tiistai 19. tammikuuta 2016

Onnistuneiden kuvien päivä

18.1.2016

Tammikuisten pakkaspäivien keskellä virallisesti 1 vuotta täyttäneen Violan syntymästä ehti tulla jo täydet seitsemän kuukautta. Tämäkin kuukausi alkoi samoissa merkeissä kuin edelliset, aina vain vauhdikkaammin, korkeammalle ja kovempaa, tuttuun villismäiseen tapaan!

Samalla tuli täydet kuukauden päivät siitä, kun vanha ja uskollinen, hyvin palvellut Canon EOS 500D korvattiin käytössä tuliterällä Canon EOS 7D Mark II:lla. Harmaita hiuksia ja niiden harmaiden hiusten päästä repimistä aiheuttaneet tarkennusongelmat jäivät historiaan, ja uuden kameran kanssa on kiitettävästi pysynyt jopa Villitin matkassa mukana! Edellisessä postauksessa oli kasapäin kuvia Violasta kirpakassa pakkassäässä, ja yhden kuvan alla pienet harmittelut siitä, miten kamera ja/tai kuvaaja hyytyivät pakkasessa. Syypää oli kuin olikin se tyyppi siellä kameran takana, joka päätti kokeilla, miten joku muu kuin hyväksi havaittu liikekuvauksen asetus toimisi vauhtivarsaa kuvatessa. Huonohkosti, vaikka vähän nauratti sekin, että nämä tarkennukseltaan pieleen sohitut kuvat olivat samaa luokkaa kuin vanhalla kameralla ne onnistuneimmat viimeisten kuukausien aikana.

Villiksen bravuuri on kuusenoksien alta sujahtaminen, ja kuvaaja kiittää - lumi ei pöllyä vain kavioiden alla...

...vaan myös selän päällä!


Objektiivivalikoima pysyi samana, tällä hetkellä eniten käytössä on edelleen Canon EF 85mm f/1.8 USM -objektiivi, jolla nämä, ja edellisenkin postauksen kuvat on otettu. Ihan jo siitäkin syystä, että kevyt ja pikkuinen kiinteän polttovälin objektiivi on helppo ja turvallinen valinta, kun kuvatessa käytössä on pääosan ajasta ainoastaan yksi käsi, Villiksen emän roikkuessa menossa mukana siinä toisessa kädessä. (Oikeammin pitäisi ilmaista, että kuvaaja roikkuu emätamman menossa mukana, mutta kuka kehtaa sellaista myöntää? Vienan käytöstapojen rippeet on korvattu vauhdikkaalla pukkilaukalla narussa. Onneksi vain ajoittain!)

Käytännöllisen koon ja hevoskuvaukseen sopivan polttovälin lisäksi tämä objektiivi on aina ollut se, joka tuottaa huikean terävää jälkeä ja tarkentaa salamana. Valovoimastakaan ei varsinaisesti haittaa ole, näihinkin kuviin se on rutistettu aika tarkoin käyttöön, aukonarvon ollessa 2.5. Objektiivin ehdottomasti huonoin puoli on hillittömät purppurareunat valkoisten ja tummien alueiden rajalla, mutta niiden kuvista poistamiseenkin onneksi löytyy työkaluja.

Aivan huikea automaattitarkennus nappaa lennosta kiinni tuikeaan Villittiin!

Ja jopa vauhdikkaimmat kuvat ovat varsin yksityiskohtaisia, suurella aukolla kuvattaessakin!

Villis tiedustelee, että joko kamera on valmiina?

Hyvä, sitten mennään!

Ja tullaan!

Polttovälinä 85 mm on, kuten yllä jo mainitsinkin, omasta mielestäni mitä parhain hevoskuvaukseen. Vapaana seikkailevaa Villittiä kuvatessa jää kaipaamaan oikeastaan vain lyhyempää polttoväliä, olisi hienoa ikuistaa upeita talvimaisemia vähän laajemmastikin hevosen ympärille! Kuvanlaadun ollessa nyt hiukkasen parempi kuin 500D:llä kuvatessa, voi kuvia rajata paljon enemmän, eikä näin tule ikävä paljon käytössä ollutta Canon EF 70-200mm f/2.8L IS USM -telezoomiakaan. Vielä kesällä ja esimerkiksi syksyn varsanäyttelyissä 500D yhdistettynä tähän telezoomiin tuotti kohtalaista jälkeä, olisi mielenkiintoista kokeilla, miten homma toimisi uuden rungon kanssa. Canon EF 85mm f/1.8 USM on kuitenkin äärimmäisen turvallinen objektiivivalinta, eikä ole tullut kokeiltuakaan, miten painavan telezoomin kanssa pärjäisi, jos samalla pitäisi hillitä ja hallita vinkupukkeja nakkelevaa Vienaa. 

Jiiiihaaaa!

Ravikuvat Villiksestä on edelleen aika harvassa, kun yleensä askellaji on laukka ja vauhtia riittävästi.

Laukka, tai loikka!

Sarjassamme "Villitti kuvailtuna yhdellä kuvalla", toimii!

Tyytyväisyys kamerahankintaan kasvaa sitä mukaa, kun oppii kameraa paremmin käyttämään. Ja nälkä kasvaa syödessä - lähialueen ravipäiviä on katseltu sillä silmällä, ja nyt olisi ensimmäistä kertaa mahdollisuudet saada porokilpailuistakin astetta parempia kuvia! Tärkeimpiä on tietenkin edelleen kuvat omista hevosista, etenkin Violasta, joka kasvaa suorastaan kohinalla, muistoiksi ensimmäiseltä talvelta, jolloin ainakin ihan hirmuisesti villitti.

Ainoa asia, mikä kamerahankinnassa jäi harmittamaan, on se, ettei kameraa tullut vaihdettua jo aikaisemmin!

Villis-formula, tähän voi kuvitella sen formulaäänen!

Viola ihan itse auttoi aikaansaamaan täydellisen kuvan, joka kuului tähän kuvasarjaan ja löytyy postauksen lopusta!


Tuumaustauko, ennen kuin...

Taas mennään, suuntaan X, tuhatta ja sataa, tukka putkella!

Vanhalla kameralla ei kerta kaikkiaan onnistunut kohtisuoraan lähestyvän kohteen kuvaaminen, toista se on nyt!

Jotain Violan vauhdikkuudesta kertoo se, että varsa juoksentelee niin kauan häntä suorana paikasta toiseen, että on lopulta ihan hikinen muhkean turkkinsa kanssa. Emän kanssa jäähdyttelykäppäily ei onnistu, kun Viola jää seikkailemaan johonkin, tutkiskelemaan omia juttujaan ja ampaisee sitten perään - ja ohi - taas miljoonaa. Vaan ei se käveleskeleminen meinaa onnistua narussakaan, tuttu jumittelu on palannut takaisin kahta kovemmissa mitoissa, mutta vain silloin, kun mennään kotiin päin. Pois päin kotoa tietä pitkin varsa marssisi reippaasti vaikka ja kuinka pitkälle, mutta ei arvaa lähteä, kun jarru hirttää kiinni heti, kun käännytään kotiin, ja eteneminen on aika... Vaihtelevaa. Monessa asiassa niin emänsä kopio, mutta tämä (vaihe) ei ole alkuunkaan vienamaista, Vienalla sama tapahtui lähinnä toisin päin, vastenmielistä mennä pois päin kotoa ja kotiin päin oltaisiin palailtu vaikka ja kuinka vauhdilla. Taisi olla Violan vaikutusta se, kun viimeisillään tiineenä Viena halusi lähteä aina seikkailemaan tietä pitkin, eikä suostunut palaamaan kotiin. Toista se on taas nyt!

Villiksen vauhti-ilme on aika tuimaa sorttia! Paitsi silloin, kun se lähestyy kyykyssä olevaa kuvaajaa täyttä päätä!

Violan turkki on vaan niin mahdottoman muhkea, aivan toista maata kuin Vilman turkki saman ikäisenä!

Tuijottelutuokio.

Ja se mainittu täydellinen kuva, villeintä Villittiä!

Vaikka Viena välillä kerääkin vähän kierroksia Villitin juoksennellessa ympärillä koipiaan nakellen, on pakko julkaista kuvasarja yllättävän hyvähermoisesta emätammasta. Eli mitä tekee Viena, kun seisoo poseeraamassa kameralle ja ipana juoksee täysiä takaa ohi?


Väräyttää korvaansa! Vaan oikea selitys kuville ei suinkaan taida olla se, että Viena on vaan niin hyvähermoinen viilipytty, vaan enemmänkin se, ettei tamma voi liikkua, kun pitää tuijottaa sitä tuttua punaisia suomenhevosia syövää mörköä, joka vaanii horisontissa?

Myös jälkeläisensä napotti sievästi paikoillaan rakennekuvan oton ajan, koska nokka oli kohti kotia, ja kuka nyt kotiin haluaisi... Talutellen toteutetun jäähdyttelyn jälkeen Villis sai kuivatusloimet niskaansa ja palautui vastahakoisesti takaisin tarhaan syömään heiniä.

Seitsenkuinen Viola, 18.1.2016.

P.S. Villitti löytyy nyt myös Facebookista. Vielä ei oikein ole hajuakaan, mitä Violan sivulta tulee tulevaisuudessa löytymään, ehkä ajankohtaisia kuulumisia, jos blogi raahaa vähän jäljessä tuhannen ja yhden kuvan muokkausjonon takia. Tai ehkä jatkossa ne miljoonat Viola-kuvat sullotaan suoraan Violan omalle sivulle, eikä ylpeän omistajakasvattajakuvaajan sivuille!

9 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida tähänkin postaukseen, että ihan mielettömän hienoja kuvia! Melkein pystyy laskemaan kaikki karvat yksitellen :D Omia suosikkeja oli tuon viimesen lisäksi 13. ja 15., kaikki yhtä villejä. Vaikka eipä tässä(kään) postauksessa ollut yhtään kuvaa, joista en tykkäisi. Ja tietysti tuo harvinainen ravikuva oli kiva yllätys, heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kommentoit! :) On äärimmäisen hämmästyttävää katsella oikeintarkentuneita kuvia täysikokoisina, kun on tottunut vuosien ajan siihen, että mitään kuvaa ei oikeastaan kannatakaan avata täyteen kokoonsa, kun tarkkaa kohtaa niistä ei tuntunut löytyvänkään! Viimeinen juoksukuva näytti kamerassa jo niin hyvältä, etten uskonut, että se voisi oikeasti olla niinkin onnistunut. :D Tuttua juttua vanhan kameran kanssa oli se, että joku kamerassa hyvältä näyttänyt kuva osoittautuikin käyttökelvottomaksi tietokoneen ruudulta tarkkailtuna. Toisaalta loppuaikoina näki jo kameran näytöltä, että tarkennus oli mennyt metsään 9/10 kuvassa... :D

      Blogitekstissä jäi mainitsematta, että otettujen kuvien määrä on vähentynyt karkeasti puolella, kun enää ei tarvitse tilanteen tullen räpsiä kymmenen kuvan sarjaa, että hyvällä tuurilla saa sen yhden oikein tarkentuneen kuvan paikoillaan seisovasta hevosesta. :D Usean sadan kuvan joukosta löytyi juuri ne vaaditut 20 ok kuvaa blogiin, kun nyt otettujen kuvien määrä on pudonnut huomattavasti, ja ihan kivoja kuvia tulee sellainen läjä, että suuri osa jää julkaisematta.

      Aikaisemmin liikkuvaa Violaa kuvatessa kuvien onnistumisprosentti oli niin pieni, että tällainen kuvapostaus pelkästään liikkuvaa Violaa talviaikaan olisi ollut sula mahdottomuus. Lisää tuntuvasti kuvausinnostusta, kun joskus onnistuukin! ;)

      Poista
  2. Tosi hyviä kuvia! Ja hauska tuo, missä Viola juoksee Vienan ohi :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi! Viena on välillä aika hämmentävä. Tosin uskon, että jos sillä olisi ollut nokka kohti kotia ja Viola olisi ampaissut takaa ohi kotipihaan, olisi Viena mennyt perässä. :D

      Poista
  3. Voi jukra mitä kuvia! Huippu Villis ja törkeän tarkkojakin, aiettä <3 Tekee pikkuhiljaa entistä enemmän mieli käyttää omaa kuvauskalustoa lääkärillä näin tarkkoja kuvia nähdessään, kun tuntuu että 55-250 putki ei vaan tarkenna enää yhtikäs mitään. Rungossa tuskin on vikaa, se ei ole ehtinyt kuin reilun vuoden vanhentua ja lyhyemmällä putkella tulee tarkkoja kuvia kyllä (onneksi, koska oli runko kuitenkin sen verran hinnakas). Facebookissa piti tietysti käydä tykkäämässä, sekä selata kuvat uudestaan läpi... On ne vaan hyviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elli! Violaa on kyllä ilo kuvata, varsinkin nyt, kun on mahdollisuudet joskus onnistuakin! :D Kuvauskaluston lääkärireissu tuskin on huono idea, sama toimitus pitäisi tehdä omallekin objektiiville. Olen vaan jostain syystä kauhulla ajatellut, että miten sitä pärjää sen ajan, kun tuubi siellä huollossa on, mutta ei tuota ole tullut kyllä käytettyä nyt muutenkaan. Myönnän yllättyneeni, kun kuulin, että oikeat valokuvaajat käyttävät kalustonsa vuosihuollossakin, tuo telezoom kun on ostettu käytettynä ja sen jälkeen ollut käytössä viiden vuoden ajan, ihmekös, jos vähän tarkennuksen kanssa on ongelmia... :D Tosin täydellä aukolla, telepäässä ei piirto kroppikennolla ole alunperinkään kummoista, mutta jos tarkennus sahaa ja kuvat on aivan kauttaaltaan pehmeitä, niin joku vika kait siinä täytyy olla. Tämä huomio yhden kokeilukerran perusteella, ei ole uskaltanut pilata potentiaalisesti hyviä kuvia kokeilemalla, toimiiko objektiivi Violan vauhdikasta liikettä kuvatessa. :D

      Mukava höpistä kuvausjuttuja vähän positiivisemmassakin valossa, kun viimeiset kuukaudet ennen uuden kameran ostamista blogi sisälsi lähinnä tilitystä siitä, miten masentavaa on yrittää kuvata yhtään mitään, kun koskaan ei onnistu. :D On se mukava joskus onnistuakin! (Kiitos hyvän kameran ja loistavan mallin, paljonpa niissä olosuhteissa kuvaajalta vaaditaan! :D)

      Poista
  4. Mahtavia kuvia! Mietin tässä juuri että tykkääkö Viola olla ihmisten lähellä, tai tykkääkö se olla esimerkiksi ihmisen rapsutettavana tai halittavana :D?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amy! :) Viola tykkää kyllä rapsutuksista ja tulee helposti turhankin lähelle, antaa pusujakin. Halaamisesta se taas ei tykkää. :D

      Poista
  5. Vautsi miten hienoja ja tarkkoja kuvia. Ihana ja vauhdikas varsa!

    VastaaPoista