tiistai 29. joulukuuta 2015

Vielä kerran - kuvakuulumispostaus


Vuoden 2015 viimeisten kuvakuulumisten aika! Kuvia onkin nyt ihan jokunen, joten osa on laitettu esille pienemmässä koossa, klikkailemalla aukeavat hitusen suurempaan kokoon nämäkin. Ihanasta pakkassäästä on nautittu ulkoillen, lähinnä kameraa ulkoiluttaen. Eilen meillä kävikin vieraita, tai siis yksi vieras, joka ei kylläkään ole vieras, edes porukan nuorimmaiselle. Voisi ehkä siis enemmänkin puhua Violan kummitädistä, kun kyseessä oli tietenkin pienistä punaisista puttehevosista kovasti tykkäävä Reetta!

Reetta ja pikku-Viola 4.8.2015
Reetta ja vähän isompi Viola 28.12.2015












Edellisestä vierailusta ehtikin vierähtää jo melkein kolme kuukautta, ja lokakuun alun silkkiturkkisesta Violasta on ehtinyt tässä ajassa kasvaa kahta suurempi, kolme kertaa pörröisempi ja edelleen aivan yhtä ihana - ellei ihanampikin - pieni putenalku! Yllä olevan kuvaparin kesäisempi kuva on vähän vanhempi otos elokuulta, jolloin Viola ja Reetta kohtasivat toista kertaa. Tuttavallisissa pusuväleissä jo siitä asti!

Viola, joka ei ole pahojen säiden ja huonojen pohjien takia päässyt purkamaan kertyneitä ylienergioita metsäkirmailuun, oli aavistuksen virkeässä mielentilassa, mutta kyllä se taisi silti olla emätamma Viena, joka käyttäytyi huonommin, hiukan korkeammasta iästään huolimatta. Kertyy se virta mutsiinkin, varsinkin pirteänä pakkaspäivänä, ja kukapa kestäisi nahoissaan, kun Villitti nakkelee vinkupukkisarjoja ympärillä...

Villis oli ihan liian vauhdikas ja ihan liian lähellä, kirmailukuvien saldo jäi tasan tähän yhteen onnistuneeseen.

Mörkö. Siellä oli Mörkö. Sellainen pieniä punaisia putteja syövä yksilö. Oikeasti!

Villiksen tuumaustauko, Vienan evästauko ja hiukan palelevan näköinen hevosenhoitaja. :-D


Äärimmäisen vauhdikkaan ja lyhytkestoisen kirmailuloikkapätkän jälkeen Villis päätti palautua omatoimisesti kotipihaan. Tuli aika elävästi mieleen se kesäinen päivä, kun Viena karkasi ihan ensimmäistä kertaa laitumelta ja jätti reilun viikon ikäisen Violan yksin laitumelle huutamaan. Kummatkin tapaukset sarjassamme "ei se koskaan ennen ole näin tehnyt", ja toivottavasti sellaisia tapauksia, jotka eivät tule toistumaankaan enää kertaakaan? Kotipihaan metsästä kirmannut Villis huuteli äitille, että pidähän kiirettä, ja tarhassa Vilma huuteli puolestaan Villitille. Viena ei huudellut mitään kenellekään, sillä oli tasan normaalin verran kiire kotiin - eli kohtalaisen kova kiire.

Pihassa Reetta nappasi Violan naruun ja Viena jatkoi hommia huonokäytöksisenä kuvausapulaisena, Vilman - ja jopa Maisan - juoksennellessa tarhan puolella vieressä. Kuuraista taustaa vasten kelpaa poseerata laskevan auringon valossa!

Muhkea ja muikea pieni suomenhevonen!

Tukevassa haara-asennossa katselemassa, mitä ihmettä se Vilma hötkyilee tarhassa. Vienan mahan alta kuvattuna.


Ei se pinkki ihan ole Violan väri, mutta aivan söpönen näinkin!


Vienan vastahakoisesti palauduttua tarhaan jatkoi Villis poseeraushommissa. Ylimmät energiansa purettuaan Viola onkin melkoinen halinalle, se jaksaisi seurustella, pusutella, katsella ja kuunnella vaikka ja kuinka pitkään, mutta onhan se paikoillaan korvat tönössä pönöttäminen hiukan tylsää kuitenkin. Kaikki ilo apukäsistä piti kuitenkin saada irti, kun tiedä miten monta kuukautta pitääkään seuraavaa kertaa taas odotella, joten hyvin pörröisestä ja kuuralla kuorrutetusta puolivuotiaasta - ja jo kolmen päivän päästä 1-vuotiaasta - varsasta otettiin kasa sivukuvia. 

Ja pusukuvia, tietenkin!












Villitti 28.12.2015




Ja liikeni se joku pusu omalle ihmisellekin! Reetalle kiitokset näistä pusukuvista, sekä yllä olevista komeista rakennekuvista!

Tämä poseeraushomma onnistuu aina niin... Iloisesti! P.S. Oli kylmä!

Vienan ilme, kun Villis palautui tarhaan tälläkin kerta. Kiva kiitti.

Kolmituntinen päivä alkoi lähennellä loppuaan, aurinko laski ja Reetta sai pusut molemmilta pörrötukkaisilta punaturkeilta, tule taas pian käymään!






Tänään aurinko paisteli taas matalalta luoden vaaleanpunaista valoaan talvimaisemaan. Eiliset kuvat on otettu eniten uuden rungon kanssa käytössä olleella Canon EF 85mm f/1.8 USM -objektiivilla, jonka kanssa homma toimii kohtalaisen kivuttomasti. Tänään kameran nokalle nostettiin Canon EF 100mm f/2.8 Macro USM -tuubi, kiikarissa kivoja pakkaskuvia kuuraisista hevosista.

Auringonlaskua on ihailtu nissä raameissa ennenkin, mutta malli on ollut eri. Ensimmäisiä silmäkuvia Violasta.

Viena parkkeerasi poseeraamaan kaunista taustaa vasten. Kuuraturpa <3

Villiksen talvivaatetus läheltä katsottuna, todella tehokas suoja pakkasta vastaan!

Auringon viimeiset säteet ylsivät Violaa punaamaan.
Voiko tätä olla suukottelematta?


Tammahevosellakin voi olla muhkea parta, tietää Maisa, tässä Viola-valkoparta.

Ei mene montaakaan päivää, niin aurinko pääsee paistelemaan enemmän hevosten tarhaankin!

Tämä kuva on otettu samalla objektiivilla, toissa päivänä. Vilma vaan niin söpö, ettei voinut jättää julkaisematta! 27.12.2015

Uusi kamera alkaa (hyvinkin) hiljalleen tulla tutuksi, ja kuvausinnostus on selvästi nousussa, eikä vähiten kivojen säiden takia! Vuoden viimeisille päiville on suunnitelmissa kuitenkin sen verran ohjelmaa, että tämä jäänee vuoden 2015 viimeiseksi tuoreiden kuvien ja kuulumisten postaukseksi. Vielä ennen vuodenvaihdetta on kuitenkin luvassa vähän kuluneen vuoden fiilistelyä vuosipostauksen muodossa, suunnitelmat ja tavoitteet tulevalle vuodella jääköön vuoden alkuun. 

Yhdessä kuvassa kaikki kolme punaista, Viola, Viena ja Vilma!

P.S. Vielä ehtii hyvin osallistua vuoden 2015 parhaimpien kuvien valintaan - ja siihen arvontaan!

10 kommenttia:

  1. Olet todella kaunis :) Ja Vilma on upean värinen! Kun siitä harvoin kuvia on, niin aina kuvan nähdessään hätkähtää että vau toltako se näyttikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämmentävä kehu, kiitos! :-D Vilma on aivan ihana ja valtavan kuvauksellinen, mutta samalla kaikki siitä otetut kuvat näyttävät aika samalta. Aina tuo sama toiveikas porkkananodotusilme, joka kyllä on oikein suloinen kaikin puolin! Viime kesänä Vilma oli jo vähän eri sävyinen kuin aikaisempina kesinä, ja nyt värinmuutosta on nähtävillä myös talviturkissa, aikaisempina vuosina silmien ympärillä on ollut lähes valkoista karvaa, nyt sävy on tumma ja harmahtava. Hauska seurata, tuleeko siitä lopulta se toivottu tummanrautias kuitenkin! Vielä kun Viola ottaisi oppia Vilmalta tuon poseeraamishomman kanssa, niin ei hevoskuvaus juuri helpompaa voisi olla. :D Vilman korvat kääntyy heti hörölleen, kun nostaa kameran silmälle ja kehaisee, että "Hieeeeno Vilma". Ehkä hän onkin vähän turhamainen blondi, eikä niinkään niiden porkkanoiden perään... ;)

      Kiitos kommentistasi pisa!

      Poista
  2. Tosi ihania kuvia taas Villitistä! Hyvää uutta vuotta (taidan sitä jo kymmenettä kertaa toivottaa...)

    VastaaPoista
  3. Onpa taas ihania kuvia ihanista hevosista ja maisemista! Vaihdetaanko maisemia? :P Lumi saapui lopulta eteläänkin, mutta sitä on lähinnä vain pienenpieni kerros maassa ja puut näyttävät jokseenkin samoilta kuin ennen lumisateitakin. Tänä talvena täytyy olla silmä tarkkana ja vääntäytyä edes jokimaisemia kuvaamaan, kun tännekin saapuvat ne harvat kauniit talvipäivät, jolloin maisema voi vähänkään muistuttaa teidän lappalaismaisemaa :)

    P.S. Mukavaa, että lisäsit vielä lopuksi, mitä objektiiveja olet käyttänyt! Tätä saa harrastaa jatkossakin. Olen tuota 100-millistä makro-objektiivia katsellut ennenkin, mutten arvannut sitä näin monipuoliseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna taas kommentistasi! Ei haluttaisi näitä maisemia vaihtaa, nyt kun pääsi näin hyvää tottumaan. ;) Eikös se nyt lupaile etelään oikeaa lumimyrskyäkin, tosin silloin ei puihin paljon valkoista jää, jos se sitä kevyttä pakkaslunta aikoo sadella... Ehkäpä niitä kauniita talvipäiviä mahtuu vielä alkuvuoteenkin, viime vuonna kaikkein kaunein pakkasaamu oli (täällä, etelässä varmaan niihin aikoihin jo ne vähätkin lumentapaiset sulaneet :D) maaliskuussa. Hassua muuten, en muista Etelä-Suomessa kuin kourallisen talvipäiviä, jolloin olisi ollut puissa kuuraa. Tai sitten siihen ei kiinnittänyt niin huomiota? Tosin niinä päivinä sitä olikin valtavan paljon, ja joku filmikameralla otettu - yllättäen hevosaiheinen - kuva taitaa jossain niiltä päiviltä ollakin. :D

      100 millinen on aivan huippupeli! Tykkään todella paljon sen piirrosta, tarkennus muotokuvia ottaessa nopea ja bokeh omaan silmään oikein nätti. Molemmat, sekä 85 mm, että tämä 100 mm sopivat hyvin myös hevoskuvaukseen, ja kun tuon meidän 70-200 mm:n kanssa ei tarkennus tunnu osuvan kohdalleen, on jompikumpi näistä hyvä valinta silloin, kun haluaa varmasti jonkun onnistuneenkin kuvan saada aikaan. :D Se kun ei ihan takuuvarmaa aina ole tuon telezoomin kanssa... Toki sitä jää kaipaamaan sitä zoomia, mutta kuvanlaatu taitaa olla parempi, jos jälkikäsittelyssä rajaa kuvia vähän tiiviimmin, verrattuna 70-200 mm:n telepään käyttöön... Ehkä voisi olla aivan hyvä idea käyttää vanha kaveri huollossa ja katsoa, josko sieltä löytyisi apua tähän ongelmaan?

      Haaveilen hyvin hiljaa pienessä mielessäni lyhyemmän polttovälin zoom objektiivista, olisi kiva mahduttaa vähän enemmän maisemaa hevosten ympärille, mutta toisaalta pitää mukana mahdollisuus tilanteen tullen ottaa kivoja muotokuviakin. 24-70 mm kuulostaa polttoväliltä sellaiselta, mitä voisi olla kiva kantaa mukana. Varsinkin, kun oikein kauas kuvauskohteesta ei pääse, jos on sen kohteen emätamma kiinni toisessa kädessä. :D

      Vaikka ihan eniten tykkäänkin kuvata vapaana olevia hevosia omassa ympäristössään, on aina ihan mahtavaa vaihtelua, kun saa vähän vaikuttaa hevosen asentoon, taustaan, valon suuntaan, ehkä hevosen ilmeeseenkin. :D Ensi kesänä pitää kyllä käydä kuvaamassa jossain hevosnäyttelyssäkin, siis sen Villiksen syksyisen varsanäyttelyn lisäksi! ;)

      Poista
  4. Aivan järjettömän hienoja kuvia taas kerran! Näitä vaan jää joka kerta ihastelemaan. Hiukan kateellisena kyllä ihailen tuota lumen määrää...Pakko vielä kehua, että kirjoitustyylisi on ihanan huumorintajuinen ja joukosta erottuva! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset Linnea! Harmiksi lumihanki on likimain kivenkova, kun sateli sen yhden pitkän päivän vettä, mutta tänään on onneksi tullut vähän pehmeämpääkin lunta siihen päälle. :) Niin ja vähänhän se pitää olla ruuv... Nuttura löysällä, ei sitä muuten hevoshommissa riitä huumori, varsinkaan jos hevostelukaverina on esimerkiksi yksi pieni Vilma. :-D Kiitos kommentista sinulle ja mukavia vuoden viimeisiä päiviä!

      Poista
  5. Voi miten hieno ja hirveän iso Viola! Se on niin uskomattoman sopusuhtaisen näkönen ikäisekseen ettei kyllä heti arvais sen kääntyvän vuosikkaaksi :D

    Ja tuo lumi on kyllä vaan niin hitsin epistä. Eteläänki tuli lunta, mutta ei meille Keski-Suomeen. Meillä on vaan pakkasta ja tiet yhtä kovat kun asfaltti. Jee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilma oli vähän niin kuin vastakohta, pikkuinen ja hyvin epäsopusuhtainen. Olen huvittanut itseäni kuvaparilla, jossa Viola 6kk on joka suuntaan valtavan paljon suurempi kuin kuukautta vanhempi Vilma tammikuussa 2012 kuvattuna. :D Pitänee laittaa ne tänne blogiinkin, onhan se ollut tiedossa, että tuo on tässä vaiheessa suurempi kuin Vilma saman ikäisenä, mutta en olisi arvannut, että aivan niin paljon suurempi!

      Toi vaihe syksyä (tai tänä vuonna talvea) on kaikkein inhottavin, ainakin jos pitäisi hevosia johonkin suuntaan liikuttaa... Toivottavasti sinnekin tulee lunta piakkoin!

      Poista