keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Talven taikamaassa

Puolenkymmentä pakkasastetta nipistää mukavasti poskia. Puiden latvuksista kurkisti valopallo, jota ei ole nähty aikoihin!

Vielä eilen kovin märkä maa oli jäätynyt ja pehmoinen pakkaslumi pöllysi kavioiden alla.

Aurinko ihan oikeasti paistoikin hetken, niin matalalta, että huolestuneen äitihevosen turkki värjäytyi porkkanan punaiseksi.

Villis kuunteli ja katseli, ei näy poroja, mutta tutut äänet kuuluu, pakkasella paremmin.

Lähes aurinkoinen päivä kevensi mielialaa kummasti, samoin Villiksen jalkoja!

Pönäkkä puttelapsi ja jalalla koreasti!

Pakkassäässä Violan pumpulinpehmoinen turkki on täydessä pörröisyydessään.

Villis hei, et viittis poseerata vähän? Joo, just noin...

... Tai noin...

Niin kaunista! Hetken aikaa kuin oikea talvi jo. Ennen viikonlopuksi luvattuja vesisateita...

Viena tutkaili tilannetta aavistuksen huolissaan.

Ja onkin hyvä olla varuillaan, kun ei koskaan tiedä, mistä suunnasta seuraava Villitti-hyökkäys tulee!

Ja minne se menee. Violan mielestä sekä ihminen, että äiti olivat molemmat tylsiä, kumpikaan ei alkanut riehumiskaveriksi.

Hevosten heinäpaalilla aikaa viettäneet porot olivat kiertäneet pihaan.

Ja Violan mielestä metsäretkessä oli taas parhainta - syömisen lisäksi tietenkin - se, että sai leikkiä...

Poropaimenta! Porot vaan eivät arvostaneet Violan leikkimisehdotusta, perässä juossut punaturkki oli lähinnä hirvittävä!

19 kommenttia:

  1. Leikkivätkö Vilma tai Maisa Violan kanssa? Jompikumpihan voisi olla kaverina riehumassa metsässä Villitin kaverina kun Viena ei innostu? :D

    Pitänyt muuten monta kertaa kommentoida, että nämä Villitin talviset kuvat on niin kivoja, varsinkin kun varsa on niin pörröinen ja niin tomerana näkyy viilettävän :) Vielä lopuksi: harmittelin silloin kun lopetit vanhan blogin, että nyt näille kivasti kirjoitetuille postauksillesi tuli loppu, mutta Villitti-blogin on kyllä tosi hyvin korvannut vanhan blogin! Eikä muutakaan laumaa onneksi täysin unohdettu. Jatka samaan malliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilma kyllä tuntuu olevan varsan kanssa parhaiten samalla aaltopituudella, en vaan kestäisi katsella, kun tuo neljäsataakiloa huonoa tasapainoa kirmaisi mataline jalkoinen pitkin metsää Violan perässä... :D Maisa olisi ketterämpi kaveri kyllä, mutta epäilen vahvasti, että se jäisi irti päästessään suunnilleen niille jalansijoilleen syömään. Huonot kaverit Villiksellä! Varmaan talven mittaa lenkkikaveriksi vaihtuu Maisa, en usko, että Viola vielä haluaisi pihapiiristä metsän suuntaan ponikaverin perässä lähteä, jos emä jää tarhaan. Pihassa se sitten kyllä seikkailee poninkin kanssa ja yksinkin mielellään. :D

      Kiitokset kivasta kommentistasi! Mukava kuulla, että Violan blogi on paikannut nimihirviöblogin jättämää aukkoa! :D Nimi on muuten yksi niistä asioista, mitä vanhasta blogista ikävöin vähiten, aivan liian pitkä ja ilmeisen vaikea, kun niin monesti se oli kirjoitettu väärin. :D Toki loppuajat blogi oli tuttavallisesti Kavioilla koparoilla, mistä en tykännyt sitten yhtään. Silloin haaveilin lyhyestä ja ytimekkäästä, yksiosaisesta nimestä blogille, ja nyt Violan blogilla sellainen on!

      Poista
  2. ihana postaus ja kivat kuvat! :)

    VastaaPoista
  3. Aivan ihania kuvia kyllä! Ja Viola ihan mahottoman hauska tyyppi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Reetta! Viola on kyllä ihan mahtityyppi, sen touhuja katellessa ei voi olla huonolla tuulella. :D Paitsi jos se on tuhma. Tai ei oikeastaan silloinkaan, koska se uskottavuuden määrä naurattaa kahta kovempaa... Sun pitää tulla kattoon sitä, arvaa onko se kaksikertaistunut taas viime näkemältä! Valitettavasti myös Maisa on tainnut kaksinkertaistua...

      Poista
  4. Aww, niin hienoja kuvia! Voin jo niin kuvitella itsekin käveleväni pehmoisessa lumessa, tai menemässä ponin kanssa pulkalla... mutta kun ei. Eilinen pieni lumikerros nyt sulanut ja taivaan täydeltä vettä. Epämukava vaihtokauppa minun mielestäni. No kaipa se talvi tänne joskus tulee, tosin alan kyllä jo miettiä muuttavani vanhempana niin pitkälle Lappiin että varmasti on lunta :D.

    (Epä)jouluisin terveisin Iridis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas Iridis kommentista! :) Tähän aikaan vuodesta valkoisuus on aina aivan ihanaa, keväällä sitten saa kateudesta vihreänä katsoa etelämpää otettuja kuvia, joissa luonto jo vihertää, kun täällä on vielä lunta. :D Mutta nelituntista päivää valostuttaa kummasti, kun on vähänkään lunta maassa! Ja kun mennään vielä pohjoisemmaksi, niin on kyllä lunta joo, mutta päivänvaloa ei sitten sitäkään vähää. Kesällähän se toki taas korvataan kunnon valohoidolla!

      Edelleen pidetään peukkuja valkoisen joulun puolesta koko Suomeen! Mikään jouluihminen en ole, mutta onhan se nyt aika ankeaa, kun joulupukki ei rekineen pääse kaupungissa liikkumaan! ;)

      Poista
    2. Hih, nyt mullakin on tälläinen tilin tapainen :D Olen nyt ihan virallisesti lukija! :)

      Poista
  5. Kolmanneksi viimeinen kuva, katoin että siinä on Viena!! :D Villitti on kyllä niin emänsä näköinen!
    Pakko yhtyä muihin, aivan ihania kuvia! <3 Onko viimeistä kuvaa muokattu vai päästääkö porot noin lähelle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä kaikessa niin häkellyttävän saman näköisiä, on niin helppo kuvitella millainen Viena oli varsana! Tosin voisi kysyä kasvattajaltaankin, mutta milloin sitä sellaisiin joutaa... :D

      Viimeisen kuvan kuvasarja on vielä hämmentävämpi, porot tosiaan päästivät Violan noin lähelle, ja kun vaadin ei säikkynyt, ei vasakaan noussut makaamasta. Ennen kuin Viola kiersi vasan luokse, ja kun vasa nousi ja lähti kävelemään karkuun, lähti Viola perään. Vasahan sitä säikähti, ja Viola siitä riemastui, hetken aikaa pyörivät ympyrää peräkanaa, porot edellä ja varsa perässä, ennen kuin porot juoksivat vähän kauemmaksi. Hassuja otuksia, kaikki. :D Nämä porot tosin ovat muutaman päivän ajan totutelleet hevosiin ahtamalla itseensä hevosten heinäpaalia tarhan aidan vieressä, mutta Violan leikkimisehdotus oli jo turhan tungetteleva. :D Laitan pari kuvaa samasta tilanteesta seuraavaankin postaukseen, niitä tosin pitää vähän muokata, kun tausta niissä oli aika levoton. Ja suuret kiitokset kehuista! Tykkään kuvia kehuville aina sanoa, että on niin hyvät mallit, ettei voi epäonnistua. Nyt tosin onnistumisprosentti ei päätä huimaa, vaikka vähän paremmassa valossa kuvat onnistuivatkin yllättävän hyvin. :D Ei tunnu enää ihan niin epätoivoiselta tuon kameran kanssa yrittäminen, kun on toivoa paremmasta! (Ja millä sitten jatkossa selitän epäonnistuneet kuvat, vai onko jo pakko pikkuhiljaa myöntää, että vika saattaa olla kameran sijaan siellä kameran takana...)

      Poista
  6. Aivan ihania kuvia!
    Miten kamera pitää tuoda sisälle pakkasesta, kun huolestuttaa että kamera ei hajoaisi ja itse en oikein tiedä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi! Itse olen ollut vähän laiska ja/tai huolimaton, ja yleensä nakannut kameran vaan sisälle suoraan pakkasesta. Näillä pikkupakkasilla ei liene niin suurta väliä, kovemmilla pakkasilla olen sentään pitänyt kameraa lämpenemässä ensin eteisen lattialla. Nyt on kuudes talvi, jos talvesta uskaltaa vielä puhua, kun tämä kamera meillä on, eikä ole ottanut itseensä. :D Mutta uuden kameran kanssa lupaan olla tunnollisempi!

      Googlettelin joutessani kameranvalmistajan ohjeet, ja Nikonilla oli hyviä huomioita pakkassäässä kuvaamiseen! Meidän Canon EOS 500D on toiminut hyvin kovimmillakin pakkasilla, käytännössä kuvaajan sormet syväjäätyvät aina ennen kameraa, kylmimmillään on kuvattu hevosten huurteisia turpakarvoja yli kolmenkympin pakkasella!

      Poista
  7. Upea tuo ravikuva! Villitti on kyllä aina niin syötävän suloinen, silloinkin kun sen ei tekisi mieli poseerata kameralle. :) Niin kovin se on kasvanutkin, aina vaan muistuttaa enemmän Vienaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi kivasta kommentistasi! Villis on kyllä mainio, sillä on jostain syystä aina toi ilme, kun se olisi jossain täydellisen kauniissa paikassa. :D Hevosvalokuvauksessa riittää haasteita jo silloin, kun saa itse valita missä sen karvakorvan tulisi kameralle poseerata, saati sitten kun se saa itse valita paikan - ja ilmeen. :D Vaan onhan sitäkin hienompia sitten ne kuvat, missä kaikki sattuu juuri kohdalleen!

      Eilen muokkailin bannerin kuvaparia vähän jopa haikeissa fiiliksissä. Missähän vaiheessa siitä pikkuvarsasta kasvoi tuo iso ja pörröinen otus? :D Isäni kävi kesällä täällä ja näki neliviikkoisen Violan, yhdessä kummitätini kanssa sitten pohtivat, että ei uskoisi neliviikkoiseksi, näyttää enemmän nelivuotiaalta! Tietenkin jos ihmislapsen kasvutahtiin vertaa, niin se saattoi olla aika paikkaansapitäväkin vertaus. :D

      Poista
  8. Ihana katsella näitä lumisia kuvia, hetkeksi voi unohtaa sen, että oikeasti tuolla ikkunan takana on niin mustaa ja pimeää sekä tietenkin, kuinkas muuten, vesisadetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, helposti tulee pimeyttä harmiteltua itelläkin, mutta onneksi ei sentään sada vettä! Täällä on veden sijaan sadellut jonkin veran lisääkin lunta, olisikohan sitä viitisentoista senttiä. Oli kaunista, kun puut olivat jo vähän paksummassakin lumipeitteessä, ennen kuni tuli kova tuuli ja puhalsi ne puhtaiksi. Eilen iltaruokinnalla piti oikein pysähtyä ihailemaan, kun oli niin kirkas tähtitaivas! Olkoonkin vähän märkää tuo suojalumi, kyllä se aina kuran voittaa... :D

      Poista
  9. Nyt mä muistan hei sen nimen mistä kerroin jo facen puolella, siitä Violan uudesta nimestä :D Se oli FIINIMPI. Minäkin tahdon jo talven takaisin! >:(
    Ps nauroin kuollakseni Violan mulkoilukuville. Se näyttää niissä niin jotenkin perus tammalta :D Onnea vaan hei jatkoon sen kanssa, vaikuttaa aika kipakalta neitoselta! ;) Näin varoituksen sanana t. 3v kultuainen eli aika protestoivamielinen kuninkaallinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Rosa, se oli niin päivän pelastus! Sitä paitsi Fiinimpi on ihan hyvä nimi sekin, vaihdetaan blogin nimi sitten muotoon "fiini, Fiinimpi, Viola", vai pitääköhän kutsumanimikin vaihtaa sitten... Fiinaksi? :D Haha, olisi kyllä kauheaa, jos tässä vaiheessa Hippos päättäisi, että Villitti ei nimeksi kelpaa! Mutta ehkä vielä parempi blogin nimi on sitten Ennen Villitti, nyt Fiinimpi, passaa varsinkin, jos tästä vauhtiviikarista tulee kunnon hienohelma emänsä tapaan... ;)

      :D Apua... Mä olen jotenkin ajatuksissani koko ajan suunnitellut tän menevän niin, että isoegoisesta ja villistä muksusta kasvaa isona sellainen kakki käy -löllykkä, millä ei ole omia mielipiteitä. Eikö se menekään niin? Tosin meidän kaikki käy -mallin Vilmasta kasvoi... En edes tiedä miten kuvailisi tuota. :D Vähän niin kuin kaikki ei todellakaan käy -mallin ämmä. No, nyt siitä sakotetaan, kun en pitänytkään lupausta siitä, miten "meille ei enää yhtään tammaa tule", ja annoin sen ainoan ruunankin pois... Tyhmästä päästä jne. ;)

      Ei vaan, tammat on parhaita! Ei käy elämä tylsäksi, kun ei ikinä tiedä mitä tänään on vastassa! :D Kiitos Rosa kommentistasi!

      Poista