maanantai 28. maaliskuuta 2016

Suurissa saapp... valjaissa!

Pihan liukkauden takia kaikki muutkin hoitotoimenpiteet on suoritettu viime aikoina tutussa tarhassa, jalkojen nosteluista lähtien. Miksipä ei siis myös valjastusharjoitukset? Villis on sovitellut Maisan ponivaljaita talven aikana kahdesti valjastuskatoksella, eikä ole tuumaillut oikeastaan yhtikäs mitään mahavyöstä tai rintaremmistä. Häntäremmiä ei oltu aikaisemmin sovitettu, kun ponivaljaiden häntäremmi oli auttamatta liian lyhyt, mutta häntäremmiä on läpytelty selän päällä ja häntää nosteltu. Vilman 1-vuotiskuvia katsellessa rohkaistuneena harjoittelua varten tarhalle kannettiin Maisan valjaiden sijasta hevoskokoiset valjaat. Viola on tällä hetkellä joka suuntaan suurempi kuin Vilma 1-vuotiskesänään, ja kuvista päätellen hevosten valjaat pysyivät senkin varsan päällä jo silloin. 

Neljän tamman lauma oli hetkeä aikaisemmin saanut päiväheiniä tarhaan, joten Violankin olisi voinut olettaa syövän heiniä valjastusharjoitusten ajan. Varsa kiinnostui kuitenkin valjaista heti, ja tuli portille haistelemaan ja maistelemaan kummallista remmikasaa. Lauman seurassa valjastaminen ei ollutkaan hassumpi ajatus, muita homma ei kiinnostanut tippaakaan, joten muu lauma rouskutteli heiniä rauhassa. Violankaan mielestä hommassa ei ollut siis mitään omituista. Varsa oli koko ajan narussa, kun ensin selän päälle nostettiin pelkkä mahavyö, sitten silakin. Silan ollessa selässä irrotettiin pitkät ohjat valjaista, Viola osallistui hommaan maistelemalla ohjia. Rintaremmin pukeminenkaan ei aiheuttanut hämmennystä, vaikka teddypehmustetta olisikin ollut kiva järsiä.

Niin uutta ja ...
... ei ainakaan ihmeellistä.

























Ja sitten oli se häntäremmi... Villis niiasi inhotuksesta, mutta ei häntäremmin takia, vaan omistajan jääkylmien sormien vuoksi. Häntäremmi oli ihan ok.

Yllä olevasta kuvasta näkyy, miten passelin pituinen mahavyökin hevosten valjaissa jo oli. Vilma oli ensimmäisenä kesänään hukkua näihin valjaisiin, eikä mahavyötä saanut riittävän tiukalle ilman paksua silatyynyä. Silkasta mielenkiinnosta siis piti mittailla Violan ympärysmittaa, pieni ja pönäkkä Villis on säkäkorkeudeltaan n. 15 cm emäänsä matalampi ja ympärysmittaa on 20 cm emäänsä vähemmän, 170 cm. Eläinlääkärin painomittanauha antoi Violalle painoarvioksi 400 kg, Hevostietokeskuksen laskukaavalla painoarvio on seitsemisenkymmentä kiloa vähemmän.


Seuraava askel ajo-opetuksessa otettaneen sitten syksyllä. Siihen mennessä valjaiden lisäksi kuolaintenkin pitäisi olla tuttua kauraa!

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Uusi ilme...

... blogille, eli ulkoasunvaihto!

Tässä puolestaan vähän vanhempi ilme. Villis edustaa! 16.2.2016

Tammikuinen kuva lumi pöllyten vilistäneestä Villitistä alkoi olla jo - kaikeksi harmiksi - ihan liian talvinen, ja ulkoasulle oli ehkä aikakin tehdä jotakin. Toisaalta parin päivän räntäsateen jälkeen saattaa olla ihan vähän ikävä oikeaa talvea. Vaan päästiinpä kertaheitolla eroon niistä tuhannen liukkaista pohjista, kun jäätikkö sai ylleen reippaanlaisen räntäkerroksen. Eikä tämä edes ole valitusvirsi, karvaa vaihtavien pihattohevosten harjaaminen kun on huomattavasti mukavampaa, kun turkki ei ole pakkaspäivän sähköistämä! Kuvaamishommista sen sijaan ei tarvitse haaveillakaan.

Edellisen ulkoasun taustakuva, ja yksi menneen(?) talven suosikkikuvistani. Viola 20.1.2016.

Ja tältä blogin ulkoasu(n pitäisi) näyttää tällä hetkellä.

Blogi on ollut vähän turhankin vähällä huomiolla viime aikoina, eikä tilanteeseen taida olla luvassa sen suurempaa muutosta lähiaikoinakaan. Villiksen päivät täyttyvät tärkeistä jutuista, syömisestä, nukkumisesta, juoksentelusta ja kavereiden kanssa rapsuttelusta. Mitään sen kummempia suunnitelmia keväällekään ei ole, joskin valjaisiin ja kuolaimiin tutustumista jatkettaneen sitten, kun pohjat tästä paranevat. Eli varmaan touko-kesäkuussa. Kevään edetessä uhkaavasti pahenevaa varsakuumetta voidaan nostattaa vielä viimeisten kesämuisto -kuvapostausten merkeissä, joitakin ennen julkaisemattomia kuvia Violan ensimmäisiltä kuukausilta on vielä vuoroaan odottamassa!

Vuosi sitten elettiin päivä päivältä jännittävämpiä aikoja! Viena ja vaaleanpunaiset haaveet, 26.3.2015.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

On siis kevät

19.3.2016

Kolme kevään tarpeellisinta asiaa, FURminator käteen, jääpiikit kengänpohjiin ja hiekoitushiekkaa kavioiden alle. Onhan ihanaa, kun on aurinkoista, eikä taivaalta ole tullut mitään pitkään aikaan! Harmi vain, että sen oikeasti lämpimän ja keväisen jakson aikana pohjat sulivat sen verran, että kaikkialla on nyt pakkasten palattua huisin hauska jäätikkö. Ilman jääpiikkejä (tai vaihtoehtoisesti luistimia) eteneminen on kahdellakin jalalla haastavaa, nelijalkaiset kengättömät kaverit ovat olleet pakotettuina tuttujen tarhanaitojen sisään melkein parin viikon ajan jo. Villitin villapuku meinaa ajoittain vähän ratkeilla liitoksistaan, kun virtaa olisi vaikka muille jakaa, mutta ei mahdollisuutta pinkoa totuttuun tapaan tuhatta ja sataa ympäriinsä. Tyl-sää.

Vaikka kuluu ne kevätpäivät paistatellenkin... 19.3.2016

Suurimmassa osassa kuvista Villiksen ja Vienan hienoinen sävyero ei erotu. Viena on aavistuksen... Oranssimpi?

Välillä sivusilmällä tai otsalampun valossa katsoo Violaa Vienaksi. Toisinpäin ei (vielä?) ole tullut erehdyttyä! 20.3.2016

Tässä(kin) kuvassa Viola on niin paljon emänsä näköinen! Huomaa myös kiva kevätvilla, ja komea parta... 19.3.2016

Kevätaurinko, pikkupakkanen ja karvanvaihto on aika sähköinen yhdistelmä. Kumisella hieromasualla pyörittelyn jälkeen hevoset ovat yhä vain entistä epäedustavampia ilmestyksiä, kun pörröinen turkki saa pintaansa pölykerroksen. Karvaa tunnutaan vaihtavan taas pitkään ja hartaasti, vaikka toisaalta ihan hyväkin niin, ei ole paleltanut, vaikka yöpakkanen on parina yönä kirinyt jopa parinkymmenen asteen lukemiin! Ehkä hevosten hoitajana ennemmin harjailisi niitä silkkiturkkisia kesäpintaisia hevosia, kuin syljeskelisi sähköisiä irtokarvoja pitkälle kevääseen, mutta...

Äitihevonen auringonlaskun aikaan 19.3.2016.

Kaverukset Vilma ja Villis. 19.3.2016

Samainen parivaljakko. <3 19.3.2016

19.3.2016

Violankin päivät kuluvat siis tasaisen tylsästi tarhaillen. Onneksi kesään ei ole enää kuin kymmenisen viikkoa, mikä näin kirjoitettuna kuulostaa todellakin vähältä! Pihan puolelle ei ole ollut asiaa kengättömien kavioiden kanssa liukastelemaan ollenkaan, mutta tavallisia käsittelyjuttuja on harjoiteltu sujuvasti tarhassakin. Tavanomaisten karvanvaihtoaseiden lisäksi käsiin tarttui hiusharja ja jouhien selvityssuihke, ja talven jäljiltä rastoittuneet jouhet saivat osansa keväthuollosta.

Ihana Vilmu 19.3.2016

Blondi pehko selvittelyiden jälkeen. Tässä kuunnellaan, että ei kai vaan Viola saanut herkkuja... 22.3.2016

Entäs Villis, tukka ennen ensimmäistä selvittelyä (aikaisemminhan tässä ei juuri ole ollutkaan, mitä selvitellä)... 19.3.2016

Ja selvityksen jälkeen. Kohtalaisen pöyheä look, turkkia myöten! 21.3.2016

Parasta keväässä, paju, haapa, pihlaja, koivu, joissakin tapauksissa kuusi ja jopa mänty... 19.3.2016

Joskus pienenä viikko oli ehkä maailman pisin aika, varsinkin jos odotti jotakin, joulua tai synttäreitä. Nyt hitusen aikuisemmassa iässä kuukausi on aivan naurettavan lyhyt aika ja vuosi vierähtää sekin ihan varkain. Onneksi on Facebook, joka muistuttelee vuosien takaisista kuvamuistoista, tänään vuorossa oli vuoden takainen kuva, jonka Reetta kyläilyreissullaan nappasi Vienasta, varsamahasta ja onnellisesta hevosenomistajasta. Tuntuu kuin se olisi ollut ihan eilen vasta...

21.3.2015
Kieltämättä tutun näköinen pörröpää... 21.3.2016







Kuka olisi arvannut, että Viena monistaa itsensä... Pienillä muutoksilla tosin. (Onneksi.) 21.3.2016

21.3.2016

21.3.2016

 Kultaisissa kehyksissä 21.3.2016

Eikä ole jäänyt huomaamatta vuoden ensimmäiset ihanat varsakuvat, kevät todellakin on täällä (tai ainakin jossain siellä etelämpänä)! Voihan varsakuume...

Yhdeksän kuukautta sitten meillä oli tällainen<3 22.6.2015

Hilmuinen tyyppi! 22.6.2015

Ja nyt sitä ollaan jo näin suurta ja pörröistä... Villis sai väriinsä sopivan naruriimun kahden ihanan ponipojan emännältä!

Aurinkoiset päivät ja toimimaton nettiyhteys takaavat sen, että kuvia on ihan kiitettävä läjä julkaisuaan odottamassa. Kilometrikuvapostauksen lopuksi vielä pakolliset rapsuttelukuvat, äidin ja tyttären herkkä hetki tänään. Ei ole helppoa olla rapsutusväleissäkään tähän aikaan vuodesta, kun aina on suu täynnä karvoja!

22.3.2016

Vienan lautasilla havainnollistava esimerkki siitä, miten edustavaksi turkin saa kyhnyttämällä... 22.3.2016

Vuosi sitten Villis keikkui vielä tuon toisen punaisen turkin suojissa, nyt jo näin iso tyttö. 22.3.2016

Ja ihan äitin tyttö, tukkatyyliä myöten! 22.3.2016

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Yhdeksän kuukautta

Hirmuisen sievä hevosenalku tasan yhdeksän kuukauden iässä, 15.3.2016.

Hetkinen... Vastahan tähän vuoteen vaihdettiin, ja kohta on neljäsosa tästäkin jo takana? Päivät vierivät sellaista vauhtia, että itse ei kerta kaikkiaan perässä pysy. Kevättä on ollut ilmassa jo siihen malliin, että ihan hiljaa mielessään lähes uskaltaa toivoa aikaista kevättä tännekin suuntaan, vaikka samalla takatalvi tuntuu todennäköisemmältä. Joka tapauksessa suurin osa tästä talvesta alkaa olla takanapäin, siitä kertoo ainakin hevosten kiihtyvä karvanvaihto, huimasti pidentynyt päivä ja linnunlaulu!

Eli sitä tuttua liibalaabaa säästä ja ajan kammottavan nopeasta kulumisesta, mitä Violan blogi on pitänyt sisällään viimeiset... No puoli vuotta. Elokuussa 2015 kahden kuukauden ikäinen Villis sai ikioman bloginsa, joka myöhemmin korvasi kokonaan edellisen hevosaiheisen blogin, jossa Violakin ehti seikkailla muutaman kuukauden ajan. Postaustahti on kevään korvilla hidastunut hidastumistaan, mutta eiköhän aktiivisempaan postaustahtiin palata viimeistään syksyllä, kun Viola aloittaa eskarin!

Villis 9 kk! 13.3.2016

Viena sai kyytiinsä ensimmäistä kertaa hevosen selkään kiivenneen kuskin, ja Villis antoi oman lisämausteensa hommiin!

12.3.2016

Ensin piehtaroimassa kävi Viena, ja Viola juoksi paikalle tohinalla. Tällä kertaa ei potkaistakseen maassa kierivää emäänsä...

...vaan kieriäkseen itsekin lumella, samassa kohdassa! Hauska ketjureaktio muuten, parhaimmillaan koko lauma piehtaroi.

Villis kauneimmillaan, kolmen kuukauden iässä. 23.9.2015

Ja vielä toisenkin kerran Villis 9 kk, 12.3.2016.

Sitten sitä harvinaista kuvamateriaalia Violan ja Vilman rapsuttelusta! Vihdoin! 13.3.2016

Vilman tämänhetkinen väri on vähän kuin aina likainen, mutta ehkä sävy tuosta taas vaihtuu? 13.3.2016

Sopivan kokoinen rapsuttelukaveri, ehdoton juttu keväällä! 13.3.2016

Näillä kahdella ei enää huimasti korkeuseroa olekaan! 13.3.2016

Pakollinen pärstäkuva, kaunis Viola<3 15.3.2016

Tai sama laam... hevonen toisella kameralla kuvattuna. Yhtä kaunis! 15.3.2016

Ja sitten pieni ja pörröinen varsuli ja tyylikäs kasvattajansa, korkeuseroa riittävästi. 15.3.2016

Ihanan aurinkoisen päivän päätteeksi matalalta paistelleen auringon punaamana äiti...

...ja tytär. Jotakin samaa niissä on! 15.3.2016

Hei Vilima, nyt poseerataan! 15.3.2016

<3 15.3.2016

Hurjan suloinen pörröotus, tässä valossa kauneimmillaan! 15.3.2016

15.3.2016

Niin ihania... 15.3.2016

15.3.2016

15.3.2016

Rapsutuskaverin vaihto lennosta. Maisalla ei aikaisemmin ole (naapurin Hertta-ponin lisäksi) ollut rapsuttelukaveria!

Villis on lauman ainoa, joka kelpaa rapsutuskaveriksi kaikille muille. 15.3.2016

Maisan turkista on jäljellä enää pelkkä pehmoinen pohjavilla. Porukan musta lamm... poni. 15.3.2016

Palataan asiaan seuraavan tuhannen ja yhden kuvan postauksen merkeissä! 15.3.2016