keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Kevätaurinkoa

Pieni, punainen ja pörrötukkainen. Ihan niin kuin Vienan varsan olisi voinut kuvitellakin olevan.

Vanhojen kuvien sekaan vähän tuoreempiakin otoksia! Eilen päästiin täälläkin pitkältä tuntuneen ajan jälkeen nauttimaan auringonpaisteesta. Oli mukava huomata, miten kevättalven aurinko jo lämmittikin! Pörröiset pihattohevoset eivät meinanneet tolpillaan pysyä, kun alkoi juuri niin paljon ramaista lämpimässä auringonpaisteessa.

Edustusvillis.

...ja tammavarsansa, aina vain uljaampi ja kauniimpi...
Emätamma, uljas ja kaunis...


Onneksi on Vilma, edes yksi edustuskelpoinen suomitamma!


Vähän käsittämättömältä tuntuu se, että helmikuu on jo reilusti yli puolivälin. Kevät lähenee kohinalla! Vastahan sitä voivoteltiin marraskuun pahoja kelejä ja odoteltiin ihanaa aurinkoista kevättalvea. Sunnuntaina avataan ravikausi Rovaniemellä, ja siitä viikkoa myöhemmin, 27.-28.2.2016 päästään Mäntyvaarassa kokemaan hieman erilaista kilpailutunnelmaa vuoden ensimmäisen PoroCup -osakilpailun merkeissä!

Kuva vuoden 2012 Porokuninkuusajoista.

Toki kevättä on ollut ilmassa jo pidemmän aikaa, niinä vähemmän aurinkoisinakin päivinä. Punaisten ja mustien irtokarvojen muodossa... Neljän pörröisen pihatto-otuksen huoltajana ei auta kuin kaivaa FURminator ja muut toimiviksi todetut apuvälineet käsille, ja käydä taisteluun loppumatonta karvanvaihtoa vastaan.



Villis ilmoittautui tänään harjoittelemaan isojen hevosten juttuja, haukkaamalla suuhunsa ensin ohjat, sitten otsapannan Vilman suitsista. Ihan kuin huomaamattaan käytettiin sopivaa tilaisuutta hyväksi ja Villis maisteli kolmesti kuolaimiakin. Hauska suitsiensovitusjuttu päättyi Violan mielestä vaan turhan lyhyeen, ja varsa yritti vängälläkin maistella vielä muitakin suitsienosia! Pysyypähän hyvä mieli noissakin hommissa. Vilmalla ensikuolaimena ollut Maisan sweet iron -kolmipala ei taitaisi Villiksen suuhun sopiakaan, mutta ehkä joku muu kuolain varsinaisen opetukseen olisi kuitenkin mukavampi kuin paksuhko suora nahkakuolain. Vilma on kyllä kiitettävän pehmeäsuinen ajettava, sillä on opetuksesta alkaen ollut suussaan lötkö nahkakuolain. 

Osaa Villis ajoittain olla aivan edustavankin näköinen pieni suomenhevosenalku!

Eilisestä auringonpaisteesta päästiin nauttimaan vielä tutun mustan korvaparinkin takaa. Hevosenomistajuutta parhaimmillaan - kerran, pari kuukaudessa satuloida tuttu hevoskaveri ja karauttaa maastolenkille. Ja saada vielä maastoiluseuraakin! Tämän kuun lopulla tulee jo puoli vuotta siitä, kun Nestori muutti uuteen kotiinsa, aika on mennyt aivan älyttömän nopeasti! Aluksi oli kyllä outoa, kun Nestori ei viiden ja puolen yhteisen vuoden jälkeen ollutkaan kotipihassa, mutta tämä on kyllä ollut hevosellekin ihan paras ratkaisu. Ruuna on maailman parhaassa paikassa, ja oloonsa erittäin tyytyväinen yhden kivan tammakaverinsa kanssa!

16.2.2016 Maisemaa Nestorin korvien välistä. Ei hassumpaa!

Ja ruunaheppa ihan ite, maailman tyytyväisin otus.

Ensimmäinen kevät pelkän tammalauman kanssa on ollut kyllä hermolepoa itse kullekin! Villiksellä on ympärillään niin mukava tammalauma, että ei puuttuisi kuin ikätoveri painikaveriksi... Onneksi edes Vilma taantuu ajoittain pikkuvarsan tasolle ja riehaantuu leikkikaveriksi Violalle.

Violan ikäinen Vilma ja hoitosetä Nestori 22.2.2012.

8 kommenttia:

  1. Furminaattori hevosen varustekassiin? Kiitos ideasta, olen ostanut kissalleni semmoisen, mutta ei toiminut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aikalailla ainoa väline, joka tehoaa Maisan pehmeään pohjavillaan! Kovin ohutkarvaiselle tai herkkänahkaiselle hevoselle se taas tuskin sopii, mutta näiden pörröisempien otusten turkin kanssa kevätaikaan aivan ehdoton! :)

      Poista
  2. Näitä kuvia katellessa haluis vaan halailemaan tuota pörröistä pientä Villistä, se näyttää niin pehmeeltä!

    Meillä ei olla vieläkään alotettu karvanlähtöä, ihan käsittämätöntä. Tuupe on jo reilusti aikataulustaan jäljessä! :D Ehkä pitkästä aikaa oikeesti luminen talvi on sekoittanut senkin rytmit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis on kyllä aivan ihana pehmoeläin. ;) Se vaan inhoaa sitä, jos sitä yrittää halata. Pusutella saa sitten senkin edestä! :D

      No mikäs Tuupella! Jos se tietää vielä raakaa takatalvea sinne suunnille! :D Tänne on selvästi irtokarvanmäärästä päätellen tulossa leuto kevättalvi. Vilma mahtaa olla ainoa, josta ei vielä liiemmin karvaa irtoa!

      Terkut Tuupelle! Jokakeväinen varsakuume on täällä taas, enkä tiedä, miten selviän kesän yli. Syksyllä aina vähän helpottaa, kun pienenpienet ja pörröiset hevoslapset on jo niin paljon isompia. :D Tänä vuonna ei Villiksestä enää olekaan sitä kuumetta lievittämään...

      Poista
    2. Heh, ei me lukijat ainakaan pistetä pahitteeks jos vaikka ihan vahingossa eksytte Vienan kanssa taas jonkun iskähevosen luo ;)

      Mulla alkaa olla vahvat epäilyt (=toivomukset), että meillä olis pieni villi tammavarsa tulossa, sen verran on alettu Tuupen mahassa jo mekkaloida! Huimis oli niin kiltisti eikä juuri ilmotellut itestään ennen ihan viimeisiä päiviä ennen varsomista, että kyllä siellä täytyy nyt olla se vähemmän tasaista sukupuolta oleva yksilö asumassa. Toivottavasti. Ja toivottavasti siellä heitellään niitä kuperkeikkoja oikein päin, jalat suorassa.

      Poista
    3. Villis voisi olla se, joka pistäisi pahitteeksi, kun äitihevoinen ei olisi olemassa enää häntä varten. Saati ihmiset! Nytkin ne mokomat välillä ottaa jonkun ihan muun hepan tarhasta ja tekee sen kanssa juttuja! Käsittämätöntä...

      Pidetään niiiin peukkuja pirteälle tammavarsalle! Tuli muuten mieleen, että viime yön unessa oltiin lähdössä juoksujalkaa hevosklinikalle, kun vastasyntyneellä Villitillä vuoti napa. Kaikenlaisia unia sitä tuleekin katseltua, varsinkin nyt, kun Villis on jo hieman suurempaa mallia kuin siinä unessa... :D Toisaaltahan tässä ollaan enemmän kuin onnellisessa asemassa, kun ei tarvitse todellisuudessa pelätä enää noita juttuja! Vaikka kateeksi käykin kaikkia niitä, jotka saavat sydän syrjällään jännätä tiineiden tammojensa kanssa.... :D

      Poista
  3. Ihania kuvia varsinkin noi haukottelukuvat, kun pikku nököhampaat vaan näkyy :)
    Kumpa sitä pääsisi itsekin päivänvalolla heppoja moikkaamaan ja kuvaamaan varsinkin aurinkoisella kelillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu! Haukottelukuvat on kyllä söpöjä, meillä tytöt oli niiiin väsyksissä auringonpaisteessa. Onneksi sitä inhottavasti väsyttävää auringonpaistetta ei ole tarvinnut katsella tämän päivän jälkeen... Eikä taida hetkeen tarvita taas katsellakaan. :D No, nautitaan lumisateesta, voisihan se keli aina paljon huonompikin olla!

      Toivottavasti saat kyydin turpaterapiaan jonain aurinkoisenakin päivänä! On niin vaikea edes kuvitella, miltä tuntuisi olla pitkiäkin aikoja kerrallaan erossa noista... Nyt, kun vaan malttaa rauhassa parannella itseään, niin onhan niitä yhteisiä, toivottavasti aurinkoisiakin, päiviä vielä rutkasti edessä! :)

      Poista