tiistai 15. maaliskuuta 2016

Yhdeksän kuukautta

Hirmuisen sievä hevosenalku tasan yhdeksän kuukauden iässä, 15.3.2016.

Hetkinen... Vastahan tähän vuoteen vaihdettiin, ja kohta on neljäsosa tästäkin jo takana? Päivät vierivät sellaista vauhtia, että itse ei kerta kaikkiaan perässä pysy. Kevättä on ollut ilmassa jo siihen malliin, että ihan hiljaa mielessään lähes uskaltaa toivoa aikaista kevättä tännekin suuntaan, vaikka samalla takatalvi tuntuu todennäköisemmältä. Joka tapauksessa suurin osa tästä talvesta alkaa olla takanapäin, siitä kertoo ainakin hevosten kiihtyvä karvanvaihto, huimasti pidentynyt päivä ja linnunlaulu!

Eli sitä tuttua liibalaabaa säästä ja ajan kammottavan nopeasta kulumisesta, mitä Violan blogi on pitänyt sisällään viimeiset... No puoli vuotta. Elokuussa 2015 kahden kuukauden ikäinen Villis sai ikioman bloginsa, joka myöhemmin korvasi kokonaan edellisen hevosaiheisen blogin, jossa Violakin ehti seikkailla muutaman kuukauden ajan. Postaustahti on kevään korvilla hidastunut hidastumistaan, mutta eiköhän aktiivisempaan postaustahtiin palata viimeistään syksyllä, kun Viola aloittaa eskarin!

Villis 9 kk! 13.3.2016

Viena sai kyytiinsä ensimmäistä kertaa hevosen selkään kiivenneen kuskin, ja Villis antoi oman lisämausteensa hommiin!

12.3.2016

Ensin piehtaroimassa kävi Viena, ja Viola juoksi paikalle tohinalla. Tällä kertaa ei potkaistakseen maassa kierivää emäänsä...

...vaan kieriäkseen itsekin lumella, samassa kohdassa! Hauska ketjureaktio muuten, parhaimmillaan koko lauma piehtaroi.

Villis kauneimmillaan, kolmen kuukauden iässä. 23.9.2015

Ja vielä toisenkin kerran Villis 9 kk, 12.3.2016.

Sitten sitä harvinaista kuvamateriaalia Violan ja Vilman rapsuttelusta! Vihdoin! 13.3.2016

Vilman tämänhetkinen väri on vähän kuin aina likainen, mutta ehkä sävy tuosta taas vaihtuu? 13.3.2016

Sopivan kokoinen rapsuttelukaveri, ehdoton juttu keväällä! 13.3.2016

Näillä kahdella ei enää huimasti korkeuseroa olekaan! 13.3.2016

Pakollinen pärstäkuva, kaunis Viola<3 15.3.2016

Tai sama laam... hevonen toisella kameralla kuvattuna. Yhtä kaunis! 15.3.2016

Ja sitten pieni ja pörröinen varsuli ja tyylikäs kasvattajansa, korkeuseroa riittävästi. 15.3.2016

Ihanan aurinkoisen päivän päätteeksi matalalta paistelleen auringon punaamana äiti...

...ja tytär. Jotakin samaa niissä on! 15.3.2016

Hei Vilima, nyt poseerataan! 15.3.2016

<3 15.3.2016

Hurjan suloinen pörröotus, tässä valossa kauneimmillaan! 15.3.2016

15.3.2016

Niin ihania... 15.3.2016

15.3.2016

15.3.2016

Rapsutuskaverin vaihto lennosta. Maisalla ei aikaisemmin ole (naapurin Hertta-ponin lisäksi) ollut rapsuttelukaveria!

Villis on lauman ainoa, joka kelpaa rapsutuskaveriksi kaikille muille. 15.3.2016

Maisan turkista on jäljellä enää pelkkä pehmoinen pohjavilla. Porukan musta lamm... poni. 15.3.2016

Palataan asiaan seuraavan tuhannen ja yhden kuvan postauksen merkeissä! 15.3.2016

4 kommenttia:

  1. Mäkin olen odottanut, että näkisin kun Elviira rapsuttelee ponikaverinsa kanssa, mutta en ole vielä nähnyt. Ehkä nekin bongataan rapsutuspuuhissa nyt kun pikkuhiljaa alkaa kelit lämpenemään ellei tosiaan tule mitään takatalvea.

    Tuhannen ja yhden kuvan postaukset on kivoja, varsinkin jos kuvat on näin hienoja kuin sinulla on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu kommentista! Meillä on ollut (ja on edelleen) nettiyhteys nurin siihen malliin, että kommentteihin vastaamista ei voinut aikaisemmin ajatellakaan. :D

      Rapsutteluhetket on supersuloisia, varsinkin silloin, jos toinen osapuoli on selvästi laumahierarkiassa toista ylempänä! Kevät ja karvanvaihto, yhdistää kaveruksia arvojärjestykseen katsomatta. :D Meillä tosiaan Villis on ainoa, joka rapsuttelee kaikkien muiden laumanjäsenten kanssa.

      Poista
  2. Pakollinen pärstä kuva =D Hahahahahha. Ihan loistava! Vähän niinkuin passikuvat yleensä on ;) Kaunis varsa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä ilme omissa korteissa muistuttaa hyvin paljon tuon kuvan ilmettä... Ja edustavuus noin niin kuin yleensäkin. :D Kiitos!

      Poista