lauantai 9. tammikuuta 2016

Passi, ja hammash... Pokaali?

-28 °C  7.1.2016

Paukkupakkasista selvittiin, ainakin tällä erää! Muhkeaa toppavarustusta tarvittiin ainoastaan omistajan niskaan, hevoset pysyivät hyvinkin lämpiminä parin vuorokauden ajan, vaikka lämpötila laski lähelle kolmeakymmentä pakkasastetta ja sen allekin. Tänään onkin ollut enää päälle kymmenen astetta pakkasta, suorastaan mukavan lämmin sää!

Kuluneella viikolla Viola sai postia peräti kahdesti, ensimmäinen oli lupaavan paksuinen kirjekuori, josta löytyi kuin löytyikin odotettu keltakantinen passi. Varsan rekisteröinti alkaa jo ensimmäisten elinkuukausien aikana, kun varsomistodistus nimiehdotuksineen toimitetaan hevosjalostusliittoon. Seuraavaksi tilataan tunnistaja, joka kirjaa ylös varsan värin ja merkit, asentaa mikrosirun ja ottaa veri-, tai jouhinäytteen. Rekisteröinti suoritetaan loppuun, kun hevosjalostusliiton tunnistaja toimittaa tunnistuslomakkeen ja varsan syntymätodistuksen Suomen Hippokseen, josta varsan omistajalle lähetetään sitten se hevospassi. Nyt Viola on rekisteröity suomenhevoskansalainen, passeineen päivineen!

Mitään en myönnä, mutta jälkikäteen on saattanut jonkun kerran hiipiä mieleen, että olisiko sittenkin pitänyt nimetä Villis Vienaksi, kun suvussaan on kolmessa polvessa emälinjalla pelkkiä Vienoja ja syntyikin mokoma Vienan nimipäivänä. Trispatin Viena vaan ei kuulosta kovin kivalta nimeltä sekään. Ja onhan Viola - ainakin vielä - niin Villitti! Ensimmäisenä piti muuten tarkistaa, että passin kannessa tosiaankin luki Villitti, eikä Villititti.


Violan merkki vaihtuikin vielä matkan varrella pyrstötähdestä ja puoliläsistä epäsäännölliseksi läsiksi, eli paperilla Vilman ja Violan päämerkit ovat samaa sarjaa, epäsäännöllisiä läsejä molemmat. Täytyy vielä erikseen mainita, että tarkkasilmäinen oli se eläinlääkäri, joka 17 vuorokauden ikäisen alkiorakkulan tunnisti läsipäisen tammavarsan aluksi!

7.1.2016


Toinen postilähetys olikin paketti, josta löytyi Violan ensimmäinen pokaali! Playsson.net järjesti joulukuussa hevosalan Blogiexpo -tapahtuman, jossa palkittiin yleisöäänestyksellä valittuja vuoden 2015 parhaita blogeja. Villitti -blogi pääsi ehdolle vuoden tulokkaaksi, ja kuten pokaalista voisi päätelläkin, palkittiinkin vuoden tulokkaana. Vielä kerran kiitokset kaikille äänestäneille, ja Playsson.netin tiimille upeasta pokaalista!

Violaa ei huvittanut poseerata pokaalin kanssa,  hampaista pelastettu pokaali pääsi hyllyyn villaisen Villiksen ja Vienan kanssa.

Kyllä nyt kelpaa! Tänä vuonna painitaankin sitten raskaammassa sarjassa. :-D

Jonkun kerran tuli pakkaspäivinä hekotettua, kun katseli äidin ja tyttären tykkatyylejä! Ajoittain blogin lukijoita on askarruttanut, tuleeko Violalle enemmän emänsä vai isänsä otsajouhitus, ja tällä hetkellä tilanne ei näytä oikein lupaavalta, siis jos odotetaan varsalle isänsä komeaa otsaharjaa...



Nyt on sitten viimeiset päivät, kun vielä ehtii osallistua vuoden 2015 parhaimpien kuvien valintaan ja lahjakortin arvontaan, osallistumisaikaa on vielä huomiseen iltaan asti!

7.1.2016

8 kommenttia:

  1. Teillä jo ihaillaan uudenkarheaa passia, kun täällä vaihdellaan tunnistajan kanssa sähköposteja, soittamalla kun ei tunnu saavan kiinni. Perjantaina sain pahoitteluviestin, kun lokakuisen puhelinkeskustelun jälkeen ei ole mitään tapahtunut, ja minulle ehdotettiin samalla tulevaa maanantaita. Näin tämän viestin vasta työpäivän jälkeen ja vastasin vasta kotona hänelle, joten saa nähdä, saatiinko aikataulut sovitettua tulevalle maanantaille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan hieno tunne saada se odotettu passi kätösiin! :D Maisan passia odotettiin aikoinaan puolisentoista vuotta, kun sillä oli ensin sotkuja tunnistuksen kanssa, Maisahan tunnistettiin kahdesti, sitten omistajanvaihdosilmoitus oli kadonnut ja lopussa ongelma oli siinä, kun ponin nimi oli niin pitkä, ettei ollut mahtunut passin kannen aukkoon. Se oli kanssa kohtalaisen hieno hetki, kun Maisan pinkki passi lopulta saatiin! Ja poni omiin nimiin, puolentoista vuoden odottelun jälkeen... Toki odottelu olisi varmaan lyhentynyt, jos olisi säännöllisin väliajoin soitellut passin perään.

      Toivottavasti saatte tunnistajan vierailulle pian ja Elviirankin passin ihailtavaksi! :) Mitähän sitä nyt alkaisi odottaa, kun passi on saatu, kesää varmaan. :D

      Poista
  2. No onpahan ollut ripeää toimintaa! :D Meillä on passit tulleet aina aikaisintaan maaliskuussa, vaikka tunnistus olisi ollut loka-marraskuussa. Yhden jo 2v kääntyneen tammavarsan passia odotellaan edelleen, koska orinomistaja ei ole lähettänyt syntymätodistusta... Ärsyttävää -__-
    Ja on muuten päheä pokaali!
    Ps mistä oot tilannut huovutusvillat? Mua on jo kauemman aikaa haluttanut väsätä neulahuovutusjuttuja, mutta villapussukka on kadonnut ja pitäisi kai siis ostaa uudet, vähän hevosenvärisemmät, ellen sitten pinksua heppaa halua ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä, vaikka ehdinkin vähän jo odotella Hippokselta sitä laskua. :D Astetta etelämpänä on vielä paljon ripeämpää toimintaa, kun sieltä saatiin varsa marraskuussa passeineen päivineen uuteen kotiin! Tosin siitäkin jo joitakin vuosia aikaa. :D Onpa pitkä aika odottaa syntymätodistusta! Meidän orivalinta osui siltäkin osin nappiin, että saatiin syntymätodistus heti välittömästi, kun varsamaksu maksettiin. Harmillista tuollainen...

      Olen kahminut villoja vähän sieltä sun täältä, mutta nämä oranssinpunaruskeat villat on Villakärpäsestä! Tykkään myös paljon Kärkkäisellä myytävästä suomalaisesta villasta, harmi, kun lähimmällä Kärkkäisellä on todella suppea värivalikoima. Mutta käytän pääosin vain sitä villaa huovutustöiden sisälle, värit sitten työstä riippuen päälle! Pinkki heppa olisi kyllä varmasti hirmuisen söpö! :D

      Poista
  3. Onpas taas kerrassaan upeita kuvia nuilta pakkaspäiviltä! Tuo oranssinpunertava valo on kyllä kaunis ja sopii niin hyvin punaisten suomiheppojen taustalle. Jotain iloa siis siitä kylmyydestäkin :) Edellisen postauksen viimeinen kuva Vilmasta on yhtään liioittelematta yksi hienoimmista kuvista, mitä olen ikinä nähnyt. Tuon kun saisi seinälle :)

    Ja hienon pystin on Villis ansainnut, onneksi selvisi ehjänä varsan hampaista :D

    - Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna taas ihanasta kommentista!
      Välillä harmittaa, kun täällä aurinko ei vielä jaksa kiikkua oikein korkealle, mutta tuo valo on sellainen, mitä etelässä ei taida näkyäkään. Oli jotenkin hämmentävää silti, kun ympärilleen katsoessa näytti, että aurinko olisi ollut pilvessä, mutta siellä se sitten roikkuikin, puiden takana taivaanrannassa, punaisena mollukkana. Vaan ei mene enää montaakaan viikkoa, kun täälläkin paistaa aurinko jo "oikeasti"! :D

      Vanhalla kameralla vastavaloon kuvaaminen oli aina aika sattumien summaa, uuden kanssa on niin paljon helpompi onnistua, että melkein hävettää. :D Sen kuin osoitat kameralla ja otat kuvan, ei tarvitse seistä päällään ja purra huulta!

      Poista
  4. Oulun korkeuksillakin on saanut tuota punaista, matalalla roikkuvaa aurinkoa ihailla. Ei se täällä taida juurikaan korkeammalle kiivetä kuin teillä, mutta muutaman viikon päästä tosiaan jo aivan eri tilanne. Hassua, miten se jaksaa yllättää vuosi toisensa perään :D

    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta! Oulusta ei tosiaan ole matka eikä mikään tänne meille, hassua. :D Kuvittelin siinä auringosta selittäessäni puhuvani eteläläiselle. Jollainen siis itsekin pohjimmiltani olen, ja punaisesta auringosta, huippulyhyestä päivästä ja yöttömästä yöstä edelleen aina aivan ihmeissään! :D

      Poista