sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Reissukuulumiset ja paluu arkeen

Viikko, jonka aikana mamman Villiksestä tuli isännän hevonen. 

Viikko sitten käännettiin nuorekkaan kaksikymppisen Volkkarin keula kohti etelää ja ajeltiin kohti aavistuksen keväisempiä maisemia. Viisi päivää vierähtivätkin vauhdikkaasti, ajokilometrejä kertyi komeat 1 900, ja kuvia huikeat 1 500. Reissun kruunasi kourallinen uusia kaksi- ja nelijalkaisia tuttavuuksia, pääosin blogimaailmasta tuttuja. Hevosentuoksua päästiin nuuhkimaan jo seuraavana päivänä, kun rapsutuskaveriksi löytyi Violaa kuukauden vanhempi ihana Elviira, jonka elämää on päästy seurailemaan varsan ensihetkistä alkaen Anun, Vihrun ja Elviiran blogissa. Tämän 1-vuotiaan punaturkin rapsuttelu lievitti somasti Villis-ikävääkin!

Ihana Elviira! 11.4.2016

Sitä kevättä, mitä täällä päin Suomea ei edes pääse ihailemaan. 12.4.2016

Tiistaina vuorossa oli tallivierailu, jonka aikana kameran eteen pääsi alla olevan kuvan ihana tiine tamma, joka kehotuksista huolimatta ei tehnyt varsaansa saman viikon aikana. Ehkä ihan hyväkin niin, jos varsakuumetta turhankin tehokkaasti tuntuu lisäävän kuvat vastasyntyneistä varsoista, lienee järkevintä pysytellä erillään ihanista pikkuvarsoista ihan kokonaan! (Samaan hengenvetoon on pakko mainita, että auton pyörät kääntyvät herkästi kohti uusia maisemia, jos kesemmällä kameran eteen löytyy pikkuvarsoja.)

12.4.2016

Keskiviikkona oli vuorossa reissun ehdoton kohokohta, päivä, jolloin tapasin kauniin ruunikkotamma Buena Chican! Tämä kaveri ei olekaan mikään tuiki tavallinen kavionkuluttaja, vaan pitkäkorvainen Muuli, joka seikkailee Muuliprojekti -blogissa. Muuli oli (toistaiseksi?) ohittanut villimuulivaiheen, ja olikin hyvin hyväkäytöksinen ja soma muuli. Jos Elviiran ja emänsä Vihrun tapaaminen livenä oli jokseenkin hassua, oli Muulin tapaaminen hyvin omituista. Hyvällä tavalla!

Kaunis Muuli! Lisää kuvia Muulista ja omistajastaan Kaisasta tullee heidän omaan blogiinsa.

Muulinkuvausreissulta ei olisi millään malttanut jatkaa seuraavaan kohteeseen, sillä Muulin kuvaamisen jälkeen päästiin tekemään tuttavuutta Muulin kavereiden kanssa. Näitä tyyppejä olisi rapsutellut ja pusutellut sitten vaikka ja kuinka pitkään!

Kaneli ja Victoire, niin hurmaavat! 13.4.2016

Näitä mäkin haluun. Monta. Kuva: Kaisa Määttänen Muuliprojekti

Illan päälle ohjelmassa oli vielä pikavisiitti kuvaamaan Reetan Koo-ponia, joka edellisellä tapaamisella on asustellut vielä lähes meidän kotikulmilla. Hyvin pikaisesti kameran edessä pyörähti myös Flight Of The Bumblebee -blogistaan tuttu Siina. 

Koo ja kaunis ilta-aurinko. Poni seikkailee blogissa Ponipäiväkirja. 13.4.2016

Vielä torstai vietettiin vieraillen Elviiran ja Vihrun kotitallilla, aikaisempien päivien hirmuisen keväinen sää vaihtui astetta kylmempään ja piti turvautua ensimmäistä kertaa etelänreissun aikana pipoon. Elviiraa harjatessa tuli enemmän kuin kotoisa olo, niitä punaisia karvoja syljeskeltiin vielä hyvä tovi kotimatkallakin. 
 Elviira oli myös kovin reipas, lähti vallan vieraan ihmisen matkaan ja seisoskeli aivan yksin tallin käytävällä harjattavana. Saattaa olla, että oma pikkupunaturkki ei moiseen suoritukseen vielä venyisi.

Ruusunpunaiset haaveet siitä, miten pitkän kotimatkan päätteeksi saisin pihassa iloiset tervetuliaishirnahdukset vaihtuivat kuraiseen todellisuuteen perjantaina. Villis, joka normaalisti vastasi aina huudettaessa kimeällä hirnahduksellaan, on pitänyt tyystin mykkäkoulua siitä lähtien. Viena sentään on jo vähän leppynyt, ja tarhaan mentäessä on tuttuun tapaan vastassa kutiseva häntä, kun reissun jälkeen ensimmäisellä tapaamisella vastaanotto Vienan suunnasta oli harvinaisen hapan.

Pöyheätukkainen, punaturkkinen ja pönäkkä Villis 10 kuukauden iässä! 16.4.2016

Lauantaina Villis pääsi pyörähtämään kameran edessä, ja ennen sitä mittailtiin vähän varsan korkeutta. Tuntuu, että Viola ei juurikaan ole kasvanut, ja mitat lähinnä vahvistivat tunnetta. Tällä hetkellä kotimittauksella Viola on n. 138 cm korkea säältään ja lautasilta nelisen senttiä korkeampi.

Täällä on vielä lunta, paikoin melko paljonkin. Ja kuraa. Jos nelipäisen hevoslauman mahduttaminen henkilöautoon ja majoittaminen pihapiiriin onnistuisi, ajelisimme koko porukan voimin kesän viettoon Etelä-Suomeen. Olisi mukava skipata kaikki se kura-aika, mikä täällä on vielä ihanasti edessä päin...

On se kiva olla kotonakin, kun halittavana on tämä kaveri! 16.4.2016

Lopuksi vielä kiitokset teille, joiden hevos- ja muulikavereihin pääsin tutustumaan! Oli hauskaa, ettei muissa maisemissakaan tarvinnut viettää yhden yhtä hevosetonta päivää!

10 kommenttia:

  1. Muuli ja Kaisa kiittää superhienoista kuvista! En osaa valita niistä mitenkään parhaita, koska jokainen on niin ihana! Mutta jonkinlaisen superkuvapostauksen kyllä väännän heti alkuviikosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiitos Kaisa! Superkuvapostausta muulimaisine kuvateksteineen odottelen!

      Poista
  2. Ihana tuo viimeinen kuva ♡. Okei, jos talvella harmitti etelän talvettomuus, niin nyt sirkuttavat linnut ja heräilevä luonto ei harmita yhtään :D eilen nähtiin ajolenkillä västäräkkikin :) hyvää kevättä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iridis, västäräkkejä tavattiin etelän reissulla useita, tänne asti en ole niiden nähnyt vielä uskaltaneen. :D Perinteisesti tosin ei ole mennyt montaakaan päivää kauemmin, kun niitä jo löytyy täältäkin, muutama kylmähermoinen ja rohkea yksilö. :D

      Aurinkoista kevättä teillekin ja kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  3. Ei vitsit miten suloisia nuo muulit! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain ruunikko heistä on muuli, kaksi karvaisempaa kaveria ovat aaseja. :D Mutta samaa mieltä, supersuloisia kaikki!

      Poista
  4. Ihania kuvia! Varsinkin Muuli on kyllä ihana, olen ihan koukussa sen blogiin :D

    Jos joskus ajelet Pohjois-Satakuntaan niin vinkkaa, haluan sut ehdottomasti kuvaamaan mun heppaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anniina! Muuli on kyllä mainio tyyppi. :D Parasta, mitä hevos...muuliblogirintamalla on aikoihin tapahtunut!

      Myönnetään, että katsoin kartalta muutamien blogihevosten sijainteja, ja Albert oli yksi niistä, harmiksi sattui reitiltä melko sivuun. :D Seuraavaa reissua voisi suunnitella hiukan pidempään kuin niin, että tekee päätöksen lähdöstä edellisenä iltana, niin ehtisi kerätä kuvattaviksi muitakin hevosia! Onneksi Anu ja Kaisa ottivat minut vastaan vähän lyhyehköllä varoitusajalla. :D

      Poista
  5. Kiitos vielä tätäkin kautta vierailuista ja ihanista kuvista! Oli kyllä mukava tavata livenä, tervetuloa toistekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti pitää seuraavallakin reissulla poiketa tammoja ihastelemaan! Miten suuri Elviira sitten jo onkaan... :)

      Poista