lauantai 6. helmikuuta 2016

Ihan liekeissä


Voi sitä riemua! Villis on ollut ensin ihmeissään, sitten käärmeissään siitä, kun ei ihmisotus vain huomaa päästää varsaa kirmailemaan pehmeälle hangelle, vaikka virtaa olisi pienen pitäjän tarpeisiin. Voitte siis kuvitella, minkä verran oli vauhtia ja ilmavuutta ipanan liikkeissä, kun rokotusloma oli lusittu ja sai ihan luvan kanssa päästellä isoa kovaa, nakella pukkisarjoja ja haastaa emätammaa kilpajuoksuun. Villitti oli ihan liekeissä!



Siinä ei paljon painaneet pyynnöt siitä, miten voisi tietenkin ottaa vähän rauhallisemminkin. Siis ne eivät painaneet ollenkaan, kun Villis pinkoi lumi pöllyten ympäriinsä suunnilleen miljoonaa, mutta onneksi välillä maltettiin hetken verran syödäkin. Kohtalaisilla menohaluilla varustettu varsa olisi varmaan pystynytkin ulkoilemaan vapaudessa emänsä matkassa heti rokotuksen jälkeenkin, mutta Villitiltä sellainen ei onnistu, sitä nautitaan vauhdin hurmasta aina niin kauan, että hikihän siinä tulee. Siinä(kin) mielessä ihan kuin emänsä, useimmiten ne rauhalliset maastolenkit, mitä käytiin Vienan kanssa, olivat lähinnä kaikkea muuta kuin rauhallisia. 







Vienakin oli vähän yläkuloinen, ja innostui useamman kerran ampaisemaan pukkilaukkaan narussa. Monen muun hevosen kanssa ei kyllä onnistuisi tällainen Villitin liikautus- ja kuvausjärjestely, ja vaikka Viena välillä käyttäytyykin enemmänkin kuin pieni porsas, on se silti uskomattoman kiltti ja herkkä hevonen. Ei tarvitse olla huolissaan, vaikka kameran kanssa siinä tamman vieressä polvistuukin hankeen Villistä kuvaamaan ja varsan kiitäessä vierestä pukkeja nakellen narussa oleva emäkin innostuu. Violaa sen sijaan saa jo pitääkin silmällä, tänään oli jo lähellä, että olisin saanut ison halin kahta jalkaa lähestyvältä ipanalta, kun se oli kiipeämässä emän niskaan ja Viena väisti pois alta.

Tuntuu kuin kirjoittaisi oikeasti liikutuspäiväkirjaa, mutta "loppukäyntien" ajaksi Villis sai uuden rotsin niskaan!

Juoksentelujen jälkeen Viola joutui sovittelemaan uutta ja äärimmäisen ihanaa kuivatusloimeaan. 125-kokoinen, Hööksin alennusmyynneistä mukaan tarttunut ällösöpö fleeceloimi olikin kuin tehty Violalle. Kaikilta muita osin, paitsi värinsä puolesta, punarautiaalle kun ei ihan oikeasti possunpunaiset varusteet sovi... Onneksi tämäkin loimi jäänee pian pieneksi ja päässee jonkun söpön ponin käyttöön!

Ikkunasta katselin, kun heinien syömisen jälkeen Viola olisi halunnut kovasti rapsutella emänsä kanssa, mutta eihän niistä rapsutteluhommista tullut oikein mitään, kun muksulla oli vielä takit päällä. Loimista riisumisen jälkeen päästiin asiaan!

Vienallekin löytyi mieluinen rapsuttelukaveri, kun sellaisen itse teki.

Eikä epäilystäkään, kenen tyttö tämä on!

Reilun viikon päästä tulee jo täydet kahdeksan kuukautta Violan syntymästä. On aina vain hauskempi vertailla Violaa neljän vuoden takaisiin kuviin saman ikäisestä Vilmasta. Viola on kaikin puolin niin paljon suurempi, mutta silti oli aavistuksen hämmentävää tajuta, että kahdeksan kuukauden ikäinen Vilma käytti vielä shettiskokoisia riimuja, kun Viola on siirtynyt jo ponikokoisistakin suurempiin! Maisan shettiskokoiset valjaatkin sopivat paljon paremmin Vilman päälle, Violan kanssa päästään kohta jatkamaan harjoituksia jo hevoskokoisten valjaiden kanssa. Ensimmäisinä kuolaimina Vilmalla oli lainassa Maisan kolmipalat, ja päässään Maisan pienimmät suitset. Ja tällä hetkellä Vilmalla on porukan suurin pää, hurmaavaa pienten suomenhevosten x-full -kokoa...

Alla pari kuvaa Vilmasta helmikuulta 2011, näitä pitänee etsiä koneelta lisääkin! Oli sitä Vilmassakin vauhtia, aina välillä.

Kahdeksan kuukauden ikäinen Vilma 10.2.2012

15.2.2012

Violasta saattaa tulla tämän porukan suurin pieni punainen putte, lautaskorkeus lähenee jo uhkaavasti Vilman korkeutta. Jalkojahan Violalla on jo nyt enemmän kuin Vilmalla, mikä ei kyllä sekään paljoa ole. Vaan lujaa näyttää pääsevän niilläkin koivilla!

Ja ne Villiksen omat terkut, Facebook ja Instagram -seuraajille tuttu, mutta niin söpö kuva, että laitetaan tännekin!

8 kommenttia:

  1. Hassua miten punainen Viola on verrattuna Vilmaan, joka oli samanikäisenä tuollainen tummanruskea :D Suloisia kuvia taas, kyllä suokit on ihania :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilma vaihtoi väritystään ihan täysin 1-vuotiskeväänä. :D Minä silloin pidin peukkuja tummanrautiaalle ja tykkäsin hulluna tuosta Vilman ruskeasta sävystä, niin eikö sieltä kevään korvilla kuoriutunut ihan punainen turkki alta. :D Nyt vuosi vuodelta sävy on muuttunut takaisin ruskeammaksi, varsinkin kesäkarvassa näkyy sellainen harmahtava sävy, verrattuna ensimmäisen kesän tulipunaiseen turkkiin! Vilman karva on muutenkin hauskan väristä, päältä punaista, mutta alta ihan hiirenharmaata, kun Violan ja Vienan turkki on on karvan juuresta kärkeen ihan tasaisen punaista. Jännä seurata, muuttuuko Vilman väritys tuosta vielä. :) Emänsä on myös tunnistettu punarautiaaksi ja sukupostin ravikuvissa sävyltään ihan punainen, mutta Vilman syntymän aikoihin se oli hyvinkin harmahtava tummanrautias. Rautias on kyllä hauska väri kaikkine eri sävyineen! :)

      Poista
  2. Ihana tuo 2. viimeinen kuva! Minusta olisi kyllä ollut kivempi, jos Vilma olisi tuon väriseksi jäänyt, mutta kyllähän tuo punainenkin menee. Olisihan se kyllä kimo suokkikin jännä, niitä kun itse olen nähnyt vain pari. :)
    ~ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ilona taas kommentistasi! :) Itse tykkäsin myös hirmuisen paljon tuosta ruskeasta karvapeitteestä, nyt tuntuisi hassulta, jos Vilma olisi tuon värinen. :D Minun on pakko myöntää, etten ole tainnut kimoa suokkia nähdä livenä kertaakaan, sellaista olisi ihan huippuhieno päästä kuvaamaan tällaisiin maisemiin!

      Poista
  3. Ihan mieletön tuo kolmas kuva! Ihana, tuntuu kuin Viola ryntäisi suoraan tietokoneen ruudun läpi huoneeseen.

    Hih, Violalla on samanlainen rotsi kuin minun VakavastiOtettavalla FriisiläisOrilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anniina! Vakavasti otettavalle uljaalle mustalle tuollainen takki vielä sopiikin, hänen orhisuuttaan ei kukaan tule kyseenalaistamaan muutaman sydänkuvan takia, mutta miten käy tosi tuiman pienen suomenhevosenalun, uskottavuushan siinä kärsii ja kovaa... :D Isäntä löysi samaisesta alekorista vauhdikkaalla Pollen kuvalla varustetun fleeceloimen, jonka vaaleansininen väri olisi ehkä sopinut Violalle tätä vaaleanpunaista paremmin... Mutta sen pieneksi jäämistä olisi joutunut harmittelemaan, tämän kohdalla se tulee olemaan enemmän helpotus. ;)

      Poista
  4. Postauksesi on aina kyllä yhtä mukava lukea!:)
    Blogisi on todella laadukas ja näkee että tähän käytetään aikaa, ja kuvat ovat aina yhtä upeita! Kiitos tästä blogista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta! Suuret kiitokset Anonyymi kivasta kommentistasi! :) Tämä viimeaikainen epäaktiivisuus hiukan hävettää, mutta ehkä parempi ollakin vääntämättä tikusta asiaa. Korvataan laatua määrällä sitten, kun on taas miljoona kuvaa julkaisuaan odottamassa! :D

      Poista