sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Täällä ollaan

Ja täältä tullaan! T: Villitti

Ihania leutoja kevättalven päiviä on vietetty auringonpaisteesta nautiskellen, hangella päikkäreillä pötkötellen, kavereita kyhnytellen ja tietenkin villisti viilettäen! Silloin ja tällöin on koitettu raahata kameraakin mukana, vielä kun karvanvaihtopörriäinen on jokseenkin edustavan näköisellä karvalla. Alkaa olla enää kolme kuukautta kesään, hitusen reilun kolmen kuukauden päästä vietetään jo Villitin 1-vuotissynttäreitäkin!

Äitinsä kopio, mitä tulee tukkaan ja korvavarustukseen!

Ja tietenkin vauhtiin!

Helmikuu kului... Sukkelasti. Villis harjoitteli valjastushommia peräti kerran, kuolaimiin tehtiin tuttavuutta kahdesti. Varsa tuntuu olevan aika järkityyppejä, vaikka virtaa, vauhtia ja ilmaa kavioiden alla ajoittain onkin enemmän kuin kotitarpeiksi! Kuolainharjoitukset tehtiin sujuvasti Vilman palautuessa reeneistään, Villis ilmoittautui vapaaehtoiseksi "tekemään ihan mitä vaan" nappaamalla suitsien osasia suuhunsa. Siispä suuhun tarjottiin kuolainta ja herkkuja yhtä aikaa, ja ensikosketus niihin hommiin oli aika mieleinen. Villis onkin aina ottamassa kaiken ensimmäisenä suuhunsa, Vienan ja Vilman riimut ovat käyneet varsan hampaissa ja köysien nahkaläpyskät on pureskeltu uuteen uskoon. Ruoka-aikaan kotona viihtyneeksi ahneeksi pikkupossuksi Villis on silti aika nirppanokka, ja rehuannoksen saa pilattua esimerkiksi laittamalla siihen palasen väärää leipää.

Facebook -ryhmässä Suomenhevonen, paras hevonen Violan läsiä kuvailtiin osuvasti, "dynamiitti, joka on räjähtämässä".

"Häntä suorana" malliin Villitti.

Aika iso tyttö jo!

Tämän postauksen vauhdikkaimmat otokset on eiliseltä, Villis viipotti menemään kohtalaisen vauhdikkaasti, kun Vienan kanssa käveleskeltiin ympäriinsä. Vienan tarhaan palauttamisen jälkeen Villis jäi vielä pihalle hengailemaan, puhaltelikin vielä päättömän juoksentelunsa jäljiltä. Oli huisin hauskaa, kun Villitti seuraili uteliaasti vapaana ihmisen perässä pitkin pihoja, eikä välittänyt tippaakaan siitä, että emä jäi jo tarhaan.

Pari päivää sitten Viola jäi ensimmäistä kertaa tarhaan Vilman ja Maisan kanssa, kun emä lähti kävelylle! Vähänhän siellä juoksenneltiin, mutta paljon vähemmän kuin silloin, kun Vilma jää "yksin" tarhaan Maisan kanssa, kun Viena ja Villis lähtevät lenkille.

Porukan nuorimmaiset, Vilma viisvee ja Villis lähes 9 kuukautta.


Villis on nyt ottanut vähän korkeutta taakse, ei enää montaa senttiä Vilman korkeuteen (mataluuteen)!

Tätä katsellaan aina sydämenkuvat silmissä, on se vaan niiiiin...

Äitiheppa ei ole enää ihan niin ihastunut ja hyvillään.

Edellisen postauksen rapsuttelukuvien jälkeen Maisa ja Villis ovat jatkaneet rapsutuskaveruuttaan. Villis vaan ei ollut oikein hyvillään, kun suu oli rapsuttelun jälkeen täynnä pitkiä mustia karvoja! Ensimmäinen talven taitto ilman porukan ainoaa ruunaa on ollut äärimmäisen leppoisa, ei ole kevät sekoittanut tammojen päätä nyt, kun Uljas Musta on muissa maisemissa. Joku tuore hevosenomistaja jokunen vuosi sitten manasi, ettei enää ikinä koskaan milloinkaan yhtäkään tammaa. Vähänpä sitä mistään mitään silloin tiesi!

Tuikea Vauhti-Villis, tämä yllä olevan pukkikuvan jälkitunnelmia, miljoonaa häntä tötsällä menemään!

Eikä hidasta pikku hanki!

Jalalla koreasti, karvapalloiseen tyyliin!


Violan vieroittamista on pähkäilty ja pohdiskeltu, ja sitä koskeviin kysymyksiin vastattu lähinnä "en tiedä milloin ja miten". Viola on paljon itsenäisemmän oloinen kuin aikaisin vieroitettu Vilma saman ikäisenä, touhuilee mielellään kaiken näköistä ihmisen kanssa kahdestaankin. Emä ei ole enää niin innoissaan mukana roikkuvasta muksusta, eikä maitobaari olekaan enää ympärivuorokautisesti auki. Tarhassa Viola viettää paljon aikaa Vilman ja Maisan kanssa, ja käy reippaana tyttönä nukkumassa pihatossa ihan yksinkin. Kesäksi pitänee alkaa katsella laidunpaikkaa joko Vienalle tai Violalle, toisen kesänsä viettäminen varsalaumassa olisi ehkä parasta 1-vuotiaalle Villikselle! Toisaalta omaan tuttuun laumaan jääminen ei sekään olisi huono vaihtoehto. Siispä suunnitellaan... Vastahan sitä sai todeta, että katsotaan sitä sitten, ja nyt ihan yhtäkkiä kesä alkaa olla jo kulman takana!


Oli laitettava tämäkin tänne! Vilma on hoitotädin roolissaan saanut harmaita hiuks... karvoja. On se rankkaa!

Näkyillään taas!

6 kommenttia:

  1. Pistä Villis junaan ja lähetä se tänne etelään Elviiran kaveriksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi se ois mahtavaa! :D Tuohan on jo niin iso mukula, että varmaan osaisi jo matkustaa junassa yksin! sitä paitsi kuulin huhua, että ovat alentaneet lippujen hintojakin... ;) Siellä olisi kyllä paikka, missä tietäisi varsasta pidettävän mahdollisimman hyvää huolta!

      Poista
  2. Oii! Villis on nnin söpö 💜

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä niin mainio tyyppi! Takuuvarma päivänpelastaja! :)

      Poista
  3. Oli tosiaan aika osuva tuo dynamiitti-kuvailu! Hienoja kuvia taas kerran, ei näihin voi kyllästyä. Vaikka tämä Violan blogi onkin, on muistakin hevosista aina mukava saada tuoreita kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi! Pitää koittaa muistaa välillä muitakin kameralla osoitella. :D Nämä kevätkuukaudet on vähän nihekitä kuvaamisen kannalta, kun ei ole talvi, ei kevät, ja hevoset alkavat olla aika epäedustavaa sakkia karvanvaihtoineen. Harmittaa jo vähän, ettei ole tullut enää muutamaan viime vuoteen kuvattua yhtä paljon kuin aikaisemmin, monta hienoa hetkeä jaa ikuistamatta... :)

      Poista