lauantai 9. huhtikuuta 2016

Kevään juttuja


Karvanvaihtoa, kevätsäitä, kavioiden huoltoa ja kaverikuvia. Niistä on Villiksen kulunut viikko, ja tämä blogipostaus tehty.

Olkoonkin, että räntä- ja vesisateet eivät kenenkään suosikkisäihin taida kuulua, kuuluvat ne kevääseen. Hyi, tuumaa Villis.

Jos loppumattomalta tuntuneesta vesisateesta pitäisi keksiä jotain hyvää, on se tietenkin tässä vaiheessa vuotta se, että lumikinokset saavat kyytiä! Ehkä plussana voisi pitää sitäkin, että Villikseltä ei pääse loimitusjutut ihan unohtumaan, vaikka ensisilmäykseltä lähestyvä loimi olikin aika... Kammotus.

Vesisateen jälkeen Villiksellä oli tällainen soma kikkuratukka! Ja tässä ollaan parhaan kamun kaa syömässä.

Vilma, josta piti tulla tummanrautias, mutta josta ei sellaista tullutkaan, on tänä keväänä saanut tummat silmänympärykset.
(Varmaan niin rankkaa olla Parhaana Kaverina Villikselle!)

Ensimmäiset tunnit vesisadetta piti Vilmalta peritty ja aikanaan alelaarista ostettu sadeloimi koossa 125. Sade sen kuin jatkui ja jatkui, ja vaikka loimi ei läpi kastunutkaan, tuli se vaihdettua iltapäivällä Vienalta lainattuun 145-kokoiseen sadetakkiin. Tämä Isojen Hevosten loimi oli helmastaan kuitenkin vielä sen verran pitkä, että yöksi Villis sai päälleen taas oman sadetakkinsa. Porukka pitää kyllä sadetta pihaton suojissa, mutta taukoamatta jatkuneessa sateessa kastuu kyllä, kun heiniä pitää kuitenkin syödä ulkona pitkin vuorokautta. Ja ehkä kengittäjäkin arvosti enemmän kutakuinkin kuivia hevosia, verrattuna märkiin ja turvekuorrutettuihin kavereihin.

Viena inhoaa loimia. Tamman ilme oli priceless, kun se huomasi, että ihminen todellakin lähestyi loimittamisaikeissa.

Seitsemän kuukautta sitten Villis oli lähinnä hämillään rapsuttelutuokioista. Nyt tämän kanssa rapsutuksille kelpaa kaikki!

Villistä loimi ärsytti eniten siksi, että kun itellä oli kolttu ja kaverilla mekko, ei päässyt rapsuttelemaan! Yritys oli kyllä kova.

Siispä voi sitä onnen määrää, kun pääsi kavereiden kanssa rapsuttelemaan!

Vaan onni ei ehkä olekaan Vilma omana parhaana kaverina, ei ainakaan tähän aikaan vuodesta. Huomaa myös uusi hammas!

Kavioiden vuolu meni samoissa merkeissä kuin edellisellä kerralla. Kengityspaikka oli kammottava. Joku takajalkakin taisi vuolussa sätkiä jonkin verran. Narunpäässä oli varsa, joka roikkui milloin hihassa, milloin pipossa. Todettiin, että ennen seuraavaa kertaa pitänee hiukan harjoitella, että homma olisi mielekästä kaikille osapuolille.

Viena jäi vuoltavaksi, kun Villis palautui (hitaasti ja pätkivästi) tarhaan. Emää ei ollut ikävä, mutta tarhan palaaminen oli tylsintä ikinä. Vilma huokaisi helpotuksesta, sama se Vienalle, kun edes Villiksen sai kaveriksi. Yksin ponin kanssa on pelottavaa! Villis rouskutteli heiniä niin kuin olisi jatkuvasti ollut erossa emästään, ei huudellut tai ihmetellyt ollenkaan. Vaan sitten, kun emä lopulta vuoluvuorostaan pääsi ja pihan poikki käveli, hörisi Villis riemuissaan.


Tämän päivän tukkatyyli eroaa aika pöyheästi eilisestä.

Rapsutuskaverikin oli eri, joskin ongelma sama. Suu täynnä karvaa. Ja pölyä.

Vuosi sitten meillä oli tällainen! 11.4.2015

Ja kaverikuvissa oikeastaan ainoastaan nämä osapuolet. 11.4.2015

Mustanaama-Vilma. Ero naaman värissä vuoden takaiseen on huomattavissa! 9.4.2016

Tulevana yönä tulee kuluneeksi täydet 300 vuorokautta siitä kesäkuisesta aamuyöstä, kun Villis syntyi. Niin lyhyt, ja samalla niin pitkä aika, jonka jokainen vuorokausi on vietetty hyvin tiiviisti tämän punaturkkisen hevosenalun kasvua seuraten.

Villiksen kesäaikaisia varsariimuja pestessä meinasi iskeä haikeus. Tähän ikään mennessä Viola on ehtinyt kasvaa ulos jo kuudesta riimusta. Onneksi ne ovat söpöjä ja pieniä, mahtuvat hyvin säilöön joukon jatkoksi, jos vielä joskus niille tulisi taas käyttöä... 


Kuka olisi ensinuuhkaisulta arvannut, että näistä tulee hyvät kaverukset? 29.8.2015

Tässä kuvassa Villis näyttää taas ihan emältään. Maisulin jouhipehko taitaa olla seuraavana selvitysvuorossa!

Villiksen 301. aamun pitäisikin sitten alkaa erilaisilla rutiineilla, kun tuttu ruokkija suunnistaa muihin maisemiin muutamiksi päiviksi! Pieni hevoslauma pärjää varmasti, mutta miten käy omistajan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti