tiistai 22. maaliskuuta 2016

On siis kevät

19.3.2016

Kolme kevään tarpeellisinta asiaa, FURminator käteen, jääpiikit kengänpohjiin ja hiekoitushiekkaa kavioiden alle. Onhan ihanaa, kun on aurinkoista, eikä taivaalta ole tullut mitään pitkään aikaan! Harmi vain, että sen oikeasti lämpimän ja keväisen jakson aikana pohjat sulivat sen verran, että kaikkialla on nyt pakkasten palattua huisin hauska jäätikkö. Ilman jääpiikkejä (tai vaihtoehtoisesti luistimia) eteneminen on kahdellakin jalalla haastavaa, nelijalkaiset kengättömät kaverit ovat olleet pakotettuina tuttujen tarhanaitojen sisään melkein parin viikon ajan jo. Villitin villapuku meinaa ajoittain vähän ratkeilla liitoksistaan, kun virtaa olisi vaikka muille jakaa, mutta ei mahdollisuutta pinkoa totuttuun tapaan tuhatta ja sataa ympäriinsä. Tyl-sää.

Vaikka kuluu ne kevätpäivät paistatellenkin... 19.3.2016

Suurimmassa osassa kuvista Villiksen ja Vienan hienoinen sävyero ei erotu. Viena on aavistuksen... Oranssimpi?

Välillä sivusilmällä tai otsalampun valossa katsoo Violaa Vienaksi. Toisinpäin ei (vielä?) ole tullut erehdyttyä! 20.3.2016

Tässä(kin) kuvassa Viola on niin paljon emänsä näköinen! Huomaa myös kiva kevätvilla, ja komea parta... 19.3.2016

Kevätaurinko, pikkupakkanen ja karvanvaihto on aika sähköinen yhdistelmä. Kumisella hieromasualla pyörittelyn jälkeen hevoset ovat yhä vain entistä epäedustavampia ilmestyksiä, kun pörröinen turkki saa pintaansa pölykerroksen. Karvaa tunnutaan vaihtavan taas pitkään ja hartaasti, vaikka toisaalta ihan hyväkin niin, ei ole paleltanut, vaikka yöpakkanen on parina yönä kirinyt jopa parinkymmenen asteen lukemiin! Ehkä hevosten hoitajana ennemmin harjailisi niitä silkkiturkkisia kesäpintaisia hevosia, kuin syljeskelisi sähköisiä irtokarvoja pitkälle kevääseen, mutta...

Äitihevonen auringonlaskun aikaan 19.3.2016.

Kaverukset Vilma ja Villis. 19.3.2016

Samainen parivaljakko. <3 19.3.2016

19.3.2016

Violankin päivät kuluvat siis tasaisen tylsästi tarhaillen. Onneksi kesään ei ole enää kuin kymmenisen viikkoa, mikä näin kirjoitettuna kuulostaa todellakin vähältä! Pihan puolelle ei ole ollut asiaa kengättömien kavioiden kanssa liukastelemaan ollenkaan, mutta tavallisia käsittelyjuttuja on harjoiteltu sujuvasti tarhassakin. Tavanomaisten karvanvaihtoaseiden lisäksi käsiin tarttui hiusharja ja jouhien selvityssuihke, ja talven jäljiltä rastoittuneet jouhet saivat osansa keväthuollosta.

Ihana Vilmu 19.3.2016

Blondi pehko selvittelyiden jälkeen. Tässä kuunnellaan, että ei kai vaan Viola saanut herkkuja... 22.3.2016

Entäs Villis, tukka ennen ensimmäistä selvittelyä (aikaisemminhan tässä ei juuri ole ollutkaan, mitä selvitellä)... 19.3.2016

Ja selvityksen jälkeen. Kohtalaisen pöyheä look, turkkia myöten! 21.3.2016

Parasta keväässä, paju, haapa, pihlaja, koivu, joissakin tapauksissa kuusi ja jopa mänty... 19.3.2016

Joskus pienenä viikko oli ehkä maailman pisin aika, varsinkin jos odotti jotakin, joulua tai synttäreitä. Nyt hitusen aikuisemmassa iässä kuukausi on aivan naurettavan lyhyt aika ja vuosi vierähtää sekin ihan varkain. Onneksi on Facebook, joka muistuttelee vuosien takaisista kuvamuistoista, tänään vuorossa oli vuoden takainen kuva, jonka Reetta kyläilyreissullaan nappasi Vienasta, varsamahasta ja onnellisesta hevosenomistajasta. Tuntuu kuin se olisi ollut ihan eilen vasta...

21.3.2015
Kieltämättä tutun näköinen pörröpää... 21.3.2016







Kuka olisi arvannut, että Viena monistaa itsensä... Pienillä muutoksilla tosin. (Onneksi.) 21.3.2016

21.3.2016

21.3.2016

 Kultaisissa kehyksissä 21.3.2016

Eikä ole jäänyt huomaamatta vuoden ensimmäiset ihanat varsakuvat, kevät todellakin on täällä (tai ainakin jossain siellä etelämpänä)! Voihan varsakuume...

Yhdeksän kuukautta sitten meillä oli tällainen<3 22.6.2015

Hilmuinen tyyppi! 22.6.2015

Ja nyt sitä ollaan jo näin suurta ja pörröistä... Villis sai väriinsä sopivan naruriimun kahden ihanan ponipojan emännältä!

Aurinkoiset päivät ja toimimaton nettiyhteys takaavat sen, että kuvia on ihan kiitettävä läjä julkaisuaan odottamassa. Kilometrikuvapostauksen lopuksi vielä pakolliset rapsuttelukuvat, äidin ja tyttären herkkä hetki tänään. Ei ole helppoa olla rapsutusväleissäkään tähän aikaan vuodesta, kun aina on suu täynnä karvoja!

22.3.2016

Vienan lautasilla havainnollistava esimerkki siitä, miten edustavaksi turkin saa kyhnyttämällä... 22.3.2016

Vuosi sitten Villis keikkui vielä tuon toisen punaisen turkin suojissa, nyt jo näin iso tyttö. 22.3.2016

Ja ihan äitin tyttö, tukkatyyliä myöten! 22.3.2016

9 kommenttia:

  1. Kuljen Hakaniemen rantaan,
    Maisa ei kulje mutta Villis kyllä jaksaa
    kevät - jaksanko Maisaa enää raahaa?

    toi naruriimu sopii hirmusuloselle Villikselle kyllä niiin hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Tälle nauroin eilen, ja naurattaa edelleen! Vaihdetaan ekalle riville vielä "Kuljen kylätien laitaa", niin äärimmäisen osuva biisi!

      Villis loukkaantui syvästi, kun toin naruriimun ja puin sen ipanalle, mutta en avannut porttia ollenkaan! Mitä peliä se tämä tällainen on...

      Poista
    2. toi alku on parempi joo!

      ja kai sitä nyt vähemmästäkin?! luuli jo raukka pääsevänsä metsään :(

      Poista
  2. Eikä tota Villiksen pöyhölookkia!! Mä kun luulin, että mulla on pöyhöharjainen varsa :) Villiksen tupee näyttää just siltä, kun uusi permanenttitukka harjataan auki :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anu, oletko kokeillut harjata Elviiran pehkoa hiusharjalla läpi? Voin kuvitella, että lopputulos mahtaa olla melkoinen afro... :D Vielä jaksan toivoa, että Villiksen tukka tuosta venyy isänsä mittoihin, vaikka toki saman ikäisellä Vilmalla olikin aikoinaan jo enemmän pituutta tukassaan. No, hauskalta se näyttää kyllä näinkin! Mainittakoon, että joskus näin netissä kuvan Vienan emästä, sillä oli tasan samanlainen pehko otsallaan kuin tyttärellään ja tyttärentyttärellään (tällä hetkellä). :D

      Poista
    2. Olen mä sen harjan selvittänyt kokonaan läpi ja varsinaisesti sen ulkonäkö ei juuri muutu, kunhan on tasaisemman näköinen. Eli siitä ei tule sellaista pörröistä afroa ollenkaan, sen jouhenlaatu vaikuttaa kyllä aika paksulta ja vahvalta eikä sellaiselta pörrööntyvältä. Se pehko vaan on yksinkertaisesti niin paksu, että näyttää pöyheältä :D

      Poista
    3. Olen aina kuvitellut Elviiran jouhilaadun sellaiseksi afroontuvaksi pehmeäksi kikkuraksi! Minä alan vähitellen totutella ajatukseen siitä, että Villikselle ei taida tulla isänsä tukkaa, tuollainen pehmoinen pörrö sen jouhilaatu tuntuu olevan, niin kuin emälläänkin.

      Poista
  3. Nauroin tälle ulkoasun taustakuvalle! :D Täälläkin irrotellaan karvoja maltilliseen tahtiin, pohjavilla ei meinaa vielä lähteäkään. Kohta onkin jo kesä, ainakin täällä etelämmässä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän huumorimielellä kevääseen! :D Ja totta kai Violan blogin pitää olla Violan näköinen! Sitä pahinta karvanlähtöaikaa odotellessa... Onneksi on furmis! :D

      Poista