torstai 17. joulukuuta 2015

Vähän villimpää Villittiä


Tai siis, enemmänkin Villistä ihan omana itsenään, mutta vihdoin ja viimein niin, että kuvien kanssa oli jo vähän paremmat mahdollisuudet onnistua - ihan ensimmäiset kuvat uudella kameralla! Hitusen on kameran kanssa vielä hukassa, mutta jos edes yksi kuva kymmenestä onnistuu kohtalaisesti, on se jo paljon paremmin kuin viimeiset viisi vuotta käytössä olleella kameran rungolla viime aikoina. Mitään muuta sitä ei oikein ehtinytkään tehdä, kuin yrittää pysyä kameran kanssa Violan vauhdissa, emätamma Vienan vingahdellessa ja singahdellessa toisessa kädessä olleen narun päässä. 

Hämärän harmaa kolmituntinen päivä, ihan valoisaa ei tuntunut olevan hetkeäkään sinä aikana, kun kamera oli käsissä. Valovoimasta kaikki irti ja peukut pystyyn, että edes joku kuva onnistuu. Normisettiä siis!

Vähän sitä näytettiin raviakin lämmittelyksi. Äkkiseltään kuvan punaturkkia voisi luulla Vienaksi!

Ja sitten mentiin!

Ja tultiin! Ihmekään, että Viena mielellään väistää tämän tykinkuulan tieltä...

Edellisen blogitekstin vaisu-Viola vaihtui onneksi nopeasti takaisin normaaliksi Villitiksi ja sama meno on jatkunut siitä asti, villapuku kiristää ajoittain vähän turhankin paljon. Kovalla pakkasella Viola ei olekaan päässyt lenkkeilemään, kun revittäminen paukkupakkasilla ei ole ihan terveellisintä liikahtelua, joten pakkasen hiukan lauhduttua pääsi ipana tyhjentämään vauhtivarastojaan.

Kovimpien pakkasten aikaan Violalla kävi nolosti, kun varsa otti vähän turhankin paljon vauhtia ja tähtäsi hyppäävänsä emätamman selkään, ponnisti topakasti takajaloilleen, mutta jalat jatkoivatkin liukumista ja varsa pyllähti takamukselleen. Siitä kun noustiin, niin olihan pahantuulisen näköinen hevosenalku, emän vikahan se oli nimittäin sekin muksahdus. Vaan ei sentään yrittänyt enää uudestaan hypätä reppuselkään, ja Viena oli hyvillään.

Puolivuotias Vilma oli aikoinaan hyvää pataa Maisan kanssa, Viola puolestaan on saanut kaverin Vilmasta. Vienan vielä potiessa jalkaansa oli meillä hyvä rapsuttelurinki tarhassa, kaksikätinen rapsutti Vienaa rapsuteltavaksi tarjotusta häntäpäästä, Viena rapsutteli Violaa, joka puolestaan uskaltautui rapsuttelemaan Vilmaa. Vilma oli ensin suutahtaa, kun ipana änkesi turpansa kanssa niinkin lähelle, mutta huomattuaan varsan aikeet, alkoi Vilma rapsuttelukaveriksi Violan kanssa. Vielähän se olisi Maisa sopinut johonkin väliin, ja kaikki saaneet rapsutuksia. Taisi Maisa olla sillä aikaa syömässä, ihan vaan vaihteen vuoksi...

Oli virtaa niin mahoton, ettei nahoissaankaan meinannut pysyä, paikoillaan syöminen muuttui takajaloilla keikkumiseksi.


Perinteinen Villittihyökkäys, pois alta risut ja männynkävyt! (Ja akka, sekä mutsi!)

Kovalla pakkasella kengättömien kiusana on kivikoviksi jäätyvät tilsat kavioiden pohjissa. Aikuisille on tietenkin jo tuttu juttu, että palvelushenkilökunta kiertää kopistelemassa jäiset korot kavioiden alta vasaroineen, mutta mitä tuumasi Villis? No mitäpä se, kavioita on kuitenkin koputeltu aina nosteltaessa, vaikka vasaralla hakkaaminen vähän reippaampaa kopistelua olikin, seisoi Viola kuin pikkuinen tatti paikoillaan tarhassa kavioiden koputtelun ajan. Ja nautiskeli palkintorapsutukset vaaleanpunainen ylähuuli kärsäksi venyen.

Joku ohimenevä mielenhäiriö tuli Violalle silloin yhtenä päivänä, kun se lenkiltä seurasikin emää - siis porkkanan rouskutuksen ääntä - tarhaan asti. Tänään varsa huitelikin sitten ihan omilla teillään, ja selvästi mietiskeli laajempaa tutkimusretkeä kohti tuntematonta, ennen kuin huudeltaessa ampaisi laukalla luokse. Villis sai lainata Maisan uudenkarheaa naruriimua ja pidempää köyttä, kun suunnistettiin laajentamaan reviiriä siihen suuntaan, mihin Viola oli ominensakin menossa. Jarrujen kiinnihirttämistä ei ole enää talutettaessa tapahtunut, välillä tarhalle mentäessä pysähdellään tuumailemaan, mutta uusiin maisemiin Viola harppoi korvat hörössä hyvää vauhtia. Vilma jäi juoksentelemaan tarhaan, ja Viena suuntasi Maisan seuraksi syömään. Yksinhuoltajaemän on otettava hetken hermolevosta kaikki irti!

Tämä on kyllä melkoinen vieterijänis, jos Vilmaan saman ikäisenä vertaa, Vilma oli enemmän jalat maassa -tyyppiä!


Jonnekin tämän pörröisen mörssärin kätköihin katosi se meidän pikkuvarsa.

Tai onhan siinä ehkä vielä vähän jotain samaakin! Viiden kuukauden takainen Villis, 19.7.2015.

Ja Villis nyt! Viena yritti olla cool ja jatkaa syömistä lähestyvästä Villitistä huolimatta. Yritti!

Kävelylenkillä nähtiin ensimmäistä kertaa liikkeessä ollut autokin, turvallisesti tienhaarasta vähän kauempaa katseltuna. Violan ilme oli mitä mainioin, silmät suurenivat kaksikertaisiksi ja tuntui, että varsa sinkoaa karkuun hetkenä minä hyvänsä. Ja mitä vielä, kiire kyllä tuli, mutta ei autoa karkuun, vaan sen perään! Minne se jo ehti livahtaa, ehkä siitä olisi ollut leikkikaveriksi? Vauhtia ainakin olisi ollut riittävästi, toisin kuin lyhytjalkaisissa tarhakavereissa.



Villis pisti parastaan ja tarjosi omia haasteita kuvaushetkeen, ei "ota kiinni, jos saat", vaan ota kuva, jos saat!

Huomenna olisi ohjelmassa vähän erilaista kavionkopsuttelua, kun kengittäjä poikkeaa Violankin kavioita viilailemaan! Pitänee käydä metsässä purkamassa ylimääräiset energiat aamutuimaan, jos sitä vaikka olisi sen verran malttia sitten seisoskella paikoillaan... Viimeksi Viola epäröi kengityspaikalle tulemista ja aloitettiin Vienan kavioiden kanssa, vaan hermothan se ehti sitten jo siihen odotteluun loppua, Violalla, ennen omaa vuoroa. Nyt Viola on jo niin itsenäinen, että pärjäisi varmasti vuolussa ihan yksinkin, mutta eiköhän se emä jouda henkiseksi tueksi mukaan siksi aikaa seisoskelemaan. Varmuuden vuoksi, jos kengittäjä onkin tällä kertaa pelottavampi?

Violaa ei huoleta pätkääkään häipyä pihapiiristä ilman emää, mutta ei kyllä huoleta emälläkään, kun ipana häviää näkyviltä. Kertaakaan ei ole Viena huudellut varsansa perään, Vilma sen sijaan kyllä huutelee huolissaan, ja varsinkin jos Violan lisäksi tarhasta häviää Maisakin. Maisa olisikin mainio kengityskäytöksen opettaja, ponin kanssa kun ainoa ongelma on se, että tyyppi meinaa nukahtaa kesken kavioiden huollon. Siis jo kengittäjän maistelu on tälläkin kertaa kielletty, niin kuin kaikki kiva muutenkin aina.

Miten onnistuu sata lasissa lähestyvän kohteen kuvaaminen? Varsinkin, jos mainittu kohde poukkoilee kuin pieni kenguru?

Miten kuten...

Villis pieni peikkotyttö, havuja tukassaan ja heinää parrassaan.

Kameramiehen uusi paras kaveri - suosikkimalli Violan jälkeen siis - on Canon EOS 7D Mark II. Nämä kuvat on otettu kevyellä ja valovoimaisella Canon EF 85mm f/1.8 USM -objektiivilla, joka toimii kohtalaisesti silloinkin, kun käytössä on yksi käsi kameran kannatteluun ja yksi käsi poukkoilevan emätamman pitelyyn. Vielä kun olisi (ainakin) yksi käsi lisää käytössä...

18 kommenttia:

  1. Oooh, ite oon kuolaillut tota 7D Mark || jo ennen kun se tuli myyntiin! Onnea uuden kameran kanssa, ja kerro ihmeessä mitä tykkäät kun oot siihen vähän enemmän ehtinyt tutustua! Tai miksei jo vaikka nytkin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso, painava ja pelottava. :-D Tämä kaulassa ei harjailla hevosia. Ei painavuuden takia tosin, vaan siksi, että jokunen hevosenkarva ja kilo pölyä ei ehkä enää huonontanut tuota vanhaa kameraa, mutta tätä ei haluta (vielä;) altistaa niille!

      Tykkään totta kai kovasti, palan halusta oppia käyttämään tuota paremmin. Nyt valitsin asetuksia näppituntumalta, eikä hajuakaan, mikä tarkennuksen asetus olisi kaikkein paras suunnasta X sinkoilevan varsan kuvaamiseen. :D Onnistuin saamaan läjän pieleen tarkentuneitakin kuvia, mutta johtui varmaan siitä, että piti yrittää räiskiä vähän sinne päin sopivassa kohdassa ja toivoa, ettei Viena tälläkin kertaa kävele eteen tai kiskaise narua kriittisellä hetkellä. Valoa oli vähän, edessä oli puita ja varsa oli aika vauhdikas kohde ensimmäisiä kuvia otettaessa, lisäksi aukko oli pienimmillään 2.8, lopulta sen vähänkin valon kadottua 1.8. Kaikki palikat oli vähän hukassa ja sain kasan pimeitä ja sinisiä, mutta pitkästä aikaa edes vähän sinne päin tarkkoja kuvia. :D Onneksi RAW -kuvia on helppo yrittää pelastaa jälkikäteen... Olisi enemmän kuin mahtavaa päästä kokeilemaan kameraa tuon telezoomin kanssa!

      Ja tietenkin odotan sitä, että pääsen kokeilemaan porokilpailujen kuvaamista tällä rungolla! Kertoilen vähän lisää sitten, kun ehkä joskus toivon mukaan aletaan olla sinut! Minä en oikeastaan edes ehtinyt (ja/tai uskaltanut) kuolata mitään uutta kameraa, eikä varmaan olisi nytkänä tullut ostettua, ellei olisi ollut käytännössä pakko. :D Vaihtoehdot oli lähinnä lopettaa kuvausharrastus tai ostaa uusi runko, ja sitten jokusen vuoden harrastamisen jälkeen tiesi ehkä vähän jo, mitä kameralta mahdollisesti haluaa. Täyden koon kenno oli se, mistä tässä kompromississa luovuin, vaihtoehtoina oli tämä ja 6D. Toivottavasti ei tarvitse katua. ;)

      Poista
    2. Haha, kuulostaa hippasen vaativilta olosuhteilta ekoiksi kuvailuiksi uudella kameralla. :D Eiköhän siinä ole tossa yhdistelmässä jo montakin seikkaa mitä voi syyttää jos ei ihan jokainen kuva onnistu. ;)
      Mulla on tällä hetkellä 7D, ja se siis tosiaan alkaa jo pikkuhiljaa olemaan aika iäkäs ja ahkeraan sitäkin on käytetty, siksi siis alkaa väkisinkin mielenkiinto kohdistua uusiin. Ihan vaan ennakotutkimuksen merkeissä, tietää sitten kun aika tulee että mitä haluaa. ;) Nopeempihan ton pitäis olla kuin 6D, mutta tosiaan jos täyskennoa kaipaa niin sehän se "suurin miinus" sitten on. Toivottavasti ei kaduta. :D Innolla jään odottelemaan lisää käyttökokemuksia!
      (Hienoja kuvia sä silti sait aikaan, Villitti on niin söpö! :) )

      Poista
    3. Ainakin hyviä (teko)syitä, ettei tarvitse ensimmäisenä ehkä itseään syyttävällä sormella osoitella... ;) Vaikka luultavasti syy löytyy juuri sieltä suunnasta!

      Nopeus ja huippuhyvä tarkennus oli niitä suurimpia plussia, ihan jo tätä näissä kuvissa viilettänyttä mallia silmällä pitäen. Olisihan sitä suonut ratkaisun tähän valo-ongelmaankin, mutta loppupeleissä se on silti (hah) aika pieni osa vuodesta tämä keskitalvi, eikä mene enää kauaa, kun aurinkokin taas paistelee! Toisaalta juos kuvanlaatu on vähän parempi, niin kestää hitusen paremmin alivalottaa kuvia ja jälkikäsittelyllä luoda valoisuutta, ja ehkä nostaa sitä ISO-arvoakin, verrattuna edelliseen kameraan. Nyt käytössä oli hatusta vedetty ISO-640, normaalisti talvisin vanhalla rungolla RAW-kuvia räpsiessä ISO-400 on ollut maksimi, eli plussaa oli jo tämäkin. Voisi tietenkin olla, että pitäisi opetella vähän paremmin käyttämään kuvankäsittelyohjelmia, nyt kun on, mitä käsitellä! :D

      Katsotaan, mitä tästä vielä tulee... :D Äkkiseltään näissä olosuhteissa katselin puolimasennuksissani, että jälki on hyvin samanlaista kuin 500D:llä. Sitten totesin, että siis jos ei oteta huomioon sitä, että tarkennus on jopa jokseenkin siellä suunnilla. :D On sekin jo jotain!

      Pidetään peukkuja, että sinäkin löydät uuden parhaan kaverin sitten, kun aika jättää iäkkäästä 7D:stä! :D

      Poista
  2. Onnea uudesta kamerasta, itsekin pitäisi investoida jossain vaiheessa, kun tuo uskollinen 400D alkaa jo pikkuhiljaa sanomaan sopimusta irti. Onhan se jo kiitettävästi palvellut vuodesta 2007, mikä on järkkärille aika kauan. Mutta pitää olla tyytyväinen niin kauan kun tuolla vielä kuvia saa jotenkin otettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anu, tuo "vielä kuvia saa jotenkin otettua" kuulostaa tutulta. :D Varmasti sinnittelisin tuon vanhan rungon kanssa vieläkin, jos se ei olisi lopulta mennyt niin yhteystyöhaluttomaksi, että paikallaan seisovan hevosen kuvaaminen oli jo puoliksi mahdotonta... Eikä se sijoitettu summa tunnu niin hirvittävän suurelta, jos ajattelee sen useammalle vuodelle eteenpäin! Me ostettiin ensimmäinen järkkäri 2010 syyskuussa, se maksoi kyllä itsensä takaisin moninkertaisesti näiden viiden vuoden aikana. 2007 vuodesta palvellut kamera on tosiaan jo uskollinen ystävä. :D

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos Raipe! Ensi kesänä otetaan kivoja Miltsistä ja Ponistakin! :-D Toivottavasti...

      Poista
  4. Ei tsiisus miten upeita kuvia taas :O Villitti on mitä mainioin - ja aika hyvä kuvasaldo jos toisessa kädessä on tammamamma ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Jilla! On niin helppo jäädä harmittelemaan niitä hetkiä, mistä ei kuvia tullut, vaikka olosuhteisiin nähden tässä on jo aika läjä onnistuneita otoksia! :D

      Poista
  5. Vau, onpa Villitti taas kasvanut! Näyttää jo niin isolta :)

    Paljon onnea, Jessi, uuden rungon johdosta! Ja mahtaako tuo 85-millinen linssikin olla uusi? Hienoa, että kameramiehelle - tai -naiselle - löytyi uusi paras kaveri! Minäkin odottelen suurella mielenkiinnolla käyttökokemuksia ihan vaikka sekä rungosta että objektiivista ja vaikka kokonaisen postauksen verran: valokuvausjuttuja ei koskaan voi olla liikaa ;) Jännittävää kuulla, mitä olet noista tykännyt. Ainakin ensimmäiset kuvat ovat edelleen selvästi tuttua Jessi-tavaramerkkiä, jonka äärellä saa hetken jos toisenkin vierähtämään kauniita kuvia ihastellessa. Ihana (kamera)uutinen, Jessi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Villis on kyllä ihmeen iso, yhtenä iltana oli häkellyttävä tilanne, kun Viola tuli heinille viereen ja otsalampun valossa luulin sitä Vienaksi. :D Sillä oli tukka kuurassa, niin näytti ihan täysin emältään! Korkeutta ja leveyttä on kyllä vielä vähemmän kuin Vienalla, mutta... Luulinhan sitä poroakin Maisaksi. Ehkä siis olisi tarve käydä tarkistuttamassa näkö... ;)

      Ja suuret kiitokset! Tästä on haaveiltu niin kauan, tuntui niin epätodelliselta pidellä käsissä ihan vieraan tuntuista kameraa. :D 85 mm on ollut käytössä jo... Elokuusta 2012! Aina aika-ajoin oma suosikkini, varsinkin tähän aikaan vuodesta, kesälläkin öisin tulee paljon käytettyä valovoiman takia ja kaikenlaiset poseerauskuvat tulee satumaisen kauniina ulos tällä objektiivilla! Aino miinus taitaa olla hillittömät purppurareunat, joita saa olla korjailemassa (nyt, kun sekin onnistuu :D) ennen kuin kuvia kehtaa katsella. Tosin tässä uudessa rungossa olisi vissiin valmiiksi apu jo siihenkin ongelmaan. Iltalukemiseksi ohjekirja! :D

      Liikkeessä kokeiltaessa kameran nokalle sai 70-200 -telezoomista sen II-version, mikä sinullakin on, ja se taitaa olla seuraava haaveiden ja päiväunien kohde... Oikeastaan tällä objektiivivalikoimalla on kyllä pärjännyt paremmin kuin hyvin, mitä oikeasti tulee välillä kaipailtua, olisi joku laajakulmaobjektiivi, mutta sellaiselle olisi sitten taas todella vähän käyttöä. Mutta olisihan se kiva kesällä kuvata sumussa laiduntavia hevosia niin, että mahtuisi maisemaakin mukaan!

      Ja vielä kerran kiitokset Susanna, kommentistasi ja onnitteluista! :-) Valokuvat ovat niin suuri osa tätäkin blogia, että aivan ihanaa, kun voi olla edes kohtalaisen varma, että saa tuotettua jotain sisältöä blogiinkin näin vuoden pimeimpään aikaan. Puhumattakaan siitä, miten näitä muistoja Violan ensimmäiseltä talvelta ei kuitenkaan voi olla liikaa... :D

      Poista
  6. Ihania kuvia <3 vaikka tuosta mallista ei muunlaisia taida saadakkaan :)
    Uusi kamera olisi täälläkin tarpeeseen, vähemmän uskollisesti palvellut Canon vetelee viimeisiään. Tekisi mieli koittaa jotain pienempää järjestelmää, esim. Olympuksen PEN voisi olla kokeilemisen arvoinen ja sitä ehkä jaksaisi raahata mukanaankin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos RC! Aina hyviä kuvia kehuville jaksan sanoa, että mulla on niin hyvät mallit. Ja tottahan se on! :D
      Siinä on jo urheiluhenkeä, kun muutaman kilon kameraa kantaa kaulassaan, että saa omista tarhassa nököttävistä hevosista söpöjä kuvia blogiin! ;) Järkevyydestä ei voi puhua hevoshullujen kohdalla toki muutenkaan, mutta välillä käy mielessä, että joku ulkopuolinen saattaisi olla jokseenkin ihmeissään näitä kuvaushetkiä katsellessaan. Nyt onneksi päästään Villiksen kanssa metsän suojaan, pois mahdollisten uteliaiden silmäparien alta... :D "Mahdollisten", jos laatikolla pyörähtävä posteljooni vaikka lasketaan! Ehkä se pieni ja näppärä kamera kulkisi tosiaan useammissa tilanteissa mukana, joskus aikanaan kannoin pientä pokkaria taskussa ratsastus - ja ajolenkeillä, mutta eihän se ole sama. Sitä paitsi tollainen pieni kamera, häviää vielä johonkin! :D

      Poista
  7. Tuon pienen hevoslapsen elämä on niiiiin kivaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kyllä nauttii täysin siemauksin! :D Tänään oli vakuutteleminen veräjällä, että sain Violan jäämään tarhaan, kun otettiin kavionvuoluun ensin noita muita. Sen mielestä on niin maailman siisteintä olla ihan missä tahansa muualla kuin tylsästi kotona. Nyt Villis sentään palautuu tarhaan ilman känttyröintiä, vaikka se ihan tylsää onkin. :D

      Rapsutukset Tuulispäälle, jännityksellä odotellaan, minkälainen pikkupuhuri siellä laitumille kiitää tulevana kesänä!

      Poista
  8. Todella siistejä kuvia sait! Kylläpä hyvän nimen keksitte varsalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sini! Muutama nimiehdotus oli mielessä jo ennen varsan syntymää, mutta eihän se näyttänyt yhdeltäkään niistä. :D Tämä nimi puolestaan tuntuu sopivan kuin läsi päähän tälle varsalle!

      Poista