maanantai 4. tammikuuta 2016

Hetki


Ei pelkkää vaaleanpunaista ja hattaranpehmoista unelmaa, mutta välillä vähän sitäkin. Vanha vuosi vaihdettiin uuteen hevosentuoksuisissa merkeissä, keskiyöllä pusuteltiin kauniin punapään kanssa ja nautittiin kahden ruokalajin tukeva illallinen - heinää ja väkirehuja. Rakettien räiskettä ei nähty, muutama kaukainen pamaus kuultiin, lähinnä tuuli humisi puissa. Harmiksi paksu pilviverho peitti lupaillun luonnon oman valoshown, revontulet, jos niitä olisi näkynyt muutenkaan. Violan ensimmäinen uudenvuodenaatto sujui kaikin puolin hyvin rauhallisissa merkeissä, normaaliin tapaan pihattoaidassa ulkoillen. Kyllä maalla on mukavaa!


Päivä pitenee, hitaasti, mutta varmasti, ja porukan karvaisimmat ovat sen jo huomanneet. Maisa ja Vilma ovat aloittaneet karvanvaihto-operaation, juuri kun talvi uhkaa olla kylmimmillään. Muutaman karvan irtoaminen ei onneksi vielä pakkasenkestävyyteen vaikuta, eikä neljän pörröisen pihattohevosen pieni lauma pelkää tulevia hyytävän kylmiä päiviä. Palvelusväen edustaja puolestaan on asia aivan erikseen, pakkasmittarin näyttäessä juuri ja juuri kymmentä astetta, on päällä jo koko kerrasto villaa ja paksuimmat kaapista löytyneet toppavaatteet. Sormia palelee, rukkasista huolimatta, eikä mitään kuule - tai näe - kun muhkea karvalakki roikkuu silmillä.

Maisaa naurattaa, ensin tökkii ponin kylkiä ja haukkuu tuhdiksi, sitten lyllertää paikalle toppavaatteiteen ja näyttää itse ainakin kolminkertaiselta, ja kehtaa vielä väittää, että se johtuu vain niistä talvivaatteista.



Harvinaista vierasta muistutettiin hevostelun ilosta. Sylin täydeltä pieniä punaisia puttehevosia, hammaspusuja Maisalta ja ihana, kiltti ja kaunis varsa roikkumassa tukassa. Unohdetaan ratsastaminen, harrastuksista parhain on punaturkkisten hevosten halaileminen!


Päivän paras hetki. Ei se, kun muutaman tunnin valoaan pilvien takaa jakanut aurinko laskee puiden taakse maalaten taivaanrannan vaaleanpunaiseksi, vaan se, kun pihattolaisten päivä on pulkassa. Ruokakupit nuoltu puhtaiksi, Vilman ruokajuoma juotu, tai vaihtoehtoisesti kaadettu tarhan portille vanhan luistinradan laajennukseksi, ja hyvät yöt toivotettu. Nykyisin hyvien öiden lisäksi toivotellaan, että hevoset olisivat hevosiksi yön aikana, Vilma varsinkin. Ei ole mukavinta aloittaa aamua aitojen korjaamisella. Toisaalta herääkö sitä paremmin edes aamuisella teekupillisella, kuin viettämällä raikkaan puolituntisen uusia eristimiä viritellen pakkasaamussa!

2 kommenttia:

  1. Ihania pastellinsävyisiä kuvia. Sitähän se välillä on näiden kanssa, onneksi, ja taas jaksaa sitä harmautta. Maisulia katsellessa ei voi välillä olla toivomatta että ollappa poni, ei pure pakkanen eikä viima. Vilma ehkä vähän. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvita kovin montaa hyvää hetkeä, niin jaksaa isommankin kasan sitä itseään niskaan...? Tai siltä se aina hyvinä hetkinä tuntuu, ja sitten ensimmäinen vastoinkäyminen lyö jalat alta ja toimintakyvyn nolliin, taaas tätä. ;)

      Pienen pörröisen shetlanninponin elämä olisi aika mukavaa. Suurin huolenaihe se, että heiniä riittää varmasti. Muuten sen kuin söisi, nukkuisi ja ehkä joskus kävisi jonkun lenkin, niin laiskasti löntystäen, ettei tarvitse käydä pitkällä. Ja sitten söisi, nukkuisi ja söisi. :D

      Poista