lauantai 30. huhtikuuta 2016

Kevätmielellä

Villiäinen ja hurmaava hammashymy. 30.4.2016

Ai niin, se blogi... Kevät on aina vähän tätä aikaa. Ei oikein olisi, mistä kirjoittaa, eikä oikein sitä sopivaa väliäkään, milloin kirjoittaa. Lisäksi kuvamateriaali on lähinnä turvekuorrutetuista tammahevosista karvanvaihtoineen, äärimmäisen mielenkiintoista ja kaunista katseltavaa. Joku ehkä huomasikin, että Villiksen blogi poistui Jalustin.netin blogilistauksesta. Syy siihen oli yksinkertaisesti alati laskeva blogi-innostus ja sitä kautta hirvittävästi ja harmittavasti harventunut postaustahti. Viiden kohtalaisen aktiivisen blogivuoden jälkeen tuntuu, että voisihan sitä jotain muutakin tehdä. Esimerkiksi raapia niitä karvaa vaihtavia ja kutisevia hevosia! 

Vaan nyt, kun sää kerrankin suosi meitä edelleen kuran ja lumen keskellä tarpovia etelälappilaisia, ja sää on parin päivän ajan ollut lähes kesäinen, on blogiin muutama kuvakin laitettavaksi!

Villis sai hirmuhienon oman nahkariimun! 30.4.2016

Ja se päässä poseerattiinkin sitten varsin iloiseen tyyliin! 30.4.2016

10,5-kuukauden ikäinen Viola 30.4.2016

Serpentiinejä ja muita vappujuttuja ei ole tarvinnut luomaan vapputunnelmaa, kun narun päässä on leijaillut sen sortin vappupallo, että narun toisessa päässä on saattanut jonkun kerran hiukan hirvittää. Villis ei ole liian pitkään aikaan päässyt kunnolla purkamaan ylimääräisiä energioitaan, ja nyt ne purkautuvat hallitsemattomasti vinkupukkiräjähtelynä. Kesää ja alkavaa laidunkautta metsäkirmailuineen odotellaan siis jo kohtalaisen suurella innolla!

Ison näköinen (mutta vain näköinen) muksu ja isojen hevosten riimu! Kasvunvaraa on vielä. 30.4.2016

30.4.2016

Niin sievä punapää! 30.4.2016

Ihanan lämpimät kevätpäivät toivat mukanaan jo maistiaisia tulevasta kesästä, hyttysiä. Vilma ei juuri korvaansa lotkauttanut, ja ehkä juuri siitä syystä suurin esiintymä sääskiä parveili juuri Vilman ympärillä. Villis sen sijaan oli ihan hiilenä. Ehkä meillä ei tulevana kesänä viihdy metsälaitumella muut kuin Vilma...

Hyyyi hyttynen!!! Kesken rapsuttelun! 30.4.2016

Onneksi on oma kaveri. 30.4.2016

30.4.2016

Emänsä luonteen lisäksi Villis on tainnut periä Vienalta suhtautumisen kuvausjuttuihin. Toki epähuomiossa saattaa korvat kääntääkin hörölleen, jos taskussa vaikka joku rapisee. Varta vasten ei kyllä aleta korvia höristelemään, vaikka kameratyypillä onkin tapana pitää monenlaisia ääniä, jotka ehkä ohikulkijaa kummastuttaisivat enemmän kuin kuvattavaa itseään...

Alla oleva kuva Mökö-Villiksestä näytti jotenkin tutulta... Hämärissä muistikuvissa piirtyi mieleen kovin samanlainen otos Vienasta, ja se pitikin päästä kaivelemaan kansioiden kätköistä tänne blogiinkin. Kuva on lähes päivälleen kolme vuotta vanha, melko tarkasti samanlaisissa olosuhteissa kuvattu kuva, jonka mallissakin on jotain samaa!

Viola 30.4.2016

Viena 24.4.2013

Toinen keväinen kuvapari kahdesta kovin samannäköisestä punaraudikkotammasta on vähän edustavampi. Näiden kuvien väliin mahtuu peräti neljä vuotta aikaa! Terveiset sille Anonyymille, joka oli sitä mieltä, että edellisen blogin kuvat olivat aina samanlaisia. Olit ilmeisesti jokseenkin oikeassa!

Viola 30.4.2016
Viena 8.5.2012



Toki Violassa tuntuu olevan silloin tällöin myös isänsä näköä, vaikka eleet ja ilmeet onkin kopioitu emältä. Tulevana kesänä olisi tarkoitus käydä katsomassa ja kuvaamassa Villiksen pikkusisaruksia, hauska nähdä, onko niissä villittimäisiä piirteitä!

Jos haaveilet omasta suunnilleen tätä samaa sarjaa olevasta punaturkkisesta suomenhevosesta, niin kannattaa kurkistaa Vienan ensimmäisen jälkeläisen myynti-ilmoitus Facebookista!

Onneksi ihan kaikissa tilanteissa nämä tyypit eivät ole liian samannäköisiä... Viena tänään.

Ja kaunis Viola tänään!

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kesämuistoja, osa X

Pikku-Villis ja ihana kesä! 22.7.2015

Keväisen lumimyrskyn keskellä on mukava kääntää katse vielä (tämänkin) kerran viime kesään. Ennen julkaisemattomien kuvien postaussarjan viimeiseksi jäävään postaukseen on kerätty kuvia heinäkuun lopulta. Tuntuu kerrassaan hullulta, että näiden heinäkuisten kuvien kesätunnelmista on ehtinyt vierähtää jo yhdeksän kuukautta! Uusi kesä on jo kulman takana, mutta muutaman kuukauden päästä näissä samoissa maisemissa ei enää seikkaile kuvien pörröturkkinen pikkuvarsa, vaan pieni ja pöyheätukkainen 1-vuotias!

Edellisestä kesäkuvapostauksesta löytyy linkit kaikkiin aikaisempiinkin. Näiden pikkuvarsakuvien kaiveleminen kansioista on aikaansaanut melkoisen varsakuumeen, mutta ainakin toistaiseksi järjen ääni tekee itsensä hyvin kuuluvaksi. Olihan se aivan älyttömän ihana, ensimmäinen kesä ensimmäisen oman kasvatin kasvua seuraillen, rapsutellen ja pusutellen, metsissä samoillen!

Näitä kuvia on monen monta, melkein jokaiselta päivältä. Vaan onhan suloista! 22.7.2015

Tuttu näky metsikössä, Villis kannoilla kävelemässä. Tai juoksemassa! 22.7.2015

Kesästä ei kuitenkaan ole ihan niin kauaa, että olisi unohtanut kaikki ne huonot puolet. Kaunista kuitenkin! 23.7.2015

Hassua, että näinkin soma kuva oli jäänyt kokonaan julkaisematta! 23.7.2015

Pieni hevonen, vai sittenkin... Laama? 23.7.2015

No ei, harvinaisen suloinen täpläturpa. <3 23.7.2015

Juomatauolla. Onneksi näiltä ajoilta on paljon blogitekstejä, muistikuvat alkaa olla jo nyt aika hataria. 23.7.2015

Tomera Viola reilun kuukauden ikäisenä! 23.7.2015

Tämä oli se perusnäky, punaturkkinen jänöjussi viilettämässä pitkin niittyä! 24.7.2015

Tai samoilemassa metsässä. 24.7.2015

Suomalaista maisemaa kauneimmillaan, kesä, pajukko koivikko ja suomenhevonen. 24.7.2015

Harvinainen kuva, jossa Vienakin on metsässä! 24.7.2015

Edellisenä päivänä 15 vuotta täyttänyt tamma ja silmäteränsä. 24.7.2015

Monesti se hirvitti ja huolettikin, kun Viola viiletti miljoonaa pitkin pusikoita. Nyt sille voi jo vähän nauraa. 24.7.2015

Räjähtäviä lähtöjä ja loikkasarjoja on seurailtu kauhulla nytkin, vauhti sen kuin kiihtyy, kun Villis kasvaa. 24.7.2015

Paras mutsinkin väistää, kun Villis tulee. (Kuinka monta paarmaa näkyy yhdessä hevosessa...) 26.7.2015

Tätä kuvaa olisi pitänyt katsella muutaman minuutin ajan päivittäin koko pitkän talven ajan. Kuvaterapiaa! 26.7.2015

Harvinainen "ravi"kuva! 26.7.2015

Ja vähän tyypillisempi kuva Villitin malliin. 26.7.2015

Heinäkuun lopulla varsavilla rakoili jo pahasti. 28.7.2015

Viola <3 Vilma 28.7.2015

Tytöt. 28.7.2015

Edustus-Villis! 30.7.2015

Kaikkea pitää maistaa. Kuiva keppi ei ehkä ollut sitä kaikkein maukkainta antia, mitä metsälaitumelta löytyy. 31.7.2015

Näissä kintuissa oli vauhtia! Energiaa sai näppärästi vaikka havuista. 31.7.2015

Viimeisenä vielä yksi kaunis kuvamuisto Violan juomatauolta. 31.7.2015

Toivottavasti tulevanakin kesänä kameran eteen löytyy pehmoturkkisia pikkuvarsoja! Uuden kameran hankkimisessa ei ole harmittanut mikään muu kuin se, ettei sitä tullut ostettua jo kesäksi. Ehkä ei huono näinkään, mikä hirmuinen määrä näitä ennen julkaisemattomia kuvia kansioissa lojuisikaan, jos yhteistyö kameran kanssa olisi ollut aavistuksen saumattomampaa jo Violan ensimmäisenä kesänä!

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Västäräkistä vähäsen...

... ja muita kesän merkkejä? Tästä kelistä nautiskeltiin muutaman päivän ajan. Kesäisää! 20.4.2016

Äitin tyttö... Ehkä ihan vähän. (Huomaa silti, että Villiksen otsajouhitus on jo emänsä tupsua pidempi!) 21.4.2016

Tänään vähän paisteli aurinkokin! Kuvassa äiti ja tytär mielipuuhassaan. 22.4.2016

Näitä juttuja on reenailtu pahalla ja hyvälläkin säällä! 22.4.2016

Ja ollaan kuin olisi aina ollut tämä remmiläjä päällä. (Mutsi puolestaan raivostui, kun joutui hetken kantamaan silaa selässään.)

Korkeuden sijaan Villis on keskittynyt kasvamaan leveyttä siihen malliin, että mahavyötä piti jo tältä puolelta löysätä. 21.4.2016

Facebook muistutti, että tällaisissa tunnelmissa vietettiin huhtikuuta vuosi sitten. Mahassa oli kova vilinä! 21.4.2015

Ja nyt se mahan sisällä vilistänyt tyyppi on jo ihan iso!
Vuosi sitten kuvattu mahakuva, yksi suosikeista. <3

























Tänään muisteltiin tätäkin hommaa. Kuolainjuttujen kanssa edetään hitaasti, kun viimeiset maitohampaat puhkeaa juuri.

Ja sitten on ollut suu täynnä karvaa, meillä kaikilla. 22.4.2016

Villis on aika ok karvalla, vaikka vaihtamista paljon edessä vielä onkin. Kiitos feikkifurmiksen!

Tänään kävelyllä ihmeteltiin narulla lepattaneita pyykkejä.
Valjasjutuissa poseeraus ei niin vaan ota onnistuakseen.


Villis ja äitiäitiäitiäitiäiti. Yhdessä, yhä edelleen. 22.4.2016

Kevään kivennäistarjoilusta on huolehdittu monella tapaa. Kupista tarjoiltu muro-kivennäinen maistuu!

Ja se mykkäkoulu, se on onneksi jo ohi, ja Villis on taas oma puhelias itsensä! 22.4.2016

Lopuksi pari kuvaa meidän tallikärpästä, joka pitää jyrsijäkantaa kurissa parhaansa mukaan.

Tältäkään metsästysreissulta ei tarvinnut palata tyhjin suin! 22.4.2016