tiistai 2. helmikuuta 2016

Kuvankaunis


 ...kevättalven päivä, ja kolme pientä punaista puttea.

Tammikuu vaihtui helmikuuksi aivan upean aurinkoisissa merkeissä, pitkä, pimeä ja märkä alkutalvi tuntui hetkessä olevan ohitse, kun auringonpaiste jo hiukan lämmittikin hevosten pörröistä talvikarvaa ja omia poskia. Vilma otti tuttuun tapaansa ilon irti auringonpaisteesta ja köllötteli päivänokosilla hangella. Maisa oli kellahtanut pihattoon ja hautautunut kuivikkeisiin, Viena torkkui auringonpaisteessa ja Villis ilmoittautui välittömästi kaveriksi kaikkeen tekemiseen, takiaisena roikkumaan haalarin puntissa heti, kun silmä välttäisi. Vilmakin kyllä kömpi ylös, venytteli makeasti ja löntysti veräjälle katsomaan, olisiko nameja tarjolla. Porkkanoiden lisäksi tarjolla oli piikeillä pistelyä, mutta siitä ei järkkynyt muiden mieli, paitsi Maisan, joka odotti piikkiä kauhusta jäykkänä, silmät ja sieraimet teevadin kokoisia, puhisten ja valmiina sinkoamaan karkuun, ihan mihin suuntaan tahansa. Rokotuspäivä.

Iltapäivän auringossa olostaan leppoisasti nauttivien pihattohevosten kanssa vietetty hetki sai hymyn huulille. Omatkin akut on taas ladattu aurinkoenergialla, ja yhden erityisen kauniin päivän jälkeen jaksaa lisää tuiskua ja tuiverrusta!









Ja onhan ne vaan niin...  Ihania, pörröisiä, pusuteltavia, hyvän mielen hevoskavereita!

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! :) Näihin tunnelmiin on mukava palata nyt, kun auringosta ei taas ole ollut tietoakaan... Onneksi valoa riittää nyt jo vähän pilvisempänäkin päivänä!

      Poista
  2. Superhienojakuvia! Näyttääpä Villitti muuten nyt isolta hevoslapselta, kun olen saanut hoidokeikseni viimekesäisiä welsh-varsoja, jotka näyttävät vielä aivan lapsilta...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linnea! Katselinkin blogistasi söpöjä ponivauvoja! Jään odottamaan lisää kuvamateriaalia poneista... ;)

      Poista
  3. Aivan ihania talvikuvia! Mun suomenhevos-kuume vaan kasvaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Ansku! Se kuume on sitä sorttia, ettei ota laantuakseen edes silloin, kun niitä suomenhevosia on kolminkaan kappalein... ;) Paitsi ehkä vähän silloin, kun joku niistä keksii jotain tuhmuuksia, yleensä särkee jotain, itsensä vähintään. Silloin iskee shettiskuume, ne on kilttejä, söpöjä ja mukavia otuksia! :D

      Poista