maanantai 7. joulukuuta 2015

Valoa pimeään

Viola ihmetteli aurinkoa, joka yritti kovasti paistella pilvien välistä. 6.12.2015

Otsavalo on lähestulkoon kasvanut kiinni otsaan, jouluvalot viritetty, pakkasyön tähtitaivasta on valaissut revontulet, ja jopa aurinko on parina päivänä yrittänyt kurkistella pilviverhon takaa, vaan vielä tässä ollaan vähän valohoitoa vailla. Blogin ulkoasu sai vähän erilaista ilmettä, kun tuttu violanpunainen tausta vaihtui lähestyvän joulun tunnelmiin sopivammaksi, vähän turhankin valoisaksi ja aivan väärän väriseksi Violan blogiin! Jos tässä nyt ei aivan häikäisty joulua odotellessa, saa blogi toimia vähän niin kuin valopilkkuna vuoden pimeimpänä aikana, ja tutumpaan punasävyyn palataan viimeistään vuodenvaihteessa. Sitä odotellessa?

Bannerikin vaihtui kaikessa hiljaisuudessa, tuttu kolmen päivän ikäisen Violan  ravikuva sai kaverikseen hitusen suuremman ja pörröisemmän, viisi kuukautta vanhemman Villiksen!
Eilistä itsenäisyyspäivää vietettiin siis lähes aurinkoisissa tunnelmissa,Viena ihmetteli mörköjä ja tartutti järkytyksen myös jälkikasvuunsa. Harmi, etteivät molemmat tammat sopineet samaan kuvaan, kun ilme oli niin tasan samanlainen. Ja mikäkö sitten niin hirmuisesti järkytti, etenkin suurempaa punaista tammaa? Jossain haukkui koira. Koira!



Onneksi Violalla on hevosenmallina muitakin kuin kaikesta syvästi järkyttyvä emänsä. Eilen siirrettiin heinäpaaleja traktorilla, Viena, joka mielellään siirtyy tarhan perimmäiseen nurkkaan puhisemaan, tyytyi katselemaan kauhuissaan kauempaa, mutta Vilma juoksi paikalle korvat hörössä traktoria katsomaan. Porojen puolella paaleja siirrellyttä konetta ihmeteltiin sitten aidalla, rinta rinnan, Vilma ja Viola. Siinä vaiheessa kun traktori huristeli ihan aidan viereen ja pörisi korkeilla kierroksilla, häipyi Viena, mutta Viola seisoi järkkymättömänä Vilman vierellä. Maisa oli todennäköisesti syömässä, kun sitä ei traktorin valoissa näkynyt. Samojen aitojen sisällä traktori ei Maisaa hetkauta, mutta odotas kun sellainen vyöryy vastaan ajolenkillä...

Vilma huomasi ensimmäisenä tutun otsavalon tuikun porojen aidassa, ja kun huutelin tervehdyksen ja että kohta tulee ruokaa, vastasi Viola tutulla kiljahduksella, Iiiiik! Koko neljän tamman lauma on aika puheliasta porukkaa, etenkin silloin, kun ollaan jotain syötävää vailla, tai silloin, kun syötävää on tulossa. Illalla sama huuto kantautui korviin pihatosta, kun kuivikkeilla kuorrutettu Viola kömpi yksin iltanokosilta heinille. Hoitotädeille ja mutsille jaettiin palautetta siitä, miten reilua on jättää ipana yksin nukkumaan. Taisi kantautua kuuroille korville.

<3

Tätä kun ei taustalla nyt ole, voidaan sitä ihailla kuvina postauksissa! Meillä on kolme punaraudikkoa, tässä punaisin tukka.

Violan puolivuotispäivä sen kuin lähenee, samaa vauhtia kuin jouluaatto... Ahkerasta konvehtien ja pipareiden mussuttamisesta huolimatta joulufiilis ei ihan ole ehtinyt tarttua, mutta ehkä jo seuraavana melkein aurinkoisena päivänä Viola joutuu poseeraamaan joulukuvia varten. Voi tosin olla, ettei sellaista päivää tulekaan ennen joulua, ja voi olla niinkin, ettei Viola suostukaan sellaisiin kuviin. Onneksi on Maisa, joka porkkanapalkalla heittää vaikka kuperkeikan, tonttulakilla tai ilman!


Tasapaksu putenpötkylä ja notkeuden taidonnäyte. Nälkä kun on, niin venyy lyhytkin kaula kuin kirahvilla!

Violan järkytysilme. Tukkatyyliä myöten äitinsä tyttö!

Ja jos et vielä ole käynyt äänestämässä suosikkiblogejasi Blogiexpo 2015 -tapahtumassa palkittaviksi, niin vielä ehdit. Äänestämisaikaa on 8.12. asti, ja 12.12.2015 palkitaan vuoden parhaimmat hevosblogit!

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tästä olen niin samaa mieltä! :D Kiitos Stella!

      Poista
  2. Haha, jos Violalla ei olisi tuota piirtoa(/läsiä?) niin sehän olisi kuin ilmetty Viena :D Samanlaisia nuo on, äidit ja tyttäret! Olispa jotain muutakin jäänyt Violaan isukista kuin vain tuo päämerkki :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rosa, jotenkin haaveissani ja toiveissani Viola olisi perinyt emältään ehkä... Sukat joka jalkaan? Niin se taisi olla! Ei ollut puhetta vauhdikkuudesta, ei tukkatyylistä (mikä toivon mukaan tulee vielä muuttumaan, ja Villis kasvattaa tukan isänsä malliin;). Eikä saatu kuin yksi sukka, ja kolmen puuttuvan sukan tilalla kolme(kymmentä) vienamaista piirrettä, mitä ei toivottukaan. :-D

      Villiksen päämerkki tunnistettiin pari viikkoa sitten pyrstörähdeksi ja puoliläsiksi, puolet ja vähän päälle isältä ja tähti emältä! :D

      Poista
  3. Moikka! Nyt on pakko kommentoida, Villis on niiin söpö! Ihmekään kun sukua omalle suokkitammalle ;) On niin paljon samaa näköä. Mutta blogissasi on upeita kuvia, oikein houkuttelee lukemaan. Oon seuraillut pitkään teitä jo instagramin kautta mutta pitää ehottomasti alkaa seuraileen täälläkin! Rapsutuksia hepoille! :)

    -Salla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Salla ja kiitokset kommentistasi! :) Kerro ihmeessä lisää suokkitammastasi, joku näissä mokomissa kiehtoo minua, niin kuin jostain voisi ehkä päätelläkin... :D Rapsutukset sinunkin tammallesi ja mukavaa joulunodotusta teille!

      Poista
  4. Tulin vain ilmaisemaan ihastustani postauksen ensimmäistä kuvaa kohtaan: siinä on kerrassaan erinomaisesti onnistunut otos kultaisesta hetkestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kiitos Susanna! Se oli hieno - ja harvinainen - hetki, kun malli löysi juuri oikean paikan, jähmettyi paikoilleen kuulostelemaan, aurinkokin kurkisti pilvien takaa ja mikä parasta, kamera suostui yhteistyöhön! Mikään näistä kun ei ole itsestään selvää... :D

      Poista
  5. On se kyllä nätti otus tuo Villitti! :>

    http://vellajakumppanit.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Hassu punainen pörröturkki. :D Ja vielä luonteeltaankin oikein mainion oloinen tyyppi!

      Poista
  6. Ihana tausta sekä tietysti banneri ♡. Ainakin on joitakin valopilkkuja! Tänäänkin aurinko paistoi ihan pienen hetken, oli niin ihanan näköistä :D. Antaa kummasti voimia, että sen näkee edes joskus. Loppuaika meneekin ponin ruokahalun ja D-vitamiinin voimin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iridis! Täällä nautittiin jopa tänäänkin auringonpaisteesta. :D On se vaan aika surkeaa, kun eihän se jaksa kiivetä kuin juuri ja juuri kauimmaisten puiden latvojen yläpuolelle. No, kohtahan se alkaa jo päivä pidentyä taas... :D

      Poista
  7. Ihania kuvia, jälleen!
    Sait muuten haasteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna kommentistasi ja haasteesta! :)

      Poista