksi myös vappupallomainen liitely narun päässä kaikki jalat ilmassa loppui sopivasti vapun jälkeen.

Ja kun kerran talutteluhommat alkoivat kevätvillin lieventyessä sujua taas ihan kivasti (lue: ilman sitä ylimääräistä jalkojen nakkelua ja örinää, vingahtelua ja pörinää), sai Villis sovitella valjaita.

Villis ja tutti, jota pitäisi päästä jyrsimään aina. 4.5.2016

Pönäkkä pikku-Villis, ihan pätevän näköinen peli. 4.5.2016

Sitten on kuukautta vanhempi Vilma neljän vuoden takaa, kesäkuussa 2012. Ponivaljaissa, -suitsissa, ja -kuolaimissa!

Valjaathan on jo ihan tuttu juttu, ja Villis seisoikin valjastuksen ajan kiltisti paikoillaan. Ohjien vielä valjaista puuttuessa läpsyteltiin selän päällä narulla, aivan tuttu juttu sekin jo. Violan kanssa on mukava touhuta sen puolesta, että varsa viihtyy hyvin ihmisseurassa, eikä kaipaile emäänsä tai laumakavereitaan. Muuten tuntuu, että Violassa on vähän enemmän luonnetta kuin mitä Vilmassa, mutta ehkä sopivissa määrin enemmän herkkyyttäkin.

4.5.2016

4.5.2016

Villis on edelleen, kohta 11 kuukauden iässä emänsä kanssa. Tissille ei ole enää ihan milloin tahansa asiaa, ja sekös pientä hevosta kiukuttaa. Jos Villis itse lähtee enemmän kuin mielellään laumasta yksin lenkkeilemään, oli aika suuri järkytys, kun emä otti ja lähti. Viola ei ollut uskoa silmiään, että ihmiset valitsivat Vienan, vaikka varsa yritti kovin ängetä omatoimisesti niin riimuun, kuin veräjästä emänsä mukaan lenkillekin. Pari kertaa Viola huusi emänsä perään ja kiukustuneena juoksi muutaman ringin tarhassa, mutta kun emä mokoma ei vastannut mitään, asettui Viola heinille syömään Vilman ja Maisan kanssa kaikessa rauhassa. Viena hengaili sillä aikaa metsässä mustikanvarpuja maistellen, ja rauha olikin kohtalaisen täydellinen.

Täs me syödään. Ja toi on Vilma iso ja karvainen maha. Maha, kaviot ja pää, ainoat suuret asiat Vilmassa. 4.5.2016

Rauhaa kestikin tasan siihen asti, kun Viena päätti, että nyt loppui hermot sääskiin - joita on, varsikin metsässä ilta-aikaan, ihan kivasti jo. Yksi hirnahdus metsän suunnasta ja ei pelkästään Villis, vaan myös Suuri ja Rohkea Vilma olivat hädissään. Hyttyshyökkäyksen kohteeksi joutunut ja siitä syvästi loukkaantunut Viena oli pahalla päällä, kun veräjällä vastassa oli peräti kaksi iloisesti hörisevää pientä suomenhevosta. Vilma viisvee jopa vähän juoksenteli hädissään, kun kääk, lauman johtajatamma oli jossain. Meillä on siis Vienasta vieroitettavana kaksi hevosta, kohta 11 kuukauden ikäinen Viola ja neljä vuotta vanhempi Vilma. Hauskaa! Maisuli puolestaan oli vähän salaa hyvillään, kun muut olivat hämmennyksen vallassa, loppujen heinänkorsien keräily jäi Maisan vastuulle!

Äi-tiiiiiiiii! Kärsäeläin Villis ja ikävä äitiä. 4.5.2016

Tänäänkin Villiksen pieni ja turvallinen maailma järkkyi aika suuresti, kun aikaisemmin tyhjillään olleen mökin pihassa olikin yhtäkkiä autoja, elämää ja savuakin sieltä tuprutteli! Tai ehkä varsa odotti kutsua grillibileisiin, sen verran pitkä tovi siinä pohdiskeltiin, voisiko matka jatkua vielä siitä eteenkinpäin. Ei tilannetta kyllä hirveästi helpottanut sekään, että ensimmäistä kertaa kotipihasta kuului pitkät hirnahdukset, kun tarhasta huudeltiin Villiksen perään. Reilua. Luultavasti aikuiset tammat luulivat, että Villis pääsi syömään jotain superhyvää. Mekin halutaan!

Tästä kuvakulmasta pitää melkein katsoa kahdesti, että ei kai kuvassa ole Viena! 4.5.2016

Tänään oli juuri niin lämmin päivä, että päikkäreillä pihatossa pötkötelleellä Villiksellä oli ihan hiki! Vitsinä ilmoille heitetty pesujuttu päätyi sitten toteutukseen niin, että sankopelillä varsa kasteltiin kauttaaltaan. Ihan vierasta hommaa pesujutut ei Violalle ole, kun ensimmäisenä kesänään varsa joutui aika-ajoin pesulle, juoksenneltuaan itsensä hikiseksi. Vähän siinä kuitenkin oletettiin, että ipana kiukustuisi jalkojen kastelusta, kun päivänä eräänä suihkepullolle näytettiin kaviota. Ja minkälainen reaktio sieltä sitten tuli? No, tapiirin kuonoa muistuttavaksi venyvä ylähuuli, kun jalkovälin peseminen oli maailman mukavimman tuntuista hommaa! Eihän se vesipesu harjaa apuna käyttäen kyllä juuri harjaamisesta eroa, jos ei sitä koipia pitkin valuvaa vettä lasketa. Seuraavaksi otetaan sitten oikea vaahtokylpy ja annetaan kyytiä viimeisille talvivilloille!

Tänään turpeilta heräämisen jälkeen. Villis on nyt n. 140 cm säältä ja takaa viitisen senttiä korkeampi. Ehkä. 5.5.2016

Vienan ja Violan rapsutteluhetki. Kopio-otukset! 4.5.2016

Vastahan se oli tällainen... 19.6.2015

Ja nyt tällainen! Niin ne lapset kasvaa... 4.5.2016

Tässä rapsutellaan Vilman kanssa. Se on ihan jees, mutta karvaa vaan lähtee ihan älytön! 5.5.2016

Ja pakollinen päivitys pohjoisen keväästä, ei ole pitkä matka hiirenkorviin!