maanantai 28. maaliskuuta 2016

Suurissa saapp... valjaissa!

Pihan liukkauden takia kaikki muutkin hoitotoimenpiteet on suoritettu viime aikoina tutussa tarhassa, jalkojen nosteluista lähtien. Miksipä ei siis myös valjastusharjoitukset? Villis on sovitellut Maisan ponivaljaita talven aikana kahdesti valjastuskatoksella, eikä ole tuumaillut oikeastaan yhtikäs mitään mahavyöstä tai rintaremmistä. Häntäremmiä ei oltu aikaisemmin sovitettu, kun ponivaljaiden häntäremmi oli auttamatta liian lyhyt, mutta häntäremmiä on läpytelty selän päällä ja häntää nosteltu. Vilman 1-vuotiskuvia katsellessa rohkaistuneena harjoittelua varten tarhalle kannettiin Maisan valjaiden sijasta hevoskokoiset valjaat. Viola on tällä hetkellä joka suuntaan suurempi kuin Vilma 1-vuotiskesänään, ja kuvista päätellen hevosten valjaat pysyivät senkin varsan päällä jo silloin. 

Neljän tamman lauma oli hetkeä aikaisemmin saanut päiväheiniä tarhaan, joten Violankin olisi voinut olettaa syövän heiniä valjastusharjoitusten ajan. Varsa kiinnostui kuitenkin valjaista heti, ja tuli portille haistelemaan ja maistelemaan kummallista remmikasaa. Lauman seurassa valjastaminen ei ollutkaan hassumpi ajatus, muita homma ei kiinnostanut tippaakaan, joten muu lauma rouskutteli heiniä rauhassa. Violankaan mielestä hommassa ei ollut siis mitään omituista. Varsa oli koko ajan narussa, kun ensin selän päälle nostettiin pelkkä mahavyö, sitten silakin. Silan ollessa selässä irrotettiin pitkät ohjat valjaista, Viola osallistui hommaan maistelemalla ohjia. Rintaremmin pukeminenkaan ei aiheuttanut hämmennystä, vaikka teddypehmustetta olisikin ollut kiva järsiä.

Niin uutta ja ...
... ei ainakaan ihmeellistä.

























Ja sitten oli se häntäremmi... Villis niiasi inhotuksesta, mutta ei häntäremmin takia, vaan omistajan jääkylmien sormien vuoksi. Häntäremmi oli ihan ok.

Yllä olevasta kuvasta näkyy, miten passelin pituinen mahavyökin hevosten valjaissa jo oli. Vilma oli ensimmäisenä kesänään hukkua näihin valjaisiin, eikä mahavyötä saanut riittävän tiukalle ilman paksua silatyynyä. Silkasta mielenkiinnosta siis piti mittailla Violan ympärysmittaa, pieni ja pönäkkä Villis on säkäkorkeudeltaan n. 15 cm emäänsä matalampi ja ympärysmittaa on 20 cm emäänsä vähemmän, 170 cm. Eläinlääkärin painomittanauha antoi Violalle painoarvioksi 400 kg, Hevostietokeskuksen laskukaavalla painoarvio on seitsemisenkymmentä kiloa vähemmän.


Seuraava askel ajo-opetuksessa otettaneen sitten syksyllä. Siihen mennessä valjaiden lisäksi kuolaintenkin pitäisi olla tuttua kauraa!

5 kommenttia:

  1. (Aina niin) ihana Villis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan joka kerta ei voi olla samaa mieltä kommentoijien kanssa, mutta nyt olen kyllä täysin samaa mieltä! :D

      Poista
  2. Miten ihmeessä saat keväisin Maisasta kaiken karvan pois? Minullakin on shettis ja tuntuu että se vaan kasvattaa lisää karvaa, vaikka se sitä yrittääkin pudottaa. Karvaa on ihan joka puolella, argh!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Tämä olikin hyvä kysymys! Tässä vaiheessa vuotta tuntuu, että eihän se lopu ikinä... Mutta joka vuosi heinäkuussa poni on hetekn ollut kesäkarvalla, ennen kuin alkaa uuden turkin kasvatukseen! Tänä talvena mietin ihan tosissani ponin edes osittaista klippaamista, mutta ei ole päässyt ajamaankaan, kun Maisalla on kengät ja hokit ainoastaan edessä. Ehkä pitäisi tosissaan tutustua noiden kääpiöiden lenkkarimallistoon, uskon, että Nestoria kevyemmällä otuksella ne saattaisivat toimiakin.

      Meinasin minäkin toteuttaa karvanvaihtotaisteluvälineistä (hieno sana!) postauksen, välineistö on vuosien varrella hioutunut suunnilleen täydelliseksi, tämä on seitsemäs kevät, kun meillä on hevoset pihatossa ja siitä johtuen hiton karvaisia... :D Tunnen tuskasi!

      Poista
  3. Voi että, kyllä se Villitti vain kasvaa nopeasti! Mitä muuten teillä on sitten tulevaisuudessa luvassakaan, kun tämä "teini" kasvaa siihen ikään, että sillä voi alkaa ihan ratsastaa ja kisata? Alkaako Villis käymään raveissa tai meinaatteko kisata koskaan? Vai onko se rikkain ja ihanin pikku hevonen siellä auringon lämmittämällä nurmella makaillessa, ja ihanin maastomoottori laukatessa pitkin maita ja vallottaen mantuja? ;)

    Kohta tämän harmittelu alkaa minullekin, kun ehkä jopa tulevan seuraavana, vuonna 2017, saan oman pikkuisen varsan oman ikkunan taakse pihattoon pienen shettiksen kaveriksi ♥ Unelmoiden ja haaveillen melkein kuuta taivaalta, jään odottamaan vastaustasi :D

    Rapsutukset kaikille laumaan asuville nelijalkaisille kauramoottoreille, ja tsemppiä nyt ja tulevaisuudessa pienen Villitin kanssa! :)

    VastaaPoista