lauantai 30. huhtikuuta 2016

Kevätmielellä

Villiäinen ja hurmaava hammashymy. 30.4.2016

Ai niin, se blogi... Kevät on aina vähän tätä aikaa. Ei oikein olisi, mistä kirjoittaa, eikä oikein sitä sopivaa väliäkään, milloin kirjoittaa. Lisäksi kuvamateriaali on lähinnä turvekuorrutetuista tammahevosista karvanvaihtoineen, äärimmäisen mielenkiintoista ja kaunista katseltavaa. Joku ehkä huomasikin, että Villiksen blogi poistui Jalustin.netin blogilistauksesta. Syy siihen oli yksinkertaisesti alati laskeva blogi-innostus ja sitä kautta hirvittävästi ja harmittavasti harventunut postaustahti. Viiden kohtalaisen aktiivisen blogivuoden jälkeen tuntuu, että voisihan sitä jotain muutakin tehdä. Esimerkiksi raapia niitä karvaa vaihtavia ja kutisevia hevosia! 

Vaan nyt, kun sää kerrankin suosi meitä edelleen kuran ja lumen keskellä tarpovia etelälappilaisia, ja sää on parin päivän ajan ollut lähes kesäinen, on blogiin muutama kuvakin laitettavaksi!

Villis sai hirmuhienon oman nahkariimun! 30.4.2016

Ja se päässä poseerattiinkin sitten varsin iloiseen tyyliin! 30.4.2016

10,5-kuukauden ikäinen Viola 30.4.2016

Serpentiinejä ja muita vappujuttuja ei ole tarvinnut luomaan vapputunnelmaa, kun narun päässä on leijaillut sen sortin vappupallo, että narun toisessa päässä on saattanut jonkun kerran hiukan hirvittää. Villis ei ole liian pitkään aikaan päässyt kunnolla purkamaan ylimääräisiä energioitaan, ja nyt ne purkautuvat hallitsemattomasti vinkupukkiräjähtelynä. Kesää ja alkavaa laidunkautta metsäkirmailuineen odotellaan siis jo kohtalaisen suurella innolla!

Ison näköinen (mutta vain näköinen) muksu ja isojen hevosten riimu! Kasvunvaraa on vielä. 30.4.2016

30.4.2016

Niin sievä punapää! 30.4.2016

Ihanan lämpimät kevätpäivät toivat mukanaan jo maistiaisia tulevasta kesästä, hyttysiä. Vilma ei juuri korvaansa lotkauttanut, ja ehkä juuri siitä syystä suurin esiintymä sääskiä parveili juuri Vilman ympärillä. Villis sen sijaan oli ihan hiilenä. Ehkä meillä ei tulevana kesänä viihdy metsälaitumella muut kuin Vilma...

Hyyyi hyttynen!!! Kesken rapsuttelun! 30.4.2016

Onneksi on oma kaveri. 30.4.2016

30.4.2016

Emänsä luonteen lisäksi Villis on tainnut periä Vienalta suhtautumisen kuvausjuttuihin. Toki epähuomiossa saattaa korvat kääntääkin hörölleen, jos taskussa vaikka joku rapisee. Varta vasten ei kyllä aleta korvia höristelemään, vaikka kameratyypillä onkin tapana pitää monenlaisia ääniä, jotka ehkä ohikulkijaa kummastuttaisivat enemmän kuin kuvattavaa itseään...

Alla oleva kuva Mökö-Villiksestä näytti jotenkin tutulta... Hämärissä muistikuvissa piirtyi mieleen kovin samanlainen otos Vienasta, ja se pitikin päästä kaivelemaan kansioiden kätköistä tänne blogiinkin. Kuva on lähes päivälleen kolme vuotta vanha, melko tarkasti samanlaisissa olosuhteissa kuvattu kuva, jonka mallissakin on jotain samaa!

Viola 30.4.2016

Viena 24.4.2013

Toinen keväinen kuvapari kahdesta kovin samannäköisestä punaraudikkotammasta on vähän edustavampi. Näiden kuvien väliin mahtuu peräti neljä vuotta aikaa! Terveiset sille Anonyymille, joka oli sitä mieltä, että edellisen blogin kuvat olivat aina samanlaisia. Olit ilmeisesti jokseenkin oikeassa!

Viola 30.4.2016
Viena 8.5.2012



Toki Violassa tuntuu olevan silloin tällöin myös isänsä näköä, vaikka eleet ja ilmeet onkin kopioitu emältä. Tulevana kesänä olisi tarkoitus käydä katsomassa ja kuvaamassa Villiksen pikkusisaruksia, hauska nähdä, onko niissä villittimäisiä piirteitä!

Jos haaveilet omasta suunnilleen tätä samaa sarjaa olevasta punaturkkisesta suomenhevosesta, niin kannattaa kurkistaa Vienan ensimmäisen jälkeläisen myynti-ilmoitus Facebookista!

Onneksi ihan kaikissa tilanteissa nämä tyypit eivät ole liian samannäköisiä... Viena tänään.

Ja kaunis Viola tänään!

3 kommenttia:

  1. Hui melkein säikähdin, Violahan on ihan hurjan iso heppa jo... :D Kauniita kuvia ja hieno riimu muuten, nimimerkillä rakastaa nahkariimuja :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauheen nopeesti ne kasvaa... :D Vaikka Villis varsin matala otus vielä onkin. Tosin eilisellä talutuslenkillä tuntui ihan kuin olisi emäänsä taluttanut, oli käynnissä pituutta siihen malliin, että moni pitkäjalkaisempikin yksilö olisi voinut olla kateellinen. :D Hassua, kun Vilmalla ei koskaan ole ollut käyntiä, ja tällä on ihan älytön kävelyvauhti jo nyt. Mutta onpahan helppo ajaa sitten pelkkiä kävelylenkkejäkin joskus! ;)

      Riimu on tosi kiva! Meillä on kaikilla omat nahkariimut, ja Villis sai himoitsemani Wahlstenin jenkkiriimun. Kelpaa lähteä vaikka edustustehtäviin nyt! :D

      Poista
  2. Ihana postaus, ihana Villitti 🐴

    Voin kertoa sulle kumminkin yhden asian: sulta ei vaadita mitään, että sun pitäisi joka päivä postata. Vaikka näitä on niin ihana lukea ja katsoa, Sun ei vain ole pakko koittaa olla aktiivinen, jos aika ei riitä. En halua kuitenkaan tynkyttää 😉

    VastaaPoista