keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Kesämuistoja, osa VII

13.7.2015

Kesäkuvia talven keskelle! Ylihuomenna Viola täyttää jo seitsemän kuukautta, ja puoli vuotta sitten varsa oli mitä suloisin pehmoturkkinen viipottaja, vähintään yhtä vauhdikas tapaus kuin nytkin, hiukan pienemmässä koossa vain. Tämäkin kesäkuvapostaus pitää sisällään taas kasan ennen julkaisemattomia kuvia Violan ensimmäiseltä kesältä, tällä kertaa tasan kuuden kuukauden takaa, heinäkuun puoliväliltä.

Lisää heinäkuisia Violan kuvia löytyy esimerkiksi postauksesta Viola edestä, Viola takaa..., siellä meno näyttäisi olevan vielä vauhdikkaampaa kuin näissä kuvissa!

Katso myös aikaisemmat kesäkuvapostaukset: 
Kesämuistoja ajalta 15.-20.6.2015, osa II, 22.-24.6.2015 ja osa III ajalta 25.-27.6.2015.
Neljännessä osassa oli kuvia kesäkuun viimeiseltä päivältä, ja viidennessä ajalta 1.-4.7.2015.  
Kuudes kesäinen kuvapostaus sisältää kuvia tasan kolmen viikon ikäisestä Violasta.

13.7.2015

13.7.2015

14.7.2015

13.7.2015

Paria päivää vailla kuukauden vanha Villis! 13.7.2015

13.7.2015

Noita mustia pikkukavereita ei kyllä kesässä ole ikävä, kaikkea muuta sitten senkin edestä... 13.7.2015

14.7.2015

Hassua, miten näinkin kaunis kuva jäi vaan kansioihin roikkumaan! 14.7.2015

14.7.2015

14.7.2015

14.7.2015

14.7.2015

14.7.2015

14.7.2015

Villitti-tyttö kevyine koipineen! 14.7.2015

Lukijoiden suosikit vuoden 2015 kuvista tulossa tällä viikolla, samalla julkaistaan arvonnan voittaja!

6 kommenttia:

  1. Olispa kesä ja olispa pieni villivarsa. Tai ensin vielä pari viikkoa tätä talvea ja lunta, mutta sitten heti kesä ja se pieni villivarsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä kivaa ja kätevää, jos ne ikävät märät ja mutaiset välivaiheet jäisivät pois! Ja melkein liian pian on kuitenkin kesä ja villivarsa, sitten on taas talvi ja kohta uusi kesä ja villivarsa on jo ihan iso... Edelleen jotenkin hassua, että meillä on varsa. :D Sitten kun tähän ajatukseen tottuu, niin meillä tuskin enää on varsa, enemmänkin nuori hevonen jo...? Kivaa!

      Rapsutukset Tuupelle ja terkut mahamatkustajalle, ensi kesänä täällä kärsitään sitten vietävän varsakuumeesta taas. :D

      Poista
  2. Voihan Villis. En pääse yli enkä ympäri siitä ajatuksesta, että Viola sopisi maailman parhaiten Villivarsa-lehden nimikkovarsaksi, jonka kasvua aikuiseksi hevoseksi seurattaisiin ihan omalla palstalla näiden ihanien kuvien kera. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omassa hevosentuoksuisessa lapsuudessani seurasin vastaavanlaisessa jutussa Troia Tropic -vuonisvarsan, ja myöhemmin sen pikkuveljen kasvua, juurikin huikean upeina kuvina ja hauskoina tarinoina! Oli äärimmäisen hämmentävää käydä tarkistamassa Troian syntymävuosi sukupostista ja todeta, että ensi vuonna tulee 20 vuotta siitä, kun se syntyi. Lehden sivuille varsa taisi päästä vähän myöhemmin, muistelen, että oma Villivarsatilaukseni alkoi vuonna 1998. :D Tunsin äkkiä itseni jotenkin vanhaksi. Taisin olla yksi maailman kateellisimmista hevostytöistä silloin, kun pari lehden lukijaa pääsi ihan katsomaan Troiaa, emäänsä Kacia ja olikohan se Somnuskin jo syntynyt silloin...

      En ole perehtynyt nykyajan Villivarsaan, onko siellä jonkun hevosen päiväkirja? Hauska oli muuten huomata sekin, että Tallitarinoissa aikanaan seikkaillut ja nimellään tietenkin kaikki pikkulikat hurmannut Usvatähti päätyi Vienan kasvattajalle! Nykyään on toki blogit, silloin oli ihan parasta, kun sai (sarjakuvien lisäksi;) lukea ihan oikeasta hevoselämästä ja katsella kuvia! :D

      Poista
    2. Voi, Troiaa, Kacia ja Somnusta tuli itsekin seurattua! Ihanaa aikaa - onko siitä muka oikeasti jo noin kauan? Enpä muuten itsekään tiedä, seurataanko siellä enää minkään hevosen elämää. Siitä on jo aikaa, kun on viimeksi mitään hevoslehtiä (Hipposta lukuunottamatta) kannettu tähän taloon. Ehkä pitäisi harkita VV:n ja/tai HH:n tilaamista nyt, kun opintojen takia joudun ilman muuta hevoskosketusta elelemään.

      Blogit on tähän hevosettomuuteen sekä parasta että pahinta lääkettä. Tulee näitäkin upeita kuvia katsellessa hyvä mieli, mutta samalla hevoskuume kaihertaa kahta kauheammin. Kyllä hevosissa vaan on se jokin kumma vetovoima. Kun sen vaikutuksen alaiseksi on kerran joutunut, ei siitä kyllä eroon pääse.

      Villikselle lähetän niin paljon rapsutuksia kuin se nyt suinkin kerkeää rallittelujensa lomassa vastaanottamaan. :D

      Poista
    3. :D Myönnän Hevoshullua katselleeni lehtihyllyssä sillä silmällä, Pollea alkaa olla jo vähän ikävä! Reilut kymmenen vuotta sitten hevosalan ammattikoulussa sain osakseni nauruja, kun minulle vielä silloin tuli Hevoshullu. Nyt jo edesmennyt mummo sen oli tilannut, tai aikanaan vaihtoi vähän lapsellisemmalta tuntuneen Villivarsan tilauksen "siihen hulluun hevoseen". :D Mukavia muistoja! Kuinkahan moni hevoslehtien parissa kasvanut, nyt jo aikuinen, tilaa noitakin kahta "lapsilleen". :D

      Minä vietin elämäni pisimmän hevosettoman ajan sen jälkeen, kun hevoskärpänen alakouluikäisenä puraisi, kun olin puoli vuotta ilman hevosia tänne muutettuani. Sen pienen tauon jälkeen nuo karvakoivet onkin olleet mukana melkein joka ikisessä päivässä, eikä sitä kyllä osaisi ilman olla enää sitäkään vähää! Onneksi ja harmiksi on hevosblogit, mutta ehkäpä se hevostenkaipuu kohta kasvaa niin suureksi, että päädyt palaamaan tallielämään edes jossain muodossa!

      Rapsuttelut toimitetaan perille, ja suuret kiitokset sinulle mukavista kommenteistasi! :-)

      Poista