tiistai 26. tammikuuta 2016

Kuulumisia ja kasa kuvia

Mökötti. 25.1.2016

Mitäs tässä... Viikonloppuna saatiin kaivattuja apukäsiä, mutta jostain kummallisesta syystä päädyttiinkin ajelemaan pitkin poikin, ja käytiinkin ihmettelemässä ja katsomassa ihan muita hevosia, kuin niitä pihassa pönöttäviä tammoja. Kivaahan se on sekin ja aika kuluu niinkin! Nestoriakin käytiin moikkaamassa, ja ruunalle kuuluu pelkkää hyvää. Hassua, että nyt tulee jo viisi kuukautta siitä, kun ruuna lähti uuteen kotiinsa. Aika menee kyllä hirmuisen nopeasti!

Huomaa sen ajan kulumisen kyllä Violaakin katsellessa. Villis on viettänyt varsanelämää, kirmaillut metsässä emänsä perässä ja/tai enemmänkin edellä. Viime viikon Hööksin reissultä tarttui pitkästä aikaa jotain mukaankin - tarpeellista ja söpöä, Violalle vähän ehkä sopivamman kokoinen fleeceloimi kuivatteluun, ja edellisiä kokoa suurempi riimu!

Iso tyttö jo, enää ei pienten ponien riimuja käytetäkään! 25.1.2016

20.1.2016

20.1.2016

Erään metsäkirmailun päätteeksi oli tarkoitus harjailla ja loimittaa katoksella, harjoitella samalla kiinni seisomista. Käytössä ollut naruriimu piti vaihtaa tavalliseen riimuun, mutta tallista ei hevosten riimujen lisäksi löytynyt kuin kasa liian pieniä poniriimuja! Yhdessä riimussa riitti sitten säätövara niin, että suurimmilleen säädettynä se mahtui juuri ja juuri Violalle, ja päästiin harjoittelemaan (selvästi turhankin, kun riimutkin olivat jääneet jo pieneksi) pitkästä aikaa kiinni seisomista.

Villis seisoikin tosi kiltisti, nosteli koivet kopsuteltaviksi ja harjoiteltiin samalla kavioiden vuolua varten. Kolisevan harjapakin mukana raahaaminen ja sen suurieleinen siirteleminen saavat Violan kuuntelemaan vähän ihmeissään, että mitähän se akka nyt keksi. Olettaa muka, että vaaleanpunaista harjapakkia voi käyttää kengittäjän tarvikepakkiin siedättämiseen, eihän se ole ollenkaan sama... Violan kavioita tulee nosteltua päivittäin, iltaruokien aikaan, mutta kovilla pakkasilla kavionpohjista piti naputella vasaralla jäätyneet tilsat pois monta kertaa päivässä. Ei huono juttu ollenkaan, että Violakin osaa nostella koivet vapaana tarhassa, niin kuin porukan muutkin hevoset. 

22.1.2016

25.1.2016

20.1.2016

Loimituskin sujuu jo mallikkaasti, myös sen äänettömän fleeceloimen pukeminen. Villis on kyllä niin hauska tapaus, taisi olla perjantaina, kun vapaana juoksenneltuaan varsa oli kohtalaisen hengästynyt vielä kotipihassakin, ja lähdettiin tasaamaan hengitystä ilman emää kävelylenkille. Pois päin kotoa Villis olisi harpponut ties kuinka pitkästi, rentona ja reippaana, korvat hörössä uusia maisemia katsellen, mutta odotas kun käännyttiin kotiin päin, nelijalkajarru jämähti heti päälle ja ilme muuttui alla olevan kuvan muuli-ilmeeksi.

Että niin. Se todellinen mielipide uudesta timanttikoristellusta ja samettipehmustetusta riimusta. ;-) 25.1.2016

20.1.2016

18.1.2016

Hyvin meni siis se testi, miten jumitteluongelmat ehkä vähenisivät, jos mentäisiin pidemmälle uusiin maisemiin. Siinä kävi sitten niin, että koko pitkän kotimatkan Villis pysähteli. Parista askeleesta viiteen askeleeseen se ehkä käveli, jos oli pakko, sitten taas pysähtyi. Kuka haluaa kotiin? Ei ainakaan Viola, vielä vieroittamaton varsa. Näistä tulee kuulemma niitä läheisriippuvaisia, varsoista, jotka pitkään ovat emänsä alla, tiesi joku anonyymi keskustelupalstalla.

Jopa Viena oli ilmeisesti vähän ihmeissään, kun ipana oli niin pitkään teillä tietämättömillä, ja hörisi, kun Villis lopulta palasi tarhaan! 

22.1.2016

16.1.2016

20.1.2016

Taisin jo aikaisemmin kirjoitella, miten hevosilla on vähitellen karvanvaihto jo alkanut. Maisa on perinteiseen tapaansa ensimmäisenä karvanvaihtohommissa, tällä hetkellä kaulan alta ja ryntäiltä on pudotettu jo pitkät suojakarvat, ja poni alkaa pikku hiljaa näyttää mammutin sijaan... Ehkä vähän vähemmän mammutilta. Myös suomenhevosilla turkki vaihtuu jo selvästi, ja koko kolmikko onkin kutissut huomattavasti enemmän. Iltaruokien syömisen jälkeen punaiset jäävät vielä pyörimään portille, ja on iltarapsutteluiden aika! Violan turkki on ollut monena päivänä kauttaaltaan myllättynä, kun rapsuttelukaveriksi on emän lisäksi alkanut Vilmakin. Melkoinen kolmiodraama siinä onkin, kun Viena ja Vilma haluavat molemmat rapsutella Villiksen kanssa!

Jopa Maisuli tarjoutui Violalle rapsuttelukaveriksi, mutta pienimmän hoitotädin puolesta kuri on ilmeisesti ollut niin kova, että heti, kun poni työnsi turpansa kosketusetäisyydelle, väisti Viola kauemmaksi. Kysytyin rapsuttelukaveri on tietenkin ihminen, se kun yltää moniin sellaisiinkin paikkoihin, joihin kaverihevosten hampaat eivät eksy.

16.1.2016

25.1.2016

20.1.2016

16.1.2016

Facebook tarjoili paluun neljän vuoden taakse, aikaan, jolloin Vilma oli Violan ikäinen pieni karvapallo. Hataria muistikuvia tarkennettiin selailemalla blogipostauksia, joita 1-vuotiaan Vilman kanssa touhuiluista on kirjoitettu. Vilmallakin taisi aikanaan olla vähän jumitteluongelmaa, ei tosin kotiin päin käännyttäessä, vaan kotipihasta poistuttaessa. Vilma osasi ilmeisesti myös ravata narussa, toisin kuin Villis, joka hämmentyy hiiteen, kun ihminen alkaa juosta, ja odotettavissa olevan räjähdyksen sijaan varsa muuttuu oikein tavallistakin hitaammaksi. Ehkä talutushommia pitäisi harjoitella vähän enemmän, ainakin ennen kuin haaveillaankaan mistään ohjasajohommista, Vilma kun saman ikäisenä harjoitteli jo valjastushommiakin.

Tulevalle viikonlopulle on tosin suunnitteilla samaa valjaisiin tutustumista Villiksellekin!

22.1.2016

22.1.2016

20.1.2016

16.1.2016

Vilmasta puheen ollen, viisivuotiaan, viimeiset kaksi vuotta lähinnä olohevosena olleen Vilman kanssa on tehty hiljalleen paluuta sorvin ääreen. Violan mielestä on jokseenkin järkyttävää, että Vilma pääsee hommiin niinäkin päivinä, kun Viola ei! Riimun kanssa lähestyvää ihmistä tullaan iloisena vastaan, että juu juu, lähdetään vaan metsään juoksentelemaan, ja pettymys on karvas, kun riimu ei olekaan Violalle. Ainakin toistaiseksi Viola onkin helppo ottaa kiinni pihastakin, kun juoksee heti iloisena vastaan, vielä siis ei ole laskettu yhteen 1 + 1 riimun laittamisen ja tarhaan joutumisen välillä, ja sitä välttääkseen onkin riimua puettu ja riisuttu pihassakin, eikä kiinni antamisesta seuraa aina ikävää tarhaan palautumista.

Vilmu 25.1.2016

20.1.2016

Villis näyttää tällä hetkellä jonkin verran takakorkealta, ja kotikutoinen mittaustulos näyttikin säältä suunnilleen samoja korkeuksia kuin viime mittauksella, n. 135 cm, ja lautasilta reilut 140 cm. Ei ole enää pitkä matka Vilman korkeuksiin!

Postauksen kuvituksena on viime päivien julkaisematta jääneitä kuvia, tänään on ollut vähän märempi keli, joskin ainakin toistaiseksi taivaalta on tullut vielä lisää lunta, ei onneksi sentään vettä. Muuten lauhat kelit onkin olleet mukavat, vaikka märkä lumisade ei ihan suosikkeihin kuulukaan!

6 kommenttia:

  1. Ihanaa, te pääsette jo testailemaan valjaita Villiksen kanssa! Meillä tosiaan nyt kaikki käsittelyharjoitukset ja uuden opettelut on tauolla niin kauan kuin itse kävelen kepeillä. Tottahan varsaa käsitellään taluttamalla jne muiden toimesta, mutta uusiin juttuihin ei päästä tutustumaan ennen kuin itse kävelen taas kahdella jalalla. Onneksi varsa on kuitenkin normaali järkevä itsensä ja sen kanssa ei ole mikään kiire asioitten opettelussa. No, keväällä se varsinaisesti oli tarkoituskin aloittaa ohjasajo-opettelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän näiden kanssa mikään kiire ole, parantele vaan rauhassa! :) Samansuuntainen aikataulu oli mielessä meillä, keväällä maistella vähän ohjasajoa ja kesän ajan lomailla, syksyllä palailla sitten ajo-opetuksen pariin. Hassua silti, edes miettiä jotain ajo-opetusjuttuja, kun vastahan nämä syntyivät...?

      Tarvitsen ehdottomasti apulaisia valjaisiin tutustumiseen, siis ihan jo siksi, että siitä pitää saada kuvia. :D Niin hölmöltä kuin se tuntuukin, mutta näin jälkeenpäin sen huomaa, onhan ne nyt kultaakin kalliimpia nuo kuvat, missä 1-vuotias pikku-Vilmu harjoittelee isojen hevosten hommiin!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! Nämä oli vähän tällaisia ylijäämäkuvia, joista osa pyöri luonnoksissa ja sai seurakseen vähän uudempiakin kuvia. :D Ihan kivasti sopii yhteen aurinkoiset pakkaskuvat, vähän tunkkaisen päivän talvikuvat ja lumisadekuvatkin!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Tämä oli ihana kommentti! :D Se on kyllä niin hauska pakkaus!

      Poista