lauantai 2. tammikuuta 2016

Toiveita tulevaan, muistoina menneestä

1-vuotias Vilma! 19.8.2012

Vuoden ensimmäisenä päivänä Violastakin tuli jo 1-vuotias! Hevosethan ikääntyvät aina tammikuun ensimmäisenä päivänä, ja näin ollen lauman vanhimmainen, Violan emä Viena, saavutti jo 16 vuoden iän. Puolivuotiaana meille muuttaneet Maisa ja Vilma ovat nekin jo vähitellen aikuisia, Maisa ainakin ikänsä puolesta, 8-vuotiaaksi käännyttyään, ja Vilmastakin tuli jo viisivuotias!

1-vuotiaan hevosen elämään kuuluu paljon uuden oppimista, ja Violankin varalle vuoteen 2016 on tehty joitain suunnitelmia. Tuntuu kuin olisi ihan eilen ollut se päivä, kun 1-vuotiaan Vilman kanssa tutustuttiin valjaisiin. Yhdessä hujauksessa siis pörröisestä Villiksestäkin tulee jo aikuinen hevonen!

Alla kuvapari näistä meidän puolivuotiaista, Vilma kuvattuna vuoden 2012 tammikuussa ja Viola viime vuoden lopulla. Varsoilla on kuvissa parin viikon ikäero, eikä kuvia vertaillessa enää ihmetytä, miksi Viola tuntuu niin paljon suuremmalta kuin Vilma saman ikäisenä, kokoeroa kun näyttää löytyvän joka suuntaan. Nyt viisivuotiaana Vilma on ehkä juuri ja juuri hevoskokoinen, mutta toisaalta Viena on sekin samaa kokoluokkaa. Violan isän puolen suvussa on vähän suurempia hevosia, eikä haittaisi, vaikka sieltä joku sentti tulisi korkeutta enemmän kuin emältään.

Viola (s.15.6.2015) 28.12.2015
Vilma (s.14.6.2011) 13.1.2012

Ihan ensimmäinen oma kasvatti Viola on nyt siinä iässä, että kaikki sen kanssa tehty ei enää ole meille ihmisille ensimmäistä kertaa. Seitsemän vuotta sitten aloitettiin ensimmäisen oman varsan kanssa, kun puolivuotias Maisa muutti Vienalle seuralaisponiksi. Maisa puolestaan oli kolmivuotias, kun neljä vuotta sitten elämäämme asteli vasta vieroitettu Vilma, ja nyt Vilman ollessa viisivuotias on käsissä puolivuotias Viola. Kolmannen varsan kohdalla alkaa ehkä olla pienen pieni ajatus siitä, mitä tulevat vuodet pitävät sisällään, mitä tehdään ja miten, ja mitä ei ehkä kannata tehdä ollenkaan.

1-vuotiaan Violan vuotta varovasti suunnitellen vertaillaan varsaa Vilmaan, Maisan kanssa asiat kun etenivät vähän erilaisessa järjestyksessä, ja toisaalta Vilman opetuksen ajalta on jo olemassa kasa kuvia niitä hyvin hataria muistikuvia tukemaan. Maisan kanssa aloitettiin nollasta, kun vähän käsitellyn ponivarsan kanssa piti opetella alusta asti kaikki, harjaaminen, kavioiden nostelu ja talutuskin. Vilma puolestaan oli paljon käsitelty ja rohkea hevosenalku, jolla oli mainitut asiat jo hallussa meille muuttaessaan.

Ponityypit Maisuli kolmevee ja puolivuotias Vilmis, jouluaattona 2011.

Puolivuotiaan Vilman kanssa harjoiteltiin pikkuhiljaa tulevaa varten, kääpiökokoinen hevosenalku sovitteli valjaitakin ja suhtautui uusiin asioihin järkähtämättömän putenalun tapaan. Vilma tutustui kuolaimiin muutamaa kuukautta valjaiden jälkeen, ja ihan ensimmäiset ohjasajopätkät otettiin 1-vuotiskeväänä. Varsinainen ajo-opetus alkoi ohjasajon merkeissä syksyllä laidunkauden jälkeen. Ja ohjasajolla tarkoitan sitä takaa ajamista, joka vain tuo enemmän mieleen ne tilanteet, kun akka juoksee karkuteillä olevan hevosen perässä kaurasankoa heilutellen - niitäkin on matkan varrelle mahtunut, Vilman kanssa poikkeuksellisen paljon... Kuitenkin, sitä ajamista ilman kärryjä, ratin, kaasun ja jarrujen toimivuuden testaamista, tai oikeammin niiden opettelua, ennen kuin kärryt tulevat mukaan kuvioon.

Onnellinen omistaja, minipieni Vilma ja ponivaljaat! 25.1.2012

Vähän suurempi varsa ja jo ihan hevoskokoiset valjaat, 21.9.2012.

Ja kolmas kerta kärryjen edessä, 28.10.2012. Violaa aloittaessa ei potkuremmiä jätetä talliin.

Violan kanssa edetään mahdollisesti samansuuntaisella aikataululla. Mahdollisesti, eli ehkä, jos, mutta, kun, vaikka, tai sitten ei... Ne ponivaljaat söpöine ja Violalle sopivan violetteine pehmusteineen on pidetty vielä valjashuoneessa, mutta ajatusta siitä, että varsa joskus remmeihin puetaan on alustettu narun kanssa. Siinä missä Viola on jo pikkuruisena oppinut sietämään kosketuksen ihan joka paikkaan, on samaa harjoiteltu myös pitkän narun kanssa. Pörröinen pihatto-otus on myös sovitellut loimea muutamaan otteeseen, ja reippaana tyttönä poistanut niitä ylimääräisiä ja mukavasti rapisevia tarraosia Maisalta lainassa olleesta sadeloimesta. Takki on siis tuttu juttu, ja Violan riemuksi parina sateisena syyspäivänä myös Viena ja Vilma ovat saaneet omat mekkonsa, joiden tarrojen repimisessä on ollut sitten ihan uudenlaista haastetta!

Sarjassamme alustavat suunnitelmat on myös ne syksyn varsanäyttelyt, sitä ennen pitäisi totutella niihin kuolaimiin ja ehkä pyörähtää ihmisten ilmoilla harjoittelemassa käyttäytymistä vieraissa paikoissa. 1-vuotiskesä varsakaverin tai useamman kanssa laitumella olisi myös aivan mahtava juttu, jos vaan napanuora - omistajan ja hevosen välillä - on katkennut ennen sitä. Ja se vieroitus sitten... Mikään kiire ei vieroituksen kanssa kyllä ole, ja lienee järkevintä olla tekemättä kovin suuria suunnitelmia sen osalta, katsoo miten ja missä vaiheessa asiat järjestyvät. Stressittömin vaihtoehto varsan kannalta olisi varmaankin se, että emä lähtisi kokonaan toisaalle vähäksi aikaa ja Villis saisi jäädä tuttuun laumaan kotiin. Laumaan, johon Vienakin sitten palaa taas takaisin.

Ja niin kuin Vilmankin kanssa, olisi se ajo-opetus edessä sitten 1-vuotissyksyllä.

Juuri 2-vuotiaaksi tullut Vilma ajolenkillä kolmisen vuotta sitten, 26.1.2013.

Niin söpö Vilma! 26.1.2013

Harmi kyllä, käytössä ei ole hyväpohjaista ajolenkkiä, jossa saisi varsan kanssa ajokokemuksia kerryttää ilman pelkoa siitä, että vastaan tulee esimerkiksi koko tien täyttävä kirjastoauto. Maisa ei vieläkään ole täysin liikennevarma, vaikka paljon liikenteessä kulkikin Nestorin matkassa. Siitä oppia ottaneena Vilman kanssa harjoiteltiin paljonkin autojen kohtaamista, ensin taluttaen ja ohjasajaen pihapiirissä, sitten ajaen tiellä. Lisäksi Vilma totutteli muihinkin menopeleihin, joita liikenteessä voi kohdata, esimerkiksi traktoriin, moottorikelkkaan ja mönkijään.

Viola on tutustunut autoihin turvallisesti kotipihassa, traktorin touhuja tullaan aidalle uteliaana katsomaan, hoitotäti Vilman kanssa tietenkin. Peräkärryjä on pihassa ihmetelty, ja moottorikelkkoja, eikähän niistä paikallaan olevista arvaisi, miten monen hevosen mörköjä niistä tulee, kun vilahtavat vauhdilla ohitse rämisten ja pöristen. Nyt, kun liikenteeseen tutustuttamiseen kaveriksi ei ole käytettävissä ällistyttävän liikennevarmaa turvahevosruuna Nestoria, voisi ne saappaat olla Vilman täytettävissä.

Siellä se vaanii, silmät kiiluen... 12.2.2013

Vilma ja mönkkäri. 26.2.2013

Ajo-opetuksen jälkeen Vilmaa ajettiin jaksoina vähän säännöllisemmin kevääseen asti, kesän 2-vuotias varsa sai pitää lähinnä laidunlomaa. Syksyllä sorvin ääreen palasi mukavan yhteistyöhaluinen ja toimiva varsa, jonka kanssa oli turvallista ajella liikenteenkin seassa. Jos kaikki menee vähänkään suunnitelmien ja toiveiden mukaan, voitaisiin Violankin kanssa olla siinä vaiheessa, sitten syksyllä 2017!

1-vuotiaasta Vilmasta kuvia etsiskellessä löytyi kasa rakennekuvia, alla esimerkiksi kuvia 1-vuotiaasta Vilmasta syntymäpäivänään. Säkäkorkeudelta Vilma oli suunnilleen samaa kokoluokkaa kuin mitä Viola nyt, mutta takaa ehkä ihan hiukkasen korkeampi.

1-vuotissynttäreitä viettävä Vilma 14.6.2012


Alla lainaus Vilman syntymäpäiväpostauksesta:

"Kotikutoisesti vähän sinnepäin mittaillen pieni suomenhevoinen on säältään alle 135 cm ja takakorkeutta kymmenisen senttiä. Vielä on pitkä matka hevoskokoon, ainakin säkäkorkeuden osalta... Kunhan ei jää ihan näin takakorkeaksi ja kasvaa ponimittojen yli, niin tyytyväinen olen!" 14.6.2012

Ei kai se siis auta kuin tyytyväinen olla, kun kerran sellaista on vuosia sitten luvattu! Nyt 5-vuotiaana Vilma on kyllä ehkä vähän paremman näköinen kuin 1-vuotiaana, ei ainakaan aivan noin takakorkeakaan ja luultavasti jopa ihan hevoskokoinen. Ainakin leveydellä korvaa sen, mitä korkeudesta puuttuu!

Vielä kerran 1-vuotias Vilma 14.6.2012

Ja samainen otus tuoreimmassa rakennekuvassaan 3.7.2015

Vilmasta on otettu rakennekuvia kuukausittain aina kolmivuotiaaksi asti, joten eiköhän näiden kahden kasvua tule vertailtua vielä paljon enemmänkin Violan kasvaessa. Suurin toivomus alkaneelle vuodelle on tietenkin se, että kaikki pysyisivät terveinä! Joskus hevoshommissa tuntuu, että se on samalla kaikista eniten pyydetty.

Vilma 7,5 kk 27.1.2012
Viola 6,5 kk 28.12.2015

11 kommenttia:

  1. Todella ihania kuvia! Onnea pikkuiselle Villitille ja onnea muillekin vuoden ikääntyville hepoillesi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ponifani! Vilman ajo- ja kasvukuvista on kiittäminen isäntää, joka vielä tuolloin jaksoi kameran kanssa mukana joskus kulkea. :D

      Poista
  2. Ihania nuo ajokuvat muutes! Ai kun olisi nytkin lunta yhtä lailla, mutta nykyään vain nurmikon päässä on vähän pakkasenpuremaa, ainakin täälläpäin. Kävin muuten tutustuttamassa itseeni tuonne Vilman sukutauluun ja siellähän oli Kihin Hiski ja Vokkerilla. Mulla kun on (oli) kaksi elämäni hevosta ja toinen oli Kihin Hiskin varsa ja toinen Vokkerillan. Vilmasta jotenkin tuli tällanen suosikki samantien :D
    Näyttääkö muuten vaan, että Viola olisi vähän massiivisempi mutta matalempi kuin Vilma näin vuotiaana? Kyllä siitä ainakin komea heppa tulee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajokuvat ovat minunkin suosikkeja, taisi olla luminen talvi silloin neljä vuotta sitten. :) On täällä tosin nytkin lumi maassa, mutta ei noin kauniisti puissa! Muistan kyllä, että tuona talvena oli myös niitä mukavia vesi- ja räntäsateita ja ajeltiin villin Vilman kanssa läpimärkinä. :D

      Vilma on muuten aika tarkkaan naamastaan sen näköinen, kuin olisi puolet emäänsä ja puolet isäänsä. Vokkerillan jälkeläisistä löytyy aika paljon hevosia, jotka naamasta tunnistaa siihen sukuun. :D Vilma on aika mainio tyyppi, oppikirjaesimerkki suomenhevosesta.

      Ensimmäinen vertailukuvapari on (nyt) linkitetty suurempiin kuviin, joista varsojen kokoeroa on helpompi vertailla. Viola on joka suuntaan suurempi, paljon korkeampi, leveämpi ja vähän pidempikin kuin Vilma tammikuisessa kuvassa. Puoli vuotta myöhemmin otetussa 1-vuotiskuvassa Vilma on suunnilleen saman korkuinen kuin mitä Viola nyt! Jännä seurailla, tuleeko siitä suurempi, vai kasvaako vaan niin eri tahtia. :) Kiitos kommentistasi Anonyymi!

      Poista
  3. Ihania kuvia :) Miten Vilman jalka muuten nykyään voi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli! Vilman koipi on ollut aivan hyvä, ei ongelmaa. Kestää rodeoratsastustakin. :D Ei vaan, kevyttä köpöttelyä me on harrastettu, sen vähän minkä on. Ajamista olisi kiva aloittaa, mutta on koko ajan niin pirun liukasta, ettei mahdollisesti hyvinkin pukkiloikkailevan kanssa hirveästi himota lähteä tuonne tielle seikkailemaan.

      Poista
    2. Hyvä kuulla :) täälläkin kelit on mitä on, joten liikuttaminen on haastavaa. Puhumattakaan tästä reilu 2kk ikäisestä pikkumiehestä. Huh, eiköhän se tästä joskus helpota ;D

      Poista
  4. Hups, näyttääpä Vilma tosiaan pieneltä verrattuna Villikseen!
    Hienoja nuo Vilman ajokuvat, niin kuin muutkin ovat kommentoineet. Teidän ajo-opetussuunnitelmat kuulostavat juurikin ihan samansuuntaisilta kuin meillä on täällä tehty suunnitelmia. Toivottavasti päästään kumpikin ilman takapakkeja suunnitelmia toteuttamaan!
    Hyvää uutta vuotta teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä todella pikkuinen, muistan niin hyvin, miten siitä meni kädet ympäri silan kohdalta meille tullessaan, Viola kun oli saman ikäisenä jo sen verran muhkeampi, ettei toivoakaan, että olisi kädet yltäneet ympärille!

      Ehkäpä vuoden päästä isäntä lähtee kaveriksi ja ottaa Violasta samanlaisia ajokuvia? Tuntuu ajatuksena taas niin hullulta. :D Jospa vaan kaikki menisi niin kuin on varovaisesti suunniteltu ja toivottu, teillä ja meillä! :)

      Poista
  5. Apua, kuinka söpö Vilma voi olla tossa ponivaljaskuvassa, sehän ois mennyt ihan täydestä jonain ratsuponina! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisen talven Vilma oli kyllä maailman söpöin poniini! :D Söpö se toki on edelleen, mutta ei ihan niin poni enää!

      Poista